Kasvillisuuden tutkiminen on välineiden osalta yksinkertaista. Yksinkertaisimmillaan se voi olla vain menemistä tutkittavalle alueella ja lajien kirjaamista. Näin voidaan menetellä erityisesti, jos alue on pieni, ja kaikkien kasvien tutkiminen on mahdollista.

Useimmiten kasvillisuustutkimuksia varten on otettava jonkinlainen otos, jonka katsotaan kuvaavan alueen kasvillisuutta riittävästi. Otantamenetelmiä on erilaisia. Niistä tässä esitellään ruutu- ja linjalaskenta.

1. Kasvillisuusruudut.

Kasvillisuutta tutkitaan usein neliömetrin kokoisilta ruuduilta. Tutkijalla on mukanaan välineet, joilla neliömetrin kokoisen alueen rajaaminen onnistuu helposti. Tällaisen ruudun voi tehdä esimerkiksi neljä metriä pitkän narusilmukan ja neljän, maahan upotettavan kepin avulla.

Jos alueelle on helppo kuljettaa puinen kehikko, on sillä tutkimustyön teko selkeää. Ruutu asetetaan maahan, ja sen sisäpuolella oleva kasvillisuus tutkitaan.
Tunnista kaikki lajit mahdollisimman hyvin.

Arvioi kunkin lajin peittävyys. Tällä tarkoitetaan, kuinka monta prosenttia ylhäältä katsottuna kukin laji peittää neliöruudusta. Arviota voi helpottaa esimerkiksi jakamalla neliö pienempiin osiin.

Merkitse kaikki ruudun lajit ja niiden peittävyydet taulukkoon. Jos jotakin lajia on hyvin vähän, se merkitään plussalla (+).

Esimerkiksi kenttäkerrosta tutkittaessa tunnistetaan varpuja, ruohoja, heiniä ja sanikkaisia ja arvioidaan niiden peittävyydet.

2. Kasvillisuuslinja.

Kasvillisuuden linjalaskentaa varten varaa mukaan riittävän pitkä naru, sekä keppejä, joilla narun saa pingotettua suoraksi. Esimerkiksi tutkiessasi kasvillisuutta suon reunalta suolle menettele seuraavasti:
Pingota naru tutkimallesi vyöhykkeelle.
Määritä kaikki lajit, joihin naru koskee.
Kirjaa lajit järjestyksessä.