Tämänvuotisia iLO-päiviä vietettiin 29.–30.10.2015 Kuopiossa (viime vuonna päivät oli täällä Jyväskylässä). Ohjelmassa oli taas kaikenlaista mielenkiintoista asiaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä. Kannattaa tutustua ohjelman antiin vielä näin jälkikäteenkin, sillä ohjelmassa on jaettu paljon myös linkkejä sekä tietoiskut on taltioitu.

Päivien ensimmäinen keynote-puhuja Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopiston Playful Learning Lab’istä nosti esille todella hyvän huomion, jota itsekin olen usein kritisoinut. Hän kysyi tarvitaanko fyysisessä oppimistilassa kaikille samanlainen paikka ja samanlaiset välineet? Heidän koetiloja on usein ihmetelty, kun niissä ei ole kaikille oppilaille edes perinteisiä pulpetteja, vaan tarjolla on erilaisia muunneltavia kalusteita. Tästä nousi itselle taas mieleen se, miksi meillä aina kyseenalaistetaan BYOD-ajattelu eli opiskelijoiden omien laitteiden hyödyntäminen koulussa epätasa-arvoisena, kun kaikilla ei ole samanlaisia laitteita. Olisiko jo aika kääntää tämä ajatus siihen suuntaan, että myös omien laitteiden hyödyntämisessä erilaisuus onkin rikkaus eikä epätasa-arvoa. Sitä pikku-Villeä, jolla on VAIN ”karvalakkipuhelin” kun muilla on älypuhelimet, ei tarvitse jättää mobiilioppimisesta ulkopuolella vaan ideoidaan keinoja, joilla hänkin voi osallistua yhteiseen tekemiseen; pikku-Ville voi olla vaikka koko luokan ”hovi-valokuvaaja” omalla kännykällään.

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä on edelleen paljon ”hypeä”, joten opettajilta vaaditaan paljon kriittistä tiedonhankintaa miettiessään omaan opetukseen sopivia välineitä. Lähtökohta pitäisi olla se, millaista oppimista itse opettajan haluaa tukea – ei se, millaisia välineitä on tarjolla. iLO-päivilläkin esiteltiin paljon erilaisia välineitä, mutta yritin itse nähdä erilaisia pedagogisia ajatuksia välineiden käytön taustalla. Seuraavassa pari esimerkkiä koko tarjonnasta.

BookCreatorin käytön eli oman eKirjan teon taustalla voisi olla moniakin erilaisia pedagogisia ajatuksia. Opiskelijat voisivat koota perinteisen essee-kirjoitelman sijaan eri aiheista interaktiivisia eKirjoja, joissa tekstin ohella käytettäisiin kuvia, videoita, linkkejä, tehtäviä, jne. Oman kirjan teko pakottaa opiskelijat kiteyttämään ajatuksensa ihan samoin kuin esseen kirjoittaminen, mutta erilaiset mediaelementit tuovat roiman lisän pelkkään tekstiin verrattuna. Lisäksi erilaisten mediaelementtien tuottaminen harjaannuttaa samalla opiskelijoiden tieto- ja viestintäteknisiä taitoja tai sopivien elementtien etsiminen parantaa heidän tiedonhaun taitoja.

Pelillinen Rock&Roll -työkalu (http:www.heijoe.fi/) tarjoaa uuden idean oppimisen reflektointiin. Opettaja voi luoda tällä ilmaisella kotimaisella työkalulla yhdistelytehtäviä osaamisen testaamiseen. Mukaan saadaan myös pelillinen elementti, kun eri opiskelijaryhmät (tai yksittäiset opiskelijat) voivat ottaa tehtävien ratkaisusta kisan. Tehtävät sopivat erinomaisesti ryhmässä tehtäviksi, koska opiskelijat voivat tällöin yhdistää ja jakaa tietämystään. Omien tehtävien teko edellyttää kirjautumista, mutta testaamaan pääsee myös ilman kirjautumista.

Opiskelijoille voi antaa myös vapaamman valikoiman eri työkaluja, kuten eräät opettajat olivat tehneet historian digitaalisen tarinnan kerronnan lukiokurssilla. Opettajat olivat listanneet pitkän listan vaihtoehtoja (iMovie, BookCreator, ExplainEverything, Adobe Voice, Little story creator, Puppet Pals, Comicstrip, Puppet Edu), joista opiskelijat saivat valita mieleisensä. Tällä kurssilla opiskelijoiden tavoitteena oli luoda oman suvun talvisodan aikainen tarina videoksi. Aineistoina olivat oman sukualbumin kuvat, itse kuvatut vanhemmanväen haastattelut, SA-kuva-arkiston (hyvä aineistovinkki muuhunkin) julkiset kuvat sekä kaikki muu opiskelijoiden oman mielikuvituksen mukaan.

Vähän ”hypeäkin” piti katsastaa laajakuva- eli 360-videoiden muodossa. Muutamalla lähialueen lukiolla on menossa virtuaaliopetuksen hanke, jossa he testailevat erilaisia 360-videoiden tuotanto- ja katseluvälineitä. Mieleen tuli heti monia hyviä ko. videoiden hyödyntämismahdollisuuksia, mutta oma henkilökohtainen ongelma on siinä, että noista videoista tulee itselle tosi huono olo. Itselle voisi paremmin sopia kolmeulotteisista kuvista luodut oppimisympäristöjen mallinnukset.

Niin ja tietysti ohjelmoinnin opetukseen piti käydä katsastamassa muutama uusi vaihtoehto, mitä muut ovat tehneet. Kävin ottamassa oppia Sphero-pallon käyttöön, kun posti toi juuri itselle yhden sellaisen testattavaksi. Ja toisena kävin saamassa innoitusta Hopscotch-työpajassa, jossa pajan pitäjä oli aivan totaalisesti hurahtanut tuohon ohjelmointiympäristöön. Onneksi hänen kaikki esimerkit o n vapaasti verkossa saatavilla, joten pääsee itsekin vielä rauhassa noita testailemaan.

Ensi vuonna iLO-päivät palaa juurilleen Joensuuhun, joten niitä odotellessa …