Oppimaan oppiminen
Kukaan ei opi kaikkia asioita itsestään ja ilman vaivannäköä. Vaikka joku asia tuntuisikin alusta asti helpolta, tulee kaikilla varmasti vastaan sellaisia aiheita ja asioita, joiden oppiminen tuntuu vaikealta. Silloin on tärkeää tietää, että oppiminen on kyllä mahdollista, joskus se vain vaatii hieman enemmän vaivannäköä.
Oppimaan oppiminen määritellään koostuvan erilaisista tiedoista, taidoista, asenteista ja toimintavalmiuksiksta, jotka ohjaavat uuden oppimista sekä ylläpitävät yksilön halua jatkuvaan itsensä kehittämiseen. (Hautamäki, Kupiainen, Marjanen, Vainikainen & Hotulainen 2013, s. 13.)
Oppimaan oppimisen taidot siis rakentuvat erilaisista pienemmistä taidoista.
Jos otetaan esimerkiksi ympäristöopin kappaleen sisältöjen oppiminen, oppimista helpottavia taitoja ovat esimerkiksi
- Lukeminen ja erilaiset lukutekniikat ( voit lukea kappaleen sisältöä ja löytää sieltä olennaisen tiedon)
- Puhuminen (voit toistaa oppimasi tai esittää siitä kysymyksiä)
- Vuorovaikutustaidot (voit pyytää apua, jos et ymmärrä jotain)
- Taito tehdä erilaisia muistiinpanoja (voit tehdä alleviivauksia, omia muistiinpanoja, askarrella muistikortteja, tehdä käsite- ja ajatuskarttoja..)
- Tiedonhakutaidot ( voit etsiä aiheesta lisää tietoa netistä, kirjoista ja muista tiedonlähteistä).
Näitä taitoja harjoittelemalla kehittää myös siis samalla omaa kykyään ylipäätään oppia uusia asioita.
Oppimista helpottaa myös, jos tunnistaa omia vahvuuksiaan ja tapoja, joilla itse oppii parhaiten.
Joku muistaa kaiken, mitä opettaja sanoo oppitunnilla eli silloin hänelle tehokas tapa oppia on kuuloaistin avulla. Silloin kannattaa esimerkiksi lukea kappaleita ääneen ja nauhottaa omaa lukemistaan, jotta sitä voi myöhemmin kuunnella ääneen. Toinen taas oppii näkemällä, eli esimerkiksi lukeamalla tekstiä itse. Silloin kannattaa tehdä omia muistiinpanoja tai etsiä samasta aiheesta tietoa muualtakin, ja tietysti lukea kokeeseen kirjasta. Joku toinen oppii parhaiten tekemällä, silloin kannattaa esimerkiksi askarrella tai piirtää opeteltavaan asiaan liittyen, tehdä ajatuskarttoja ja muuten lähestyä asiaa mahdollisimman paljon itse kokeilemalla ja tekemällä. Suurelle osalle kaikista tehokkain keino on yhdistellä kaikkia näitä keinoja: kuunnella tarkkaavaisesti oppitunnilla, kerrata ja lukea aiheesta uudelleen kotona ja kokeeseen lukiessa askarrella aiheeseen liittyen tai tehdä ajatuskarttoja.
Omaa oppimista helpottaa myös se, jos osaa arvioida omaa osaamistaan. Osaanko tämän aiheen? Muistaanko oleelliset asiat? Osaisinko opettaa tämän asian kaverille tai sisarukselle? Osaanko jonkun asian tosi hyvin, mutta jotain aihetta minun kannattaisi vielä harjoitella lisää? Kun osaa arvioida omaa osaamistaan, osaa arvioida kuinka paljon jotain asiaa täytyy vielä harjoitella.
Yksi ehkä kaikista merkittävin oppimaan oppimista helpottava tekijä on oppijan asenteet ja motivaatio oppimista kohtaan. Kukaan ei oikein voi pakottaa toista oppimaan jotain. Kukaan ei voi nähdä vaivaa toisen puolesta, vaan se on jokaisen oma tehtävä. Oppimisen halun pitää lähteä yksilöstä itsestään. Kun oppiminen itsessään tuntuu mielekkäältä, on yksilöllä suurempi valmius nähdä vaivaa oppimisen eteen. Omia asenteita ja motivaatiota kannattaakin pohtia. Haluanko oppia? Mitä haluan oppia? Millaisia taitoja tarvitsen tulevaisuudessani eniten? Itseään voi myös pakottaa opettelmaan sellaista, mikä tuntuu vaikealta ja ei niin mielekkäältä. Silloin kannattaa esimerkiksi asettaa itselleen pieniä tavoitteita ja palkintoja: "kun olen lukenut kokeeseen 15 minuuttia, saan pitää tauon" tai "jos saan tästä kokeesta vähintään 8, ostan itselleni suklaapatukan". Omista tavoitteistaan ja palkinnoista, jotka saattaisivat motivoida sinua näkemään vaivaa, voi myös keskustella vanhempien kanssa.
Lähteet:
Hautamäki, J., Kupiainen, S., Marjanen, J., Vainikainen, M-P., & Hotulainen, R. (2013). Oppimaan oppiminen peruskoulun päättövaiheessa: Tilanne vuonna 2012 ja muutos vuodesta 2001. (Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos/ Tutkimuksia; No. 347). Helsinki: Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.
Oppimaan oppiminen määritellään koostuvan erilaisista tiedoista, taidoista, asenteista ja toimintavalmiuksiksta, jotka ohjaavat uuden oppimista sekä ylläpitävät yksilön halua jatkuvaan itsensä kehittämiseen. (Hautamäki, Kupiainen, Marjanen, Vainikainen & Hotulainen 2013, s. 13.)
Oppimaan oppimisen taidot siis rakentuvat erilaisista pienemmistä taidoista.
Jos otetaan esimerkiksi ympäristöopin kappaleen sisältöjen oppiminen, oppimista helpottavia taitoja ovat esimerkiksi
- Lukeminen ja erilaiset lukutekniikat ( voit lukea kappaleen sisältöä ja löytää sieltä olennaisen tiedon)
- Puhuminen (voit toistaa oppimasi tai esittää siitä kysymyksiä)
- Vuorovaikutustaidot (voit pyytää apua, jos et ymmärrä jotain)
- Taito tehdä erilaisia muistiinpanoja (voit tehdä alleviivauksia, omia muistiinpanoja, askarrella muistikortteja, tehdä käsite- ja ajatuskarttoja..)
- Tiedonhakutaidot ( voit etsiä aiheesta lisää tietoa netistä, kirjoista ja muista tiedonlähteistä).
Näitä taitoja harjoittelemalla kehittää myös siis samalla omaa kykyään ylipäätään oppia uusia asioita.
Oppimista helpottaa myös, jos tunnistaa omia vahvuuksiaan ja tapoja, joilla itse oppii parhaiten.
Joku muistaa kaiken, mitä opettaja sanoo oppitunnilla eli silloin hänelle tehokas tapa oppia on kuuloaistin avulla. Silloin kannattaa esimerkiksi lukea kappaleita ääneen ja nauhottaa omaa lukemistaan, jotta sitä voi myöhemmin kuunnella ääneen. Toinen taas oppii näkemällä, eli esimerkiksi lukeamalla tekstiä itse. Silloin kannattaa tehdä omia muistiinpanoja tai etsiä samasta aiheesta tietoa muualtakin, ja tietysti lukea kokeeseen kirjasta. Joku toinen oppii parhaiten tekemällä, silloin kannattaa esimerkiksi askarrella tai piirtää opeteltavaan asiaan liittyen, tehdä ajatuskarttoja ja muuten lähestyä asiaa mahdollisimman paljon itse kokeilemalla ja tekemällä. Suurelle osalle kaikista tehokkain keino on yhdistellä kaikkia näitä keinoja: kuunnella tarkkaavaisesti oppitunnilla, kerrata ja lukea aiheesta uudelleen kotona ja kokeeseen lukiessa askarrella aiheeseen liittyen tai tehdä ajatuskarttoja.
Omaa oppimista helpottaa myös se, jos osaa arvioida omaa osaamistaan. Osaanko tämän aiheen? Muistaanko oleelliset asiat? Osaisinko opettaa tämän asian kaverille tai sisarukselle? Osaanko jonkun asian tosi hyvin, mutta jotain aihetta minun kannattaisi vielä harjoitella lisää? Kun osaa arvioida omaa osaamistaan, osaa arvioida kuinka paljon jotain asiaa täytyy vielä harjoitella.
Yksi ehkä kaikista merkittävin oppimaan oppimista helpottava tekijä on oppijan asenteet ja motivaatio oppimista kohtaan. Kukaan ei oikein voi pakottaa toista oppimaan jotain. Kukaan ei voi nähdä vaivaa toisen puolesta, vaan se on jokaisen oma tehtävä. Oppimisen halun pitää lähteä yksilöstä itsestään. Kun oppiminen itsessään tuntuu mielekkäältä, on yksilöllä suurempi valmius nähdä vaivaa oppimisen eteen. Omia asenteita ja motivaatiota kannattaakin pohtia. Haluanko oppia? Mitä haluan oppia? Millaisia taitoja tarvitsen tulevaisuudessani eniten? Itseään voi myös pakottaa opettelmaan sellaista, mikä tuntuu vaikealta ja ei niin mielekkäältä. Silloin kannattaa esimerkiksi asettaa itselleen pieniä tavoitteita ja palkintoja: "kun olen lukenut kokeeseen 15 minuuttia, saan pitää tauon" tai "jos saan tästä kokeesta vähintään 8, ostan itselleni suklaapatukan". Omista tavoitteistaan ja palkinnoista, jotka saattaisivat motivoida sinua näkemään vaivaa, voi myös keskustella vanhempien kanssa.
Lähteet:
Hautamäki, J., Kupiainen, S., Marjanen, J., Vainikainen, M-P., & Hotulainen, R. (2013). Oppimaan oppiminen peruskoulun päättövaiheessa: Tilanne vuonna 2012 ja muutos vuodesta 2001. (Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos/ Tutkimuksia; No. 347). Helsinki: Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.