Suuri osa Väli-Amerikasta kuuluu kuumaan eli trooppiseen lämpövyöhykkeeseen, jossa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on vähintään +18 astetta ja koillisesta  puhaltava pasaatituuli tuo runsaasti kosteutta sekä sateita alueelle. Rannikkoalueilla kasvaa mangrovemetsiä, jotka ovat sopeutuneet vuorovesien korkeusvaihteluihin erityisillä ilmajuurillaan, jotka kohoavat  maanpinnan yläpuolelle.

Alankoalueille levittäytyy laajoja sademetsäalueita, joita on vuosikymmenien ajan kaadettu pois muun muassa  laajenevan maanviljelyn tieltä. Nämä kuumat, kosteat ja yleensä malarian vaivaamat alueet ovat olleet melko harvaan asuttuja. Kun noustaan ylös Kordillieerien rinteitä, ilmasto viilenee ja metsät muuttuvat lehti- ja havumetsiksi ja kuivimmilla alueilla savanniksi sekä aroksi. Miellyttävästä ilmastosta johtuen asutus on keskittynyt näille alueille.

Karibianmerellä sijaitsee useita kauniita koralliriuttoja, joista Belizen valliriutta on maailman toiseksi suurin. Riuttoja muodostuu, kun korallieläimet erittävät suojakseen kalkkia.

Kuolleiden kerrosten päälle kasvaa uusia ja riuttojen muodostuminen voi kestää tuhansia vuosia mutta tuhoutuminen voi tapahtua muutamassa kymmenessä vuodessa. Mikäli merenpinta nousee, korallien päällä elävät levät eivät saa enää auringonvaloa ja yhteyttäminen loppuu. Tämä on korallieläimille tuhoisaa, sillä ne saavat ravintoa leviltä. Tästä syystä merenpinnan nopea kohoaminen on koralliriutoille tuhoisaa.