Saglana Salsthak 4 asuu yhdessä isovanhempiensa kanssa eräässä Siperian syrjäisimmissä paikoissa lähellä Mongolin rajaa. Lähimpään tuva alueelle on 40 kilometriä matkaa ja lähimmät naapurit asuvat kahdeksan kilometrin päässä.
Viime kuussa hänen herättyään eräänä aamuna varhain isoäiti oli eloton. Isoisä joka oli sokea ymmärsi että apua olisi saatava välittömästi. Hän lähetti 4-vuotiaan Saglanan hyytävään pakkaseen hakemaan apua lähimmiltä naapureilta.
Tyttö lähti kävellen matkaan kello kuudelta aamulla. Oli pilkko pimeää ja vaarallisen kylmä yli 30 astetta pakkasta. Saglana ei sanonut mitään vaan totteli isoisän käskyä. Hän otti mukaansa tulitikkuaskin valaistakseen polkuaan taigassa.
Saglana muisti aiemmilta retkiltään isoäidin kanssa että jos hän seuraisi jäätyneen joen viertä hän päätyisi lopulta karjankasvattaja Anay-ool Naidanin luo. Matka oli kahdeksan kilometriä pitkä eikä tietä tai edes polkua ollut.
Matkan varrella hanki oli paikoin niin syvä, että se ylsi pikkutyttöä kainaloihin asti. Myöhemmin eräs paikallinen asukas kommentoi The siberian times- lehdelle, että tyttö oli onnekas, kun karjan kimppuun usein hyökkäävät sudet eivät tappaneet häntä.
Karjankasvattajan vaimo löysi tytön ulkoa kolmen tunnin kuluttua siitä kun tämä oli lähtenyt kotoaan. Uupunut tyttö sai sanottua:
-Vaikuttaa siltä että isoäitini on kuollut.
Anaay-ool Naidan soitti lääkärille ja auttajat kiiruhtivat syrjäkylälle isoäidin luo. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä isoäiti oli kuollut sydänkohtaukseen.
Saglana toimitettiin sairaalaan urotekonsa jälkeen. Hänet todettiin olevan hyvässä kunnossa.
Saglana kertoi myöhemmin seikkailustaan pimeydessä, ettei häntä ollut edes pelottanut.
Minä vain kävelin ja kävelin ja pääsin sinne tyttö totesi Komsomolskaja Pravdassa.
Pieni sankari myönsi kuitenkin, että hänen oli tullut kylmä ja että perillä hänellä oli kauhea nälkä.

lähde: iltalehti