← Ristimäen koulu

Eskareiden projekti, Elina Ihalainen eskariope

Ristimäen koulun eTwinning-projektissa eskarit työstivät Peter Pan -satua yhdessä espalanjaisen Alziran koulun alkuopetusryhmien kanssa. Projekti rekisteröitiin maaliskuun puolessa välissä.

Projektissa pyrimme sadun monipuoliseen käsittelyyn. Aluksi luimme satua tykönämme ja molemmissa maissa tutustuttiin satukirjasta tehtyyn nettivideoon. Tämän jälkeen valitsimme sadusta kohtauksia, joita halusimme käsitellä. Kuvitimme ja tekstitimme kohtaukset. Lisäksi käsittelimme kohtauksia draaman keinoin. Ristimäen ”prinsessaryhmä” (viisi tyttöä) päätyi Kapteeni Koukun ja Peter Panin välisen miekkailun esittämiseen keppinukketeatterin keinoin. Yhdessä suunnittelimme kohtauksen kulun ja valmistimme keppinuket ja lavasteet. Jokaisella esikoululaisella oli oma rooli pienessä draamassa. Rikastimme projektia lauluin. Merirosvolaulun nauhoitimme ja lähetimme kumppaneillemme. He pitivät siitä kovasti. Lisäksi askaretelimme puusta miekat, jotka sahattiin ja hiottiin, maalattiin ja naulattiin ihan itse.

Projektissa esitelimme myös esikouluryhmämme ja koulua. iPadien avulla oppilaat tekivät oman sarjakuvan, johon he kuvasivat koulun ympäristöstä haluamiaan kohteita. Lisäksi jokainen esitteli itsensä englanniksi lyhyessä videoklipissä. Eija Pääkkösen opastuksella teimme myös pienen animaation, jossa kirjaimet liikkuivat omille paikoilleen muodostaen sanat Peter Pan. Tupsahtipa animaation loppuun hiven keijupölyäkin.

Me Ristimäessä saimme oman osuutemme projektista valmiiksi aikataulun puitteissa, mutta Espanjassa asioiden tekeminen on kestänyt hivenen kauemmin. Olemmekin sopineet, että he saavat työstää oman osuutensa kaikessa rauhassa valmiiksi ja syksyllä palaamme tekemään yhteisen loppukoonin. Pieniä makupaloja olemme kumppaniltamme kuitenkin jo saaneet. Tämä on herättänyt esikoululaisissa kiinnostusta mm. vierasta kieltä kohtaan. (”Mitä siinä lukee? Miten se sanotaan englanniksi?”)

Voin todeta, että projekti on ollut kaikin puolin antoisa. Eija Pääkkönen iPadeineen toi tietotekniset mahdollisuudet sekä osaamisensa ryhmämme käyttöön. Eijasta oli valtavasti apua myös eTwinning-ympäristössä. Vaikka projekti työllisti opettajaa kiitettävästi työajan ulkopuolellakin, oli sykähdyttävää kokea valtakunnan rajat ylittävää yhteyttä. Esikoululaisten ilo ja into tarttua projektin tuomiin tehtäviin oli käsin kosketeltavaa. Luovuus kukoisti. Toisaalta animaation tekemisessä ja keppinukketeatterin kuvaamisessa tarvittiin myös sitkeyttä ja keskittymiskykyä.

Jälkiviisaasti totean, että tulevia projekteja kannattaa lähteä suunnittelemaan ajoissa. Sopivan kumppanin löytäminen, käytänteistä sopiminen ja projektin rekisteröiminen ottavat oman aikansa. Lisäksi projektin loppuun kannattaa jättää riittävästi ylimääräistä aikaa, jotta itsestä riippumattomat viivästykset eivät haittaa.

Minulle eTwinning- projektista jäi kuitenkin hyvät tunnelmat ja lähtisin mielelläni mukaan uusiinkin projekteihin.

Elina Ihalainen, eskariope