Suurin osa kaikista tunnetuista kemiallisista yhdisteistä on hiilen yhdisteitä. Hiiliyhdisteitä nimitetään yleisesti orgaanisiksi yhdisteiksi, ja niiden tutkimusta harjoittavaa kemian osa-aluetta orgaaniseksi kemiaksi. Kaikkien muiden jaksollisen järjestelmän aineiden kemiaa nimitetään epäorgaaniseksi kemiaksi.

Sana orgaaninen tarkoittaa eloperäistä, luonnosta lähtöisin olevaa. Nimitys juontaa juurensa 1800-luvulle, jolloin ajateltiin, että vain luonto pystyy tuottamaan hiiliperustaisia aineita. Nykyisin tiedetään, ettei esimerkiksi luonnon valmistamalla tai keinotekoisesti valmistetulla C-vitamiinilla ole kemiallisesti, biologisesti tai fysiologisesti mitään eroa. Luonto koostuu pääosin orgaanisista yhdisteistä, mutta luonnossa esiintyy myös joitakin hiilen epäorgaanisiksi luokiteltavia yhdisteitä, kuten hiilihappoa (H₂CO₃) ja hiilidioksidia (CO₂).

Kun ajattelee luonnon monimuotoisuuden kirjoa niin ymmärtää, että luonnossa kaiken perustana täytyy olla miljoonia erilaisia orgaanisia yhdisteitä. Näiden lisäksi ihminen on oppinut valmistamaan sellaisia orgaanisiin yhdisteisiin luettavia molekyylejä joita ei luonnossa esiinny, kuten muovit.