Amerikan alkuperäiset asukkaat ovat nykykäsityksen mukaan vaeltaneet Aasiasta Beringin kannaksen kautta, koska merenpinta oli tuolloin paljon nykyistä alempana. Tätä tukevat yhtäläisyydet Siperian vanhojen yhteisöjen ja Amerikan mantereen asutusten arkeologisten löydösten välillä. Ajankohdasta ei ole täyttä varmuutta mutta useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että se on tapahtunut viimeisimmän jääkauden jälkeen eli 14 000 vuotta sitten tai aikaisemmin. Etelä-Amerikasta on tehty luurankolöydöksiä, joiden iäksi on arvioitu jopa 30 000 - 50 000 vuotta. Vaellus tapahtui useassa aallossa ja vähitellen asukkaat olivat kansoittaneet sekä Pohjois- että Etelä-Amerikan.

Pohjois-Amerikan intiaanit levittäytyivät tuhansien vuosien aikana nykyisten Yhdysvaltojen ja Kanadan alueille. He elivät pieninä ryhminä eli heimoina, joita oli sadoittain. Kullakin heimolla oli omat kulttuurinsa, tapansa ja kielensä. Monet heimot elivät metsästyksestä ja keräilystä ja he muuttivat asuinpaikkaansa vallitsevan ravintotilanteen mukaan. Ensimmäiset kaupungit rakennettiin Mississipin laaksoon 700-luvulla. Varsinaiset korkeakulttuurit kuitenkin kehittyivät Latinalaisen Amerikan intiaanien keskuudessa.

Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaita ovat  myös eskimokansat, inuitit ja jupikit. Oikeastaan ne eivät ole kansoja vaan murreryhmiä ja ovat levittäytyneet Alaskasta Jäämeren rannikkoa ja saaria pitkin Grönlantiin asti.


Inuitit on eskimokansa, joka on sopeutunut hyvin Jäämeren viileyteen.