Kasveilla on yleisesti ottaen parempi regeneraatiokyky kuin eläimillä. Se tarkoittaa sitä, että kasvisolut voivat erilaistua helpommin uudelleen toisenlaiseksi solukoksi. Esimerkiksi kasvin kärkikasvupisteestä voidaan ottaa jakautumiskykyistä solukkoa ja kasvattaa sitä laboratoriossa sopivalla kasvualustalla. Kasvihormonien avulla solukot saadaan kasvamaan uusiksi kasviyksilöiksi. Tällaisen solukkoviljelyn avulla tiettyä kasviyksilöä voidaan helposti monistaa eli kloonata.

Kasveihin voidaan myös tuottaa tarkoituksella mutaatioita esimerkiksi säteilyttämällä kasveja tai niiden siemeniä ionisoivalla säteilyllä tai UV-säteilyllä. Suurin osa syntyvistä mutaatioista on haitallisia, mutta välillä syntyy myös yksilöitä, joilla on jokin uusi, hyödyllinen ominaisuus. Tällaiset ominaisuudet voidaan tämän jälkeen siirtää tiettyyn lajikkeeseen tavallisen valinta- ja risteytysjalostuksen avulla. Mutaatiojalostuksen heikkona puolena voidaan pitää sitä, että aikaansaadut mutaatiot ovat usein satunnaisia ja kasveille voi syntyä yhtä aikaa myös muita, haitallisia mutaatioita.

Monilla kasveilla esiintyy polyploidiaa eli niiden kromosomistot voivat olla moninkertaistuneet. Polyploidiset kasvit kasvavat usein nopeammin ja suuremmiksi kuin esimerkiksi vastaavat diploidit kasvit. Polyploidisia kasveja syntyy luonnossa itsestään, mutta niitä voidaan tuottaa myös keinotekoisesti kolkisiinin avulla. Kolkisiini on liljasta eristetty myrkky, joka estää sukkularihmaston muodostumisen meioosin aikana. Kolkisiinikäsitellyn kasvin sukusoluissa on siis kaksinkertainen kromosomiannos. Kun tällainen sukusolu risteytetään normaalin sukusolun kanssa, saadaan triploidi kasviyksilö. Jos kaksi tällaista sukusolua risteytetään, saadaan tetraploidi yksilö. Polyploidia ei kuitenkaan aina lisää kasvin kasvutehoa. Liian suuri kromosomien määrä voi jopa heikentää kasvin kasvua.