Suora esitys eli siteeraaminen

• Suorassa lainauksessa pohjatekstiä lainataan sanasta sanaan. Suora lainaus ei käy yksinään virkkeeksi, vaan vaatii aina suoraan lainatun kohdan eteen tai jälkeen johtolauseen.
  • Johtolause kertoo, kuka sanoo ja miten sanoo. Johtolauseessa voi olla mukana pohjatekstin sisällön esittelyä.
• Jos johtolause on ennen sitaattia, johtolauseen perään tulee kaksoispiste. Sitaatti laitetaan lainausmerkkeihin. Jos pohjatekstistä lainattu sitaatti on kokonainen virke, se aloitetaan isolla alkukirjaimella ja piste tulee lainausmerkkien sisäpuolelle.
  • Karemo ynnää tekstissään itsehuijauksen syitä: "Haluamme tulla hyväksytyiksi ja kuulua porukoihin.”
• Sitaatin jälkeen ennen johtolausetta tulee pilkku. Jos sitaatti päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, pilkku jää pois. Piste tulee vasta koko virkkeen loppuun, vaikka alkuperäinen sitaatti loppuisi pisteeseen.
  • "Ei liene kauhean vakavaa, jos syömme valmispizzan joka toinen viikko, vaikka ihanneminämme nyrpistäisi niille nenäänsä", Karemo myöntää lopuksi.

Epäsuora esitys eli referointi

• Epäsuorassa lainauksessa pohjatekstiä referoidaan eli selostetaan omin sanoin – hieman muokaten, tiivistäen ja synonyymejä ja kiertoilmauksia käyttäen.
• Pohjatekstiä ei kopioida sanasta sanaan eikä lainausmerkkejä tarvita. Pohjatekstin sisältö tulee kuitenkin referoida mahdollisimman samankaltaisena kuin alkuperäisessä tekstissä: pohjatekstin asiasisältö ei saa muuttua tai vääristyä.
• Epäsuorassa lainauksessa on tuotava esiin, ketä lainataan, eli pitää muistaa myös viitata pohjatekstiin.