Suomen kielen modukset

Modus kertoo puhujan tai kirjoittajan suhtautumistavan asiaan. Se ilmaisee esimerkiksi varmuutta, epävarmuutta, käskyä tai ehtoa.

Moduksia on neljä: 


1. Indikatiivin avulla todetaan tai väitetään asioita. Indikatiivilla ei ole tapaluokan tunnusta. Indikatiivista voidaan muodostaa kaikki neljä aikamuotoa: 

> Luen kirjaa. 
> Emme saaneet ilmoitusta. 
> Oletko lukenut Salla Simukan novelleja? 
> Ystäväni oli matkustellut Aasiassa ennen kuin korona sulki rajat.

2. Konditionaali ilmaisee mahdollista tai ehtoon perustuvaa olemista, tapahtumista tai tekemistä. Usein konditionaali esiintyy jos-sanan yhteydessä, mutta sitä käytetään myös kohteliaissa kysymyksissä ja pyynnöissä. Konditionaalin tunnus on -isi.
Konditionaalista käytetään preesensiä ja perfektiä. 

> Pelaisin, jos osaisin.
> Jos sataisi, puutarha voisi paremmin. 
> Ottaisitteko kahvia?
> Väistäisitkö? 
> Olisitko halunnut käydä vielä kahvilla? (olla-verbin konditionaali +nut/nyt)
 

3. Imperatiivia käytetään käskyissä ja kehotuksissa. Tavallisin on toisen persoonan imperatiivi.

> Ota lippu valmiiksi esille.
> Lukekaa nämä huomiseksi.
Yksikön ensimmäisestä persoonasta ei voi muodostaa imperatiivia.

Yksikön toisen persoonan imperatiivimuoto muodostetaan indikatiivin minä-muodosta. Lopusta poistetaan pääte -n. Imperatiivilla ei ole siis yksikön toisessa persoonassa päätettä.

> lue/n  -->  lue
> istu/n  -->  istu

Muiden persoonien imperatiivimuodot saadaan, kun lisätään imperatiivin pääte perusmuodon vartaloon.
> lukea -->  luke-  -->  lukekaa
> istua -->  istu-  --> istukaa
  Imperatiivin
yksikkö		 Imperatiivin
monikko
1. persoona - lukekaamme
etsikäämme
2. persoona lue
etsi		 lukekaa
etsikää
3. persoona lukekoon
etsiköön
 lukekoot
etsikööt 
Imperatiivin kieltomuodossa kieltoverbi taipuu persoonamuodoissa: älä, älköön, älkäämme, älkää, älkööt. Pääverbi on yksikön toisessa persoonassa samassa muodossa kuin myönteisessä imperatiivissa. Muissa persoonissa pääverbin perusmuodon vartaloon liitetään -ko tai -kö-pääte.
  Imperatiivin yksikkö Imperatiivin monikko
1. persoona - älkäämme lukeko
älkäämme etsikö
2. persoona älä lue
älä etsi		 älkää lukeko
älkää etsikö
3. persoona älköön lukeko
älköön etsikö		 älkööt lukeko
älkööt etsikö



4. Potentiaali ilmaisee, että tekeminen tai tapahtuminen on todennäköistä. Potentiaali on melko harvinainen muoto nykyisin eikä sitä juurikaan kuule puhekielessä.

> Tänään satanee.
> Hän lienee jo herännyt.
> Ottanette muut asiakkaat huomioon.

Potentiaalin tunnus on -ne, -le, -re, -se. Tunnus liitetään perusmuodon vartaloon, ja sen jälkeen tulee persoonapääte. Vartalossa saattaa tapahtua vokaalimuutoksia.

> Minä syönen tämän.
> Sinä ajatellet asiaa.
> Hän surree kuollutta koiraansa.
> Timir juossee finaalissa.

Olla-verbin potentiaali on lienee, joka taipuu seuraavasti: 

> Minä lienen siellä klo 9.
> Sinä lienet siellä klo 9.
> Hän lienee siellä klo 9.
> Me lienemme siellä klo 9.
> Te lienette siellä klo 9.
> He lienevät siellä klo 9.