Verbin modukset (kopio)
Suomen kielen modukset
Modus kertoo puhujan tai kirjoittajan suhtautumistavan asiaan. Se ilmaisee esimerkiksi varmuutta, epävarmuutta, käskyä tai ehtoa.
1. Indikatiivin avulla todetaan tai väitetään asioita. Indikatiivilla ei ole tapaluokan tunnusta. Indikatiivista voidaan muodostaa kaikki neljä aikamuotoa:
> Luen kirjaa.
> Emme saaneet ilmoitusta.
> Oletko lukenut Salla Simukan novelleja?
> Ystäväni oli matkustellut Aasiassa ennen kuin korona sulki rajat.
Konditionaalista käytetään preesensiä ja perfektiä.
> Jos sataisi, puutarha voisi paremmin.
> Ottaisitteko kahvia?
> Väistäisitkö?
> Olisitko halunnut käydä vielä kahvilla? (olla-verbin konditionaali +nut/nyt)
3. Imperatiivia käytetään käskyissä ja kehotuksissa. Tavallisin on toisen persoonan imperatiivi.
> Lukekaa nämä huomiseksi.
Yksikön toisen persoonan imperatiivimuoto muodostetaan indikatiivin minä-muodosta. Lopusta poistetaan pääte -n. Imperatiivilla ei ole siis yksikön toisessa persoonassa päätettä.
> lue/n --> lue
> istu/n --> istu
> istua --> istu- --> istukaa
Imperatiivin yksikkö |
Imperatiivin monikko |
|
---|---|---|
1. persoona | - | lukekaamme etsikäämme |
2. persoona | lue etsi |
lukekaa etsikää |
3. persoona | lukekoon etsiköön |
lukekoot etsikööt |
Imperatiivin yksikkö | Imperatiivin monikko | |
---|---|---|
1. persoona | - | älkäämme lukeko älkäämme etsikö |
2. persoona | älä lue älä etsi |
älkää lukeko älkää etsikö |
3. persoona | älköön lukeko älköön etsikö |
älkööt lukeko älkööt etsikö |
4. Potentiaali ilmaisee, että tekeminen tai tapahtuminen on todennäköistä. Potentiaali on melko harvinainen muoto nykyisin eikä sitä juurikaan kuule puhekielessä.
> Tänään satanee.
> Hän lienee jo herännyt.
> Ottanette muut asiakkaat huomioon.
Potentiaalin tunnus on -ne, -le, -re, -se. Tunnus liitetään perusmuodon vartaloon, ja sen jälkeen tulee persoonapääte. Vartalossa saattaa tapahtua vokaalimuutoksia.
> Minä syönen tämän.
> Sinä ajatellet asiaa.
> Hän surree kuollutta koiraansa.
> Timir juossee finaalissa.
Olla-verbin potentiaali on lienee, joka taipuu seuraavasti:
> Minä lienen siellä klo 9.
> Sinä lienet siellä klo 9.
> Hän lienee siellä klo 9.
> Me lienemme siellä klo 9.
> Te lienette siellä klo 9.
> He lienevät siellä klo 9.