19. Iho ja ihmisen ulkonäkö
Ihon tehtävät

- suoja säteilyä, mikrobeja ja kemikaaleja vastaan,
- vesieriste,
- kehon lämmönsäätely verisuonten avulla,
- tuntoaistin aistii lämmintä, kylmää, painetta ja kipua ja
- D-vitamiinin syntypaikka.
Ulkonäkö vaihtelee

Ihmisen ulkonäkö on osittain perimän määräämää. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme isän ja äidin sukupuolisolujen kautta saaneet perintötekijöitä, jotka vaikuttavat ulkonäköömme.
Esimerkiksi hiusten väri ja suoruus, kasvojen muoto ja pituus ovat perimän määräämiä. Painoonkin vaikuttaa perimä.
Moniin piirteisiimme voimme kuitenkin itsekin vaikuttaa. Esimerkiksi hiusten pituuteen on helppo vaikuttaa käymällä parturissa.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, eikä ole olemassa oikeaa ulkonäköä. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ulkonäöstä riippumatta.
Iho
Iho suojaa elimistöämme. Tästä syystä ihon solut ovat tiiviisti kiinni toisissaan ja kestävät hyvin kulutusta. Vähitellen kuitenkin ihon solut kuluvat ja vanhat solut korvautuvat uusilla. Ihon osa, jossa on kuolleita soluja, on nimeltään marraskesi.
Uusia soluja syntyy jakautumalla marraskeden alla olevassa orvaskedessä.
Rusketus on ihon tapa suojata itseään haitalliselta auringon säteilyltä. Koska säteilyn ansiosta ihossa syntyy tärkeää D-vitamiinia, auringon valoa ei pidä kuitenkaan kokonaan välttää. Kesällä hankittu rusketus ei ole pysyvää, sillä ne solut, joihin rusketus on syntynyt, hilseilevät melko pian pois.
Orvaskeden solujen väri on rusketusta lukuun ottamatta peritty ominaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vanhemmilla on tumma iho, lapsellakin on ihosoluissa paljon väriainetta.
Orvaskeden alla on verinahka. Verinahassa on muun muassa tali- ja hikirauhasia. Talirauhaset tuottavat ihoa suojaavaa rasvamaista talia. Jos talirauhanen tukkeutuu ja tulehtuu, syntyy finni. Finnit ovat yleisimpiä murrosikäisen kasvoissa. Hikirauhaset tuottavat hikeä. Tällöin ruumiin lämpötila laskee. Verinahassa on monia aistinsoluja.

Ihon rakenne. Orvaskeden uloin osa on kuolleista soluista muodostunut marraskesi. Melanosyytit ovat soluja, jotka saavat aikaan rusketuksen. Tali- ja hikirauhanen ja hiussuonia on verinahassa. Ihon pintaan tulee myös hermopäätteitä.
Uusia soluja syntyy jakautumalla marraskeden alla olevassa orvaskedessä.
Rusketus on ihon tapa suojata itseään haitalliselta auringon säteilyltä. Koska säteilyn ansiosta ihossa syntyy tärkeää D-vitamiinia, auringon valoa ei pidä kuitenkaan kokonaan välttää. Kesällä hankittu rusketus ei ole pysyvää, sillä ne solut, joihin rusketus on syntynyt, hilseilevät melko pian pois.
Orvaskeden solujen väri on rusketusta lukuun ottamatta peritty ominaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vanhemmilla on tumma iho, lapsellakin on ihosoluissa paljon väriainetta.
Orvaskeden alla on verinahka. Verinahassa on muun muassa tali- ja hikirauhasia. Talirauhaset tuottavat ihoa suojaavaa rasvamaista talia. Jos talirauhanen tukkeutuu ja tulehtuu, syntyy finni. Finnit ovat yleisimpiä murrosikäisen kasvoissa. Hikirauhaset tuottavat hikeä. Tällöin ruumiin lämpötila laskee. Verinahassa on monia aistinsoluja.

Ihon rakenne. Orvaskeden uloin osa on kuolleista soluista muodostunut marraskesi. Melanosyytit ovat soluja, jotka saavat aikaan rusketuksen. Tali- ja hikirauhanen ja hiussuonia on verinahassa. Ihon pintaan tulee myös hermopäätteitä.
Ihon kerrokset ja tehtävät
Termejä
Termi | Selitys |
---|---|
iho | Ihmisen elimistön uloin, suojaava osa. Pinnalla on kuolleita soluja, sisempänä eläviä soluja. |
perimä | Geeneistä eli perintötekijöistä muodostuva kokonaisuus. Ihminen on perinyt perimän vanhemmiltaan. |
Tiivistelmä
- Ihmisen ulkonäköön vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät.
- Esimerkiksi ihon perusväri on peritty mutta ruskettuminen muuttaa ihoa tummemmaksi.
- Iho suojaa elimistöä. Ihon pinnalla on monia aisteja (mm. tuntoaisti) ja ihan pintaan avautuu monia rauhasia, mm. hikirauhasia.
