Pohjois-Amerikan intiaanit asuivat pienissä kylissä ja saman alueen kylistä muodostui heimo, jota yhdisti kieli ja samanlaiset tavat. Intiaanit voidaan jakaa asuinalueidensa ja elintapojensa mukaan neljään ryhmään: metsä-, rannikko-, maanviljely- ja preeriaintiaaneihin.

Metsäintiaanit asuivat mantereen koillisosassa, Suurten Järvien ympäristössä ja vastaavilla leveyksillä Atlantin rannikolla. Heimoja olivat chippewat, huronit, algonkinit ja irokeesit. Heimot elivät enimmäkseen metsästämällä, Atlantin rannikolla myös kalastamalla mutta jotkut harrastivat myös maanviljelyä.

Rannikkointiaanit asuivat Tyynenmeren rannikolla mantereen luoteisosassa. Heimoja olivat haidat, salishit ja chinookit. He elättivät itsensä kalastamalla ja hylkeitä metsästämällä ja olivat taitavia puun sekä luun veistäjiä. Yhteisöt olivat vauraita ja hyvin järjestäytyneitä, monet heistä jopa asuivat pitkissä puutaloissa, joita nykyään voisi kutsua rivitaloiksi.

Maanviljelyintiaanit asuvat kaikkein karuimmilla ja kuivimmilla alueilla mantereen lounaisosassa. Heimoja olivat navajot, pueblot ja hopit. Alun perin hekin olivat metsästäjä-keräilijöitä mutta siirtyivät viljelemään maata ja paimentamaan karjaa. Navajot olivat taitavia hopeaseppiä ja kutojia ja toisessa maailmansodassa Yhdysvaltain laivasto käänsi joukoille lähetettävät viestit navajojen kielelle, koska sitä pidettiin mahdottomana murtaa.

Preeriaintiaanit eli tasankointiaanit elivät mantereen keskiosassa levittäytyneenä Suurille tasangoille. Tavanomainen mielikuvamme intiaaneista perustuu niihin elintapoihin, jotka amerikkalainen elokuvateollisuus on tuonut nähtäväksemme. Heimoja olivat cheyennet, comanchet, kiovat ja apassit. He elivät metsästämällä biisoneita, joista he eivät jättäneet käyttämättä yhtään osaa. Nahasta tehtiin vaatteita, mokkasiineja ja tiipiin eli teltan osia. Lihaa syötiin, kuivattiin, savustettiin tai jauhettiin hienoksi jauhojen kanssa.