Hivenaineita on elimistössä vain hyvin pieniä määriä, tyypillisesti alle 0,01 % kudosten kuivapainosta. Keskivertoaikuisessa tämä tarkoittaa noin 3–4 grammaa. Poikkeuksen muodostaa veren hemoglobiiniin kiinnittynyt rauta, jota on elimistössä yhteensä noin 3–4 grammaa iän ja sukupuolen mukaan.

Kuvassa oikealla on hemoglobiini-proteiini. Siihen sitoutuneet rauta-atomit on ympyröity vihreällä. Tutki mallia myös 3D:nä.

Hemoglobiini


Raudanpuutteesta seuraava anemia on jossain määrin yleistä lapsilla, raskaana olevilla naisilla ja vanhuksilla. Runsaat kuukautiset aiheuttavat jonkinasteista anemiaa noin 20 prosentille hedelmällisessä iässä olevista naisista.

Veren eri osissa tapahtuneet muutokset voivat antaa vihjeitä monista sairauksista, esimerkiksi anemiassa punasolujen määrä on alhainen.


Kouluruoka sisältää riittävästi useimpia hivenaineita, eikä lisäravinteille ole tarvetta. Kansainvälisten vertailujen perusteella suomalaisessa ruoassa on joitain hivenaineita hieman liian vähän ja niitä lisätään ruoka-aineisiin, millä turvataan niiden riittävä saanti. Esimerkiksi suolaan lisätään jodia, mikä on tärkeää kilpirauhasen toiminnalle.



Liian vähäinen jodin määrä ravinnossa aiheuttaa struumaa. Struuma tarkoittaa suurentunutta kilpirauhasta. Kaulan alaosassa sijaitseva kilpirauhanen painaa noin 20 grammaa. Struumassa sen koko on selvästi suurempi.


Sinkkiä tarvitaan kudosten normaaliin kasvuun ja haavojen paranemiseen. Miehillä siittiöiden kehitys häiriintyy ilman riittävää sinkin määrää. Sinkinpuutteesta seuraa myös kehityshäiriöitä, miehillä kivesten ja naisilla munasarjojen surkastumista.



Sinkkiä saadaan esim. pähkinöistä, sievistä, äyriäisistä, lihasta, pinaatista ja avokadosta.

Eläinkokeiden perusteella on selvinnyt, että elimistö tarvitsee pieniä määriä kuparia, mangaania, molybdeeniä, vanadiinia, tinaa, nikkeliä, seleeniä, kromia ja piitä.

Ravinnosta voidaan saada myös haitallisia hivenaineita, kuten raskasmetalleja. Lyijy varastoituu kudoksiin ja kadmium maksaan ja munuaisiin.