Suolan nimeäminen perustuu sen muodostaviin ioneihin. Nimen etuosa tulee suolan positiiviselta ionilta tai ioneilta ja on yleensä sama kuin sen metallin nimi, josta ioni on muodostunut. Esimerkiksi natrium-, kalsium-, kupari-, alumiini- jne.

Harvoista moniatomisista positiivisista ioneista mainittakoon ammonium-ioni, joka koostuu yhdestä typpiatomista ja neljästä vetyatomista. Sen varaus on +1.

Nimen loppuosa tulee suolan negatiiviselta ionilta tai ioneilta mutta niiden nimeäminen ei mene yhtä suoraviivaisesti kuin positiivisella puolella. Yhdestä epämetallin atomista muodostuneet negatiiviset ionit päättyvät tavuun -di. Esimerkiksi happiatomista muodostuu oksidi-, rikkiatomista sulfidi- ja klooriatomista kloridi-ioni.

Negatiivisen puolen nimeämistä hankaloittaa monien erilaisten moniatomisten ionien määrä. Nämä negatiiviset ionit syntyvät, kun vastaava happo luovuttaa yhden tai useamman vety-ionin H⁺ emäkselle.

Esimerkiksi rikkihaposta jää kahden vetyionin luovutuksen jälkeen sulfaatti-ioni. Se koostuu yhdestä rikki- ja neljästä happiatomista ja sen varaus on -2. Typpihaposta jää yhden vetyionin luovutuksen jälkeen nitraatti-ioni, jossa on yksi typpiatomi ja kolme happiatomia. Varaus on siis -1.

Vesimolekyylin toimiessa hapon tavoin, siitä jää jäljelle tuttu hydroksidi-ioni. Se koostuu yhdestä happiatomista ja yhdestä vetyatomista. Sen varaus on -1.


https://peda.net/id/32853f7117f
Ammonium-, nitraatti, sulfaatti-, karbonaatti- ja fosfaatti-ionit.