Kollaasi on tekniikka, jossa erilaisia materiaaleja yhdistetään samaan teokseen. Nimi tulee ranskan verbistä coller (liimata) ja tekniikka on syntynyt 1900-luvun alun kubistien parissa. Kollaasi voi olla myös kolmiulotteinen eli veistos, jota kutsutaan myös assemblaasiksi.

Kollaasiin voi käyttää lähes millaisia liimattavia materiaaleja tahansa, kuten sanomalehteä, pahvia, kankaita, hiekkaa, jouhia, puuta, esineitä, väripigmenttejä, tapettia jne. Raja kollaasin ja sekatekniikan välillä on usein epäselvä.

Kollaasi-sanaa on käytetty 1900-luvun alusta asti. Se on melko uusi taidehistorian käsite, mutta tekniikkana idea on vanha. Esimerkiksi 1000-luvulla runoilijat kuvittivat töitään liimatuilla kuvilla ja 1500-luvun taiteilijat koristelivat kuvitettuja tekstejään tällä tavalla.

Kollasi-sanan historian kerrotaan alkaneen erään katselijan suusta taidenäyttelyssä, jossa Picasso ja Braque esittivät uusia ja omintakeisia teoksiaan. Molemmat taiteilijat työskentelivät läheisesti yhdessä noin vuoden 1912 vaiheilla ja päättivät tarvitsevansa uusia tekniikoita voidakseen toteuttaa geometrisia sommitelmia. Picasson työssä Asetelmassa oli oljykankaan palasia, leikkeitä sanomalehdestä ja köydenpätkä. Braquen teoksessa Hedelmäastia ja lasi kankaalla oli tapettipaperin ja sanomalehden palasia. Braque ja Juan Gris jatkoivat kollaasin käyttöä tässä todellisuuden ja illuusion välisessä vuorovaikutuksessa, jota myöhemmin jäljittelivät monet tunnetut taiteilijat.