Kuulumisia neljännesvuosittain
Kevät kutsuu - elämää maaliskuulta kesäkuuhun
Talven taikaa - elämää tammikuulta maaliskuulle
Uusi vuosi aloitettiin matematiikan jaksolla, aiheenamme murtoluvut.
Oppilaat saapuivat joululomalta odotetun muutoksen äärelle: istumajärjestys oli vaihtunut ja edessä oli lukuvuoden kolmas istumäjärjestys. Talven jaksoille olin suunnitellut ryhmätyötä ja parityötä, johon istumajärjestys pöytäryhmissä sopi hyvin. Jaoin 18 oppilasta kolmeen kuuden oppilaan ryhmään, kolmoset ja neloset sekaisin. Matematiikassa oppilaiden katseen suunnan ei ole kriittistä olla koko ajan liitutaululle päin, sillä vihkotyötä on vähemmän ja laskemista omaan vihkoon enemmän, mikä tuki myös ensimmäistä kertaa ryhmissä istumisen kokeilua. Myöskin ryhmäytymisen ylläpysyminen ja luokkahetken vankistuminen on omiaan tukemaan ryhmissä istumista kevätlukukaudella, kun työskentelytaidot ovat jälleen syksyn aikana vakiintuneet. Istumajärjestys steinerkoulussa on luokanopettajan tarkan harkinnan ja oppilaantuntemuksen tulos: pyritään tukemaan oppilaan temperamentin mukaista työskentelyä sopivalla paikalla luokkahuoneessa ja valitsemaan kullekin sopivat vieruskaverit luokkayhteisön sosiaaliset taidot ja taipumuksen huomioiden.
Murtolukujen suhteen lähdimme tutustumaan aiheeseen kakkumielikuvan avulla. Astuimme mielikuvituksen leipomoon ja kuvittelimme kullekin palasen herkullisinta mahdollista kakkua. Kukin kuvaili kakkuaan ja näytti käsillä, kuinka suuresta palasta haukkasi. Totesimme, että "pala kakkua" ei vielä kerro tarkasti palasen kokoa, vaan tarvitaan tarkempi tapa kuvata, paljonko osa on kokonaisesta: murtoluku. Aloitimme murtolukuvihot kansikuvineen ja ensimmäisine sivuineen ja jaksovihoille vakiintui varkain leikillinen lempinimi: kakkuvihko. Muovailimme ilmakuivuvasta savesta osia kokonaisesta, jaoimme konkreettisesti kimpaletta yhtä suuriin osiin harjoitellen eri kokoihin jakamista. Muovailimme lumiukot kimpaletta osittamalla: vartalo oli 1/2 kimpaleesta, pää 1/4 ja kädet 1/8 kumpikin. Oppilaat muovailivat omiin ukkeleihinsa vielä lisäyksiä yhteisestä savesta ja myöhemmin lumiukot maalattiin.
Jaksolla olemme tutustuneet murtoluvun tärkeisiin käsitteisiin (osoittajaan ja nimittäjään, kokonaislukuun ja sekalukuun) ja erilaisiin laskutapoihin, murtoluvun supistamiseen ja laventamiseen mahdollisimman paljolti konkretian ja mielikuvien kautta. Neljän viikon jaksolla on perjantaisin edistetty oppilaiden kiihkeästi odottamaa pitsaprojektia. Pitsat leivotaan pöytäryhmissä: pellillinen pitsaa/pöytä. Ensimmäisenä perjantaina laskettiin, montako kuudesosaa kukin pitsa tulee sisältämään vaikkapa ananasta, ja oppilaat laativat raportit tästä aiheesta ryhmässä keskusteltuaan. Seuraavana perjantaina tutustuttiin reseptiin, jossa oli murtolukumuunnoksia tehtävänä, jotta reseptiä oli helppo ymmärtää. Samalla jatkettiin mittaamisen kertaamista, tällä kertaa tilavuusmittojen ja ajan yksiköiden osalta. Kolmantena perjantaina ryhmät tekivät taikinat, täyttivät pitsat ja koululounaan asemesta syötiin juhlatunnelmassa omatekoista pitsaa. Kaikkina perjantaina ryhmässä on tehty julistetta raportiksi oman ryhmän ryhmätyöstä ja ne esiteltiin viimeisenä perjantaina. Samalla tunnilla kirjattiin vihkoon omia ajatuksia projektin vaiheista ja keskusteltiin ryhmässä kokemuksista. Jaksolla on tehty jaksovihkotyön lisäksi ruutuvihkotyötä ja paljon matematiikan tehtäviä monisteina omiin kansioihin. Joka keskiviikko on tehty pieniä osaamisen näyttöjä pikkuvihkoihin ja viimeisenä keskiviikkona järjestin kirjallisen jaksokokeen eriytettynä kahteen eri vaikeustasoon. Näitä uusia työtapoja on harjoiteltu pitkin syksyä. Tarkemmin jaksosta voit lukea täältä.
Talvella on hiihdelty koulun lähiladuilla liikunnanopettajan ja yhtenä aamuna myös luokanopettajan kanssa ja liikunnanopettajan kanssa on käyty luistelemassa. Onnellisen yllätyksen saimme helmikuun alkupuolella, kun luokallamme aloitti jälleen uusi oppilas.
Matematiikan jakson jälkeen aloitimmen suomen kielen Taruja ja tarunkertojia -jakson. Olen kertonut Eddan pohjoismaista mytologiaa Odinista, Thorista, Freijasta, Lokista ja muista jumalista ja taruolennoista pitkin syksyä ja nyt koostimme näistä aiheista yhden viikon ajan vihkotyötä. Aihe on näkynyt myös kuvataiteessa: malaamisessa, liitupiirtämisessä ja muovailussa. Seuraava viikko käsiteltiin viikinkihistoriaa: ketkä kertoivat taruja näistä jumalista ja miten he elivät? Oppilaat eläytyivät ja innostuivat viikinkihistorian tutkimisesta, piirsivät tarkkaan karttaa, aseita ja viikinkilaivoja ja kirjoittivat tietotekstejä (eriytetty luokassa eri laajuisia). Historiaviikon lopuksi tehtiin tiedonhakutehtävää: kukin perehtyi oman kiinnostuksensa mukaisesti tiettyyn aihepiiriin viikinkielämästä ja laati sitten työparin kanssa tietosivun viikinkielämästä. Julisteet esiteltiin suullisesti pienryhmissä ja ne asetettiin käytävälle jaksonäyttelyyn. Koko jaksolta tietoa löytyy täältä.
Viikinkien jälkeen sukellettiin taruja kertoneiden suomalaisten perinteisiin: Kalevalan maailmaan. Aamuisin lausumme Kalevalaa, tutustumme sen poljentoon ja tapaan kertoa tarinaa ja teemme vihkotyötä Kalevalan henkilöistä ja kertomuksista. Tässä jakson osassa oppilaat ovat erityisesti innostuneet tarkasta puuväripiirtämisestä ja harjoittelemme uutena taitona ornamenttikehyksen tekemistä vihkoaukeamalle. Erityisen vaikuttuneita moni on ollut (oman steinerkoulumme vuosia sitten käyneen) opettajakollegani vihkotyöstä, jota olemme saaneet ihastella ja käyttää mallina.
Opiskeltavien aiheiden ulkopuolelta yhteisöllistä mukavaa puuhaa on ollut oppilaskunnan koko koululle järjestämä ystävänpäivähulina 14.2., oman luokan iltakoulu juuri ennen hiihtolomaa sekä talviurheilupäivä pulkkamäessä ja alskettelurinteellä. Maaliskuussa muutamat retket ovat myöskin maustaneet koulutyötä: kulttuuritoimen tarjoama retki taidenäyttelyyn, Kirjastokäynti, kirjailijavierailu sekä dokumenttielokuvafestivaalille osallistuminen.
Kanteleiden soinnuista palaamme matematiikan jaksolle ja keväällä meitä vielä odottaa ympäristöopin kokonaisuus: kotiseudun historia.
Kevättä kohti!
Oppilaat saapuivat joululomalta odotetun muutoksen äärelle: istumajärjestys oli vaihtunut ja edessä oli lukuvuoden kolmas istumäjärjestys. Talven jaksoille olin suunnitellut ryhmätyötä ja parityötä, johon istumajärjestys pöytäryhmissä sopi hyvin. Jaoin 18 oppilasta kolmeen kuuden oppilaan ryhmään, kolmoset ja neloset sekaisin. Matematiikassa oppilaiden katseen suunnan ei ole kriittistä olla koko ajan liitutaululle päin, sillä vihkotyötä on vähemmän ja laskemista omaan vihkoon enemmän, mikä tuki myös ensimmäistä kertaa ryhmissä istumisen kokeilua. Myöskin ryhmäytymisen ylläpysyminen ja luokkahetken vankistuminen on omiaan tukemaan ryhmissä istumista kevätlukukaudella, kun työskentelytaidot ovat jälleen syksyn aikana vakiintuneet. Istumajärjestys steinerkoulussa on luokanopettajan tarkan harkinnan ja oppilaantuntemuksen tulos: pyritään tukemaan oppilaan temperamentin mukaista työskentelyä sopivalla paikalla luokkahuoneessa ja valitsemaan kullekin sopivat vieruskaverit luokkayhteisön sosiaaliset taidot ja taipumuksen huomioiden.
Murtolukujen suhteen lähdimme tutustumaan aiheeseen kakkumielikuvan avulla. Astuimme mielikuvituksen leipomoon ja kuvittelimme kullekin palasen herkullisinta mahdollista kakkua. Kukin kuvaili kakkuaan ja näytti käsillä, kuinka suuresta palasta haukkasi. Totesimme, että "pala kakkua" ei vielä kerro tarkasti palasen kokoa, vaan tarvitaan tarkempi tapa kuvata, paljonko osa on kokonaisesta: murtoluku. Aloitimme murtolukuvihot kansikuvineen ja ensimmäisine sivuineen ja jaksovihoille vakiintui varkain leikillinen lempinimi: kakkuvihko. Muovailimme ilmakuivuvasta savesta osia kokonaisesta, jaoimme konkreettisesti kimpaletta yhtä suuriin osiin harjoitellen eri kokoihin jakamista. Muovailimme lumiukot kimpaletta osittamalla: vartalo oli 1/2 kimpaleesta, pää 1/4 ja kädet 1/8 kumpikin. Oppilaat muovailivat omiin ukkeleihinsa vielä lisäyksiä yhteisestä savesta ja myöhemmin lumiukot maalattiin.
Jaksolla olemme tutustuneet murtoluvun tärkeisiin käsitteisiin (osoittajaan ja nimittäjään, kokonaislukuun ja sekalukuun) ja erilaisiin laskutapoihin, murtoluvun supistamiseen ja laventamiseen mahdollisimman paljolti konkretian ja mielikuvien kautta. Neljän viikon jaksolla on perjantaisin edistetty oppilaiden kiihkeästi odottamaa pitsaprojektia. Pitsat leivotaan pöytäryhmissä: pellillinen pitsaa/pöytä. Ensimmäisenä perjantaina laskettiin, montako kuudesosaa kukin pitsa tulee sisältämään vaikkapa ananasta, ja oppilaat laativat raportit tästä aiheesta ryhmässä keskusteltuaan. Seuraavana perjantaina tutustuttiin reseptiin, jossa oli murtolukumuunnoksia tehtävänä, jotta reseptiä oli helppo ymmärtää. Samalla jatkettiin mittaamisen kertaamista, tällä kertaa tilavuusmittojen ja ajan yksiköiden osalta. Kolmantena perjantaina ryhmät tekivät taikinat, täyttivät pitsat ja koululounaan asemesta syötiin juhlatunnelmassa omatekoista pitsaa. Kaikkina perjantaina ryhmässä on tehty julistetta raportiksi oman ryhmän ryhmätyöstä ja ne esiteltiin viimeisenä perjantaina. Samalla tunnilla kirjattiin vihkoon omia ajatuksia projektin vaiheista ja keskusteltiin ryhmässä kokemuksista. Jaksolla on tehty jaksovihkotyön lisäksi ruutuvihkotyötä ja paljon matematiikan tehtäviä monisteina omiin kansioihin. Joka keskiviikko on tehty pieniä osaamisen näyttöjä pikkuvihkoihin ja viimeisenä keskiviikkona järjestin kirjallisen jaksokokeen eriytettynä kahteen eri vaikeustasoon. Näitä uusia työtapoja on harjoiteltu pitkin syksyä. Tarkemmin jaksosta voit lukea täältä.
Talvella on hiihdelty koulun lähiladuilla liikunnanopettajan ja yhtenä aamuna myös luokanopettajan kanssa ja liikunnanopettajan kanssa on käyty luistelemassa. Onnellisen yllätyksen saimme helmikuun alkupuolella, kun luokallamme aloitti jälleen uusi oppilas.
Matematiikan jakson jälkeen aloitimmen suomen kielen Taruja ja tarunkertojia -jakson. Olen kertonut Eddan pohjoismaista mytologiaa Odinista, Thorista, Freijasta, Lokista ja muista jumalista ja taruolennoista pitkin syksyä ja nyt koostimme näistä aiheista yhden viikon ajan vihkotyötä. Aihe on näkynyt myös kuvataiteessa: malaamisessa, liitupiirtämisessä ja muovailussa. Seuraava viikko käsiteltiin viikinkihistoriaa: ketkä kertoivat taruja näistä jumalista ja miten he elivät? Oppilaat eläytyivät ja innostuivat viikinkihistorian tutkimisesta, piirsivät tarkkaan karttaa, aseita ja viikinkilaivoja ja kirjoittivat tietotekstejä (eriytetty luokassa eri laajuisia). Historiaviikon lopuksi tehtiin tiedonhakutehtävää: kukin perehtyi oman kiinnostuksensa mukaisesti tiettyyn aihepiiriin viikinkielämästä ja laati sitten työparin kanssa tietosivun viikinkielämästä. Julisteet esiteltiin suullisesti pienryhmissä ja ne asetettiin käytävälle jaksonäyttelyyn. Koko jaksolta tietoa löytyy täältä.
Viikinkien jälkeen sukellettiin taruja kertoneiden suomalaisten perinteisiin: Kalevalan maailmaan. Aamuisin lausumme Kalevalaa, tutustumme sen poljentoon ja tapaan kertoa tarinaa ja teemme vihkotyötä Kalevalan henkilöistä ja kertomuksista. Tässä jakson osassa oppilaat ovat erityisesti innostuneet tarkasta puuväripiirtämisestä ja harjoittelemme uutena taitona ornamenttikehyksen tekemistä vihkoaukeamalle. Erityisen vaikuttuneita moni on ollut (oman steinerkoulumme vuosia sitten käyneen) opettajakollegani vihkotyöstä, jota olemme saaneet ihastella ja käyttää mallina.
Opiskeltavien aiheiden ulkopuolelta yhteisöllistä mukavaa puuhaa on ollut oppilaskunnan koko koululle järjestämä ystävänpäivähulina 14.2., oman luokan iltakoulu juuri ennen hiihtolomaa sekä talviurheilupäivä pulkkamäessä ja alskettelurinteellä. Maaliskuussa muutamat retket ovat myöskin maustaneet koulutyötä: kulttuuritoimen tarjoama retki taidenäyttelyyn, Kirjastokäynti, kirjailijavierailu sekä dokumenttielokuvafestivaalille osallistuminen.
Kanteleiden soinnuista palaamme matematiikan jaksolle ja keväällä meitä vielä odottaa ympäristöopin kokonaisuus: kotiseudun historia.
Kevättä kohti!
Syksy syvenee - elämää lokakuulta joulukuulle
Syyslomalta palattiin levänneinä ruskan sävyjen kaunistamalle koulun pihalle aloittamaan lokakuista kouluviikkoa.
Oppilaskunnan järjestämät Halloween-hulinat ilahduttivat oppilaita.
Sukelsimme heti suomen kielen kekriprojektin pariin. Tutustuimme kekriperinteisiin talonpoikaissäätiön aineiston avulla. Oppilaat katselivat videomuotoisen opetuskoosteen kekrinajasta jo ennen syyslomaa, koulujen elokuvaviikolla ja lisäksi sivustolta olin koostanut kaksipuolisen tietoaineiston. Aineistoa luettiin yhteisesti ääneen oppitunnilla, minkä lisäksi kukin luki sitä itsekseen sopivia tietoja etsien. Tietoja kirjattiin luokan yhteiseen kekrilehteen, joka kertoisi muulle koulun väelle perinteistä.
Lehteen kukin kirjoitti ja piirsi vähintään kaksi aukeamaa ja näitä kopioitiin koko koulun väelle kekrikiertueella jaettavaksi. Kiertuetta varten olimme valmistaneet kuviksessa kekrinaamarit ja pukeuduimme kekripukin tai kekrittären roolivaatteisiin. Kiertueella jaettavaksi leivoimme ryhmätyönä sadonkorjuuherkkua: omenaruusuja. Kiertueen vuorosanoja harjoittelimme koko viikon aamutoimissa: lausuttavaa oli kaikille yhteisesti runomuodossa ja vielä nimetyille kertojille omina tieto-osuuksinaan. Kiertue sujui mainiosti: muut oppilaat kuuntelivat esitystämme tarkasti. Lopuksi kukin täytti vielä itsearvioinnin omaa työtään projektissa tarkastellen. Projektimme tiedot löydät jakson sivun alaosasta, täältä.
Viikon kekriprojektin jälkeen seuraavana maanantaina aloitettiin odotettu ympäristöopin eläinjakso. Vihkon kanteen pohdimme kaikkia luonnonkuntia: pitkäikäistä ja paikallaan pysyvää, ikuisen tuntuista kivikuntaa, pienestä siemenestä vankkoja juuria ja lehtevää vartta versovaa kasvikuntaa, vaistojaan seurailevaan ja liikkuvaista eläinkuntaa sekä lopulta ihmiskuntaa tietoisuuden ja ajattelun mukanaan tuoman vapauden ja vastuun kantajaa.
Steinerkouluissa eläinkuntaa käsitellään perinteisesti neljän esimerkkieläimen kautta, esitellen mahdollisimman erilaisia eläimiä erilaisista elinympäristöistä: syyvyksissä sukeltelevaa, kekseliästä mustekalaa, taitavasti aistivaa herkkää pientä hiirtä, keskittyneesti ruokaansa sulattavaa lehmää sekä savannilla loikoilevaa notkeaa petoa, leijonaa. Tarkoitus on että kuvailen elävästi ympäristön ja olosuhteet, joissa eläin elää sekä ominaisuudet, jotka ovat sille ominaisia. Tavoite on, että oppilaat pystyvät taulukuvien, itsetekemiensä kuvien ja ennen kaikkea mielikuvien avulla todella eläytymään kuhunkin eläimeen. Luokka on hyvin kiinnostunut eläimistä, joten kuvia tehtiin mainiolla tarmolla ja tekstin kirjoittaminen mustekynällä oli myöskin helposti luistavaa. Jaksovihko kerrataan kotona joka viikko ja kun kyselin tietoja, ne olivat painuneet hyvin mieliin.
Kahden jaksoviikon jälkeen alettiin työstää omia eläinprojekteja. Kukin oppilas askarteli pieneen pahvilaatikkoon dioraaman: mallin valitsemansa eläimen elinympäristöstä. Eläimestä otettiin selvää tietokirjojen ja joissain tapauksissa nettilähteiden avulla ja siitä valmistettiin tietojuliste. Lopulta, viimeisellä jaksoviikolla näitä valmiita elinympäristöjä ja julisteita esiteltiin luokalle, jolloin tuli harjoiteltua ensimmäisen esitelmän pitoa. Tehtävä jännitti, mutta vuosien varrella tähän on totuteltu vähän kerrallaan erilaisissa esillä olon tilanteissa. Ihana vaihe oli se, kun esitelmöitsijä sai halutessaan vastata yleisön kysymyksiin. Miten nokkelasti oppilaat penkoivatkaan muistoistaan tietoja omasta eläimestään tai sovelsivat päättelemällä esimerkiksi tällä tavalla: "Miten pitkään krokotiili voi sukeltaa veden alla?" "Joka kerta sopivan pitkään." Harvanpa krokotiilin tiedettäisiin hukkuneen liian pitkän sukelluksen vuoksi. Kysymyksistä paistoi myös aito kiinnostus ja luokkakavereille taputettaessa jaettu kokemus siitä, että minäkin uskalsin! Eläinopin jaksosta tietoa on täällä. Esitelmien ohella käsiteltiin ihmisen elimistö ja ominaisuuksia.
Ennen ja jälkeen syyslomaa luokassamme on ollut vuorotellen kaksi opiskelijaa, joka on tuonut oman vuorovaikutuksensa osaksi koulutyötä. Opiskelijat ovat olleet hyvin kiinnostuneita pedagogiikastamme ja tulleet lapsille tutuiksi. Lyhtyjen aikaan askartelimme soihtulyhdyt pohjoismaisen mytologian ja viikinkejä käsittelevän kevättalvella alkavan jaksomme hengessä. Martinpäivänä koulussamme on perinne, että ensimmäisen luokan oppilaat kiertävät tuomassa muulle koulun väelle lyhtyjensä valoa ja herkullisen jaettavan pullan. Jälleen nautimme tästä perinteestä lyhtylauluja laulaen. Aamutoimien suhteen onkin tänä vuonna käynnistetty luokkien 1.-5. voimin yhteiset aamulaulajaiset pari kertaa viikossa vuodenaikalaulujen ja huilunsoiton merkeissä.
Marraskuulla tultiin jo jälleen suomen kielen jaksolle, jossa käsittelemme nyt verbin taivuttamista aikamuodoissa, persoonapronomineja ja verbin taipumista niiden kanssa. Aikamuotoja Tarmo Verbinen löysi astuttuaan vanhan talon pölyiseen kirjastohuoneeseen, jonka nurkasta pilkisti muinainen, mystinen esine, kimalteleva kristallipallo. Kutsuvasti se kuiskaili Tarmolle latinankielistä taikasanaa: Tempus... tempus... Pallo näytti tapahtumia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Tarmon tutkiessa palloa se kuiskasi hänelle taikasanan "preesens" ja näytti hänet kuin peilistä parastaikaa katselemassa palloa: Minä katson. Kun se kuiskasi "imperfekti" näkyi eilinen jo päättynyt tekeminen: Minä katsoin. "Perfekti" ja "pluskvamperfekti" toivat muassaan lisää näkyjä tekemisistä: Minä olen katsonut sekä minä olin katsonut. Vihkotyön kristallipallon piirtämiseen oppilaat innostuivat todella ja pikkuhiljaa otsikoissa harjoittelemme myös mustekynäkaunoa.
Verbin taivuttamisen ohella on harjoiteltu lähestyvää Lucia-kiertuetta varten laulaen, lausuen, vuorosanoja opetellen, puvustusta miettien ja Lucia-legendaan tutustuen. Joulunalusajan ihanat perinteet adventtipuutarhassa kulkemisesta ja hämärän hyssyssä tuikkivasta vähitellen joulua kohti lisääntyvästä valosta kuuluvat asiaan.
Oppilaskunnan järjestämät Halloween-hulinat ilahduttivat oppilaita.
Sukelsimme heti suomen kielen kekriprojektin pariin. Tutustuimme kekriperinteisiin talonpoikaissäätiön aineiston avulla. Oppilaat katselivat videomuotoisen opetuskoosteen kekrinajasta jo ennen syyslomaa, koulujen elokuvaviikolla ja lisäksi sivustolta olin koostanut kaksipuolisen tietoaineiston. Aineistoa luettiin yhteisesti ääneen oppitunnilla, minkä lisäksi kukin luki sitä itsekseen sopivia tietoja etsien. Tietoja kirjattiin luokan yhteiseen kekrilehteen, joka kertoisi muulle koulun väelle perinteistä.
Lehteen kukin kirjoitti ja piirsi vähintään kaksi aukeamaa ja näitä kopioitiin koko koulun väelle kekrikiertueella jaettavaksi. Kiertuetta varten olimme valmistaneet kuviksessa kekrinaamarit ja pukeuduimme kekripukin tai kekrittären roolivaatteisiin. Kiertueella jaettavaksi leivoimme ryhmätyönä sadonkorjuuherkkua: omenaruusuja. Kiertueen vuorosanoja harjoittelimme koko viikon aamutoimissa: lausuttavaa oli kaikille yhteisesti runomuodossa ja vielä nimetyille kertojille omina tieto-osuuksinaan. Kiertue sujui mainiosti: muut oppilaat kuuntelivat esitystämme tarkasti. Lopuksi kukin täytti vielä itsearvioinnin omaa työtään projektissa tarkastellen. Projektimme tiedot löydät jakson sivun alaosasta, täältä.
Viikon kekriprojektin jälkeen seuraavana maanantaina aloitettiin odotettu ympäristöopin eläinjakso. Vihkon kanteen pohdimme kaikkia luonnonkuntia: pitkäikäistä ja paikallaan pysyvää, ikuisen tuntuista kivikuntaa, pienestä siemenestä vankkoja juuria ja lehtevää vartta versovaa kasvikuntaa, vaistojaan seurailevaan ja liikkuvaista eläinkuntaa sekä lopulta ihmiskuntaa tietoisuuden ja ajattelun mukanaan tuoman vapauden ja vastuun kantajaa.
Steinerkouluissa eläinkuntaa käsitellään perinteisesti neljän esimerkkieläimen kautta, esitellen mahdollisimman erilaisia eläimiä erilaisista elinympäristöistä: syyvyksissä sukeltelevaa, kekseliästä mustekalaa, taitavasti aistivaa herkkää pientä hiirtä, keskittyneesti ruokaansa sulattavaa lehmää sekä savannilla loikoilevaa notkeaa petoa, leijonaa. Tarkoitus on että kuvailen elävästi ympäristön ja olosuhteet, joissa eläin elää sekä ominaisuudet, jotka ovat sille ominaisia. Tavoite on, että oppilaat pystyvät taulukuvien, itsetekemiensä kuvien ja ennen kaikkea mielikuvien avulla todella eläytymään kuhunkin eläimeen. Luokka on hyvin kiinnostunut eläimistä, joten kuvia tehtiin mainiolla tarmolla ja tekstin kirjoittaminen mustekynällä oli myöskin helposti luistavaa. Jaksovihko kerrataan kotona joka viikko ja kun kyselin tietoja, ne olivat painuneet hyvin mieliin.
Kahden jaksoviikon jälkeen alettiin työstää omia eläinprojekteja. Kukin oppilas askarteli pieneen pahvilaatikkoon dioraaman: mallin valitsemansa eläimen elinympäristöstä. Eläimestä otettiin selvää tietokirjojen ja joissain tapauksissa nettilähteiden avulla ja siitä valmistettiin tietojuliste. Lopulta, viimeisellä jaksoviikolla näitä valmiita elinympäristöjä ja julisteita esiteltiin luokalle, jolloin tuli harjoiteltua ensimmäisen esitelmän pitoa. Tehtävä jännitti, mutta vuosien varrella tähän on totuteltu vähän kerrallaan erilaisissa esillä olon tilanteissa. Ihana vaihe oli se, kun esitelmöitsijä sai halutessaan vastata yleisön kysymyksiin. Miten nokkelasti oppilaat penkoivatkaan muistoistaan tietoja omasta eläimestään tai sovelsivat päättelemällä esimerkiksi tällä tavalla: "Miten pitkään krokotiili voi sukeltaa veden alla?" "Joka kerta sopivan pitkään." Harvanpa krokotiilin tiedettäisiin hukkuneen liian pitkän sukelluksen vuoksi. Kysymyksistä paistoi myös aito kiinnostus ja luokkakavereille taputettaessa jaettu kokemus siitä, että minäkin uskalsin! Eläinopin jaksosta tietoa on täällä. Esitelmien ohella käsiteltiin ihmisen elimistö ja ominaisuuksia.
Ennen ja jälkeen syyslomaa luokassamme on ollut vuorotellen kaksi opiskelijaa, joka on tuonut oman vuorovaikutuksensa osaksi koulutyötä. Opiskelijat ovat olleet hyvin kiinnostuneita pedagogiikastamme ja tulleet lapsille tutuiksi. Lyhtyjen aikaan askartelimme soihtulyhdyt pohjoismaisen mytologian ja viikinkejä käsittelevän kevättalvella alkavan jaksomme hengessä. Martinpäivänä koulussamme on perinne, että ensimmäisen luokan oppilaat kiertävät tuomassa muulle koulun väelle lyhtyjensä valoa ja herkullisen jaettavan pullan. Jälleen nautimme tästä perinteestä lyhtylauluja laulaen. Aamutoimien suhteen onkin tänä vuonna käynnistetty luokkien 1.-5. voimin yhteiset aamulaulajaiset pari kertaa viikossa vuodenaikalaulujen ja huilunsoiton merkeissä.
Marraskuulla tultiin jo jälleen suomen kielen jaksolle, jossa käsittelemme nyt verbin taivuttamista aikamuodoissa, persoonapronomineja ja verbin taipumista niiden kanssa. Aikamuotoja Tarmo Verbinen löysi astuttuaan vanhan talon pölyiseen kirjastohuoneeseen, jonka nurkasta pilkisti muinainen, mystinen esine, kimalteleva kristallipallo. Kutsuvasti se kuiskaili Tarmolle latinankielistä taikasanaa: Tempus... tempus... Pallo näytti tapahtumia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Tarmon tutkiessa palloa se kuiskasi hänelle taikasanan "preesens" ja näytti hänet kuin peilistä parastaikaa katselemassa palloa: Minä katson. Kun se kuiskasi "imperfekti" näkyi eilinen jo päättynyt tekeminen: Minä katsoin. "Perfekti" ja "pluskvamperfekti" toivat muassaan lisää näkyjä tekemisistä: Minä olen katsonut sekä minä olin katsonut. Vihkotyön kristallipallon piirtämiseen oppilaat innostuivat todella ja pikkuhiljaa otsikoissa harjoittelemme myös mustekynäkaunoa.
Verbin taivuttamisen ohella on harjoiteltu lähestyvää Lucia-kiertuetta varten laulaen, lausuen, vuorosanoja opetellen, puvustusta miettien ja Lucia-legendaan tutustuen. Joulunalusajan ihanat perinteet adventtipuutarhassa kulkemisesta ja hämärän hyssyssä tuikkivasta vähitellen joulua kohti lisääntyvästä valosta kuuluvat asiaan.
Koulu alkoi taas - elämää elokuulta lokakuulle
Koulunaloitusaamuna aamupiiriin kokoontui hilpeä joukkomme lomalta palanneina. Kuulumisten vaihtamisen iloinen pulputus hiljeni yhteiseen uuteen aamurunoomme:Jo valo aurinkoinen minulle päivän suo
ja ikiaikain mahti jäseniini voimaa tuo.
Niin valon loistaessa mä lausun kiitoksen
tästä ihmisyyden voimasta, mi versoo sieluuni.
Että oppimaan ja työhön voi käydä mieleni.
Tähtitarhain valo, voima on, sinne kiitos nouskohon!
Kyseessä on mukaelma Rudolf Steinerin alakoulujen aamurunoksi antamasta tekstistä. Sen on tarkoitus virittää oppilaat avoimiksi ja valmiiksi kullekin koulupäivälle, viitata menneeseen ja tulevaan, kiinnittää oppilaat maailmaan avoimessa, luottavaisessa ja kiitollisessa tunnelmassa. Sen on tarkoitus antaa aavistus inhimillisyyden, ihmisyyden voimasta, vapaudesta ja vastuusta osana maailmankaikkeutta. Sanomme aamurunon seisten rennosti ja tukevasti, jalat maassa ja kädet ristissä rintakehän (oppilaille sanon sydämen) päällä. Liike rauhoittaa keskushermostoa, on harmoninen, levollinen ja tasapainoa tuova asento, jolla voi rentouttaa ja rauhoittaa itseään muussakin tilanteessa. Runo on käännetty lukuisille kielille ja kerron oppilaille, kuinka samaa runoa eri kielillä lausutaan steinerkouluissa ympäri maailman.
Aamurunonsa lausuneet, kokeneet koululaiset 3. ja 4. luokkaa aloittamassa toimivat kuorona ja yleisönä, kun uusi 1. luokan porukka asteli silkkiportin läpi koulutaipaleelleen. Siinä supinana kuulin, kuinka muistuivat oppilaille mieleen omat ensiaskeleet silkkien alla. Tulevina vuosina olisi heidän vuoronsa myös kohottaa porttia, mutta ei vielä. Luokassa todettiin uudet istumapaikat ja luokan työskentelytoiminnot ja säännöt. Taululle piirretyn kuvan avulla katseltiin tulevaa vuotta: sisältöjä, joita se toisi jaksoilla tutuksi. Lukujärjestyksiä katsottaessa vastasin oppiainekohtaisiin kysymyksiin ja kerroin aineenopettajista, uusista ja tutuista.
Ensimmäisen päivän jälkeen kouluelämään sukellettiin vauhdilla: maantiedon jakso ja jaksovihot aloitettiin heti toisena koulupäivänä. Aiheena jaksolla olivat ensin elottoman ja elollisen luonnon käsitteiden sekä rakennetun ja rakentamattoman ympäristön käsitteiden ymmärtäminen. Sitten opettelimme ilmansuuntia, niiden merkkejä luonnossa, karttamerkkejä ja kartanlukua sekä maisema-alueita eri puolilla Suomea. Jakson ajan luokassa on ollut esillä suuri Suomen kartta, jota oppilaat ovat kiinnostuneina tutkineet ohimennenkin. Opiskeltu on sekä luokkahuoneessa että metsäretkellä. On suunnistettu pohjapiirroksen avulla koulun sisällä ja satelliittivalokuvan avulla Piirillä. Liikuntatunnilla on suunnistettu maastossa maastokartan avulla. Vihkotyö harjoituttaa oppilaita kirjoittamaan ja piirtämään runsaasti ja siten tekemään tietoa omakseen, mutta lisäksi on havainnoitu luontoa ja säätä, piilotettu aarretta oman luokan pohjapiirustukseen, opittu kokemuksellisesti. Osaamisen näyttönä on tehty kirjallinen tietovisa yhdessä työparin kanssa. Ensimmäisellä kierroksella visa tehtiin oman muistin varaisin tiedoin, sitten ne sai opettajalta korjattuna takaisin ja työparin kanssa tehtiin "salamarallina" täydennyskierros, jossa sai pitää jaksovihkoja esillä ja täydennettiin loputkin vastaukset oikeiksi. Tänä kouluvuonna oppilaat oppivat tuomaan omaa osaamistaan pyydettäessä tietoisemmin esille, vastaanottamaan kirjallista palautetta ja korjaamaan omaa työtään. Sitä harjoitellaan pienin askelin.
Matematiikan jaksolla on ensin palautettu mieleen numeroiden paikkajärjestelmää ja suurten lukujen kirjoittamista ja lukemista. On liikuttu lukualueella 0-1 000 000, mutta varsinaisissa laskutehtävissä sujuvasti kolmosilta edellytetään lukualuetta 1-1000 ja nelosilta suurempia lukuja, tässä vaiheessa 0-10 000. On käsitelty kymmenellä, sadalla ja tuhannella kertomista ja jakamista. Jakson pääpaino on ollut allekkainlaskun omaksumisessa. Neloset kertaavat aihetta viime vuodelta, syventävät osaamistaan tehtävissä (sujuvat siirrot yhteen- ja vähennyslaskussa, moninumeroinen kertoja ja jakokulma) ja kolmoset ottavat kerrostalotarinan luoman mielikuvan avulla haltuun allekkainlaskun perusajatusta: ykkösten, kymmenten ja satojen asettumista allekkain ja työvaiheita niiden kanssa. Matematiikasta tehdään jaksovihkona sääntövihkoa, jossa on opetettu asia esimerkkeinä ja opetuskertomusta näkyvissä. Lisäksi on uutena asiana aloitettu ruutuvihkotyöskentely lyijykynällä: on opeteltu siisti merkitseminen (yksi numero yhteen ruutuun), marginaalien teko sivun reunaan ja kerrataan viivottimen sujuvaa käyttöä. Ruutuvihkon laskut jäljennetään useimmiten taululta ja lasketaan vihkoon. Monisteita tehdään matematiikan oppikirjoista ja kerätään monistekansioon. Osaamisen näyttönä tehdään "laskut"-vihkoa, johon jokainen antaa omat vastauksensa kerrattuaan kotitehtävänä käsitellyn asian kotona.
Äidinkielen jaksolle on ehditty parilla viikolla ennen syyslomaa. On kerrattu sanaluokkien tunnistamista palauttamalla mieleen aiempien vuosien tarinaa Puheenvirran rannalta. Oikeinkirjoitusasioissa on omien virkkeiden avulla palautettu mieleen isoja alkukirjaimia, erisnimiä ja yleisnimiä, verbin taivutusta, adjektiivin vertailua sekä tarinan rakenteen suunnittelua. Äidinkielessä osaamisen näyttämiseen on myöskin (vanhempien vanhempainillassa koristelema) pikkuvihko, jota tehdään kotona kertaamisesta seuraavana päivänä. Paitsi tiedollisesti oppitunnilla, jaksoaiheeseen uppouduttiin kaikilla jaksoilla aamurytmeissä, -runoissa ja -lauluissa.
Läksyrutiini on aloitettu seuraavalla tavalla: maanantaisin oman tekstin tuottamista, tiistaisin meneillään olevan jakson jaksovihon lukemista (lisäksi mahdollisuus kuuntelemiseen ja asian kertaamiseen peda.netissä) ja torstaisin matematiikan laskutehtäviä tai äidinkielen tehtäviä. Kielen opettaja on suunnitellut englannin ja ruotsin opetuksen siten, että ensimmäinen kouluvuoden neljännes, aika ennen syyslomaa on ollut pelkkää englantia ja loman jälkeen alkaa ruotsi. Opettaja antaa läksyä maanantaisin ja keskiviikkoisin.
Opetuksen ohella kouluarkeen on mahtunut monenmoista yhteisöllistä tapahtumaa: olemme järjestäneet yhdessä päiväkodin kanssa lauantaikoulupäivänä syystapahtuman, on ollut koulukuvaus ja on kokoonnuttu sadonkorjuun ajalla yhteisiin aamulauluihin luokkien 1.-5. kesken. Ennen syyslomaa pyöräiltiin koko koulun porukalla järvenympäriajo, jossa moni haastoi ja ylitti itsensä kauniissa syyssäässä. Makkara maistui maalin pääsyn tulilla! On kokoonnuttu yhteisesti katsomaan 1.-2. luokan Mikael-kuvaelmaa ja tehty koko koulun pihakökässä pihahommia. Piirille luokat 3.-5. sekä 7.-8. olivat mukana istuttamassa tuhat kukkasipulia. Luontoviikolla on järjestetty koko koulun luontovälitunteja ja elokuvaviikolla lyhytelokuvavälitunteja kaikille luokille. Vanhemmille on vanhempainiltaan leivottu omenaruusuja ryhmätyönä.
Kouluvuoden ensimmäinen neljännes on siis vilahtanut paitsi ahkerasti opeteltavaa asiaa kirjoittaen ja piirtäen, rauhallisesti lukutuokiolla omaan kirjaan uppoutuen ja vauhdikkaasti aamutoimissa liikeen kautta harjoitellen, myös sormet jauhossa ja kanelintuoksu nenässä, tuulenviri poskilla pyörän satulassa sekä tunne- ja vuorovaikutusharjoituksena välituntihurmion vuoristorataa setvien.
Vuodenajan vaihtuessa ja syyspäivien rauhoittuessa hämäränhyssyyn, kuulen oppilaiden vielä aika ajoin palaavan auringonkukkalaulun hyräilyyn ajatuksiinsa vaipuneena. Syysloman jälkeen jatketaan kouluvuoden toiselle neljännekselle.