Pietarsaaren seudulla ei ole tullut esiin uusia tuhkarokkotapauksia, eikä uusia näytteitä epäillyistä tapauksista ole analysoitavana.

Toistaiseksi tuhkarokkotapauksia on siis yksi, ja uusien ilmenemisen vaara pienenee koko ajan. Altistuneiden sairastumisriski alkaa olla vähäinen, mutta joissain tapauksissa itämisaika voi olla kolmekin viikkoa.

– Emme tietenkään voi olla täysin varmoja siitä, onko taudille altistuneita, joihin emme ole olleet yhteydessä ja jotka ovat saattaneet sairastua, toteaa johtava lääkäri Pia-Maria Sjöström tiedotteessa.

Malmin sairaalassa Pietarsaaressa pidetään valmius korkeana vielä ainakin tämän viikon ajan.

Sjöström suosittelee yhä, että rokottamattomat ja immuunipuolustukseltaan heikentyneet välttäisivät joulujuhlia ja muita tapahtumia perjantaihin asti. Jos uusia tapauksia ei siihen mennessä ole ilmennyt, voi alkaa liikkua normaalisti.

Rokote voi aiheuttaa oireita

Luodossa paljastuneen tuhkarokkotartunnan jälkeen alueella on rokotettu paljon ihmisiä, ja nyt seurataan tarkasti ihottumaa, jonka rokote joskus aiheuttaa. Pietarsaaren sosiaali- ja terveysviraston mukaan on tärkeää erottaa rokotusreaktio oikeasta tartunnasta.

Ensimmäinen MPR-rokote voi aiheuttaa lievän tuhkarokon, vihurirokon tai sikotaudin oireita. Ne ovat kuitenkin varsinaista tautia lievemmät eikä jälkitauteja tule. Potilas ei myöskään tartuta muita. Toisesta MPR_rokotteesta oireita ei yleensä tule.

Oireet tulevat 5–12 vuorokauden kuluessa ja menevät ohi muutamassa päivässä. Niitä voivat olla kuume, yskä, nuha, silmien punoitus, ihottuma, ärtyneisyys, levottomuus, päänsärky, lievä nivelsärky tai imusolmukkeiden suurentuminen.

Jos oireita tulee, on otettava yhteys terveydenhuoltoon. Siellä halutaan varmistaa, onko kyse rokotteen aiheuttamasta reaktiosta vai sairaudesta. Sivuvaikutukset halutaan myös raportoida.

Yleinen rokottaminen Kolpin vastaanotolla jatkuu vielä keskiviikkona kello 16–10 ajanvarauksella.

• Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeessa ovat mukana Sexpo-säätiö, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Autismisäätiö.
• Villiklubin käynnistivät Helsingin kaupunki ja Kehitysvammatuki 57 ry.
• Kolme vuotta sitten alkaneen klubitoiminnan suosio on yllättänyt. Tilaisuuksia järjestetään myös mm. Tampereella, Seinäjoella, Turussa ja Oulussa.
• Seuraava Villiklubi on Tampereella 14. joulukuuta Ravintola Kivenheitossa.
• Erityistä tukea tarvitseville on muitakin tapaamispaikkoja: mm. Voimavirta Setlementti Tampereen tiloissa.

Jere ja Julia Fonsen ovat erityistukea tarvitsevia nuoria aikuisia. He tutustuivat toisiinsa jalkapalloharrastuksessa. Nyt he ovat olleet naimisissa kuukauden verran.

– Hän on vaan niin mukava. Ja hän on lojaali. Voimme luottaa molemmin puolin, Julia Fonsen sanoo miehestään.

He ovat onnekkaita, sillä yksinäisyys koetaan tässä väestöryhmässä erityiseksi ongelmaksi. Siksi nuori aviopari kannustaa menemään mukaan toimintaan ja harrastuksiin.

– Me harrastamme myös salibandya ja biljardia, Jere Fonsen kertoo.

– Ihastuin Julian luonteeseen ja elämänasenteeseen. Häneen pystyy luottamaan ja hänelle pystyy kertomaan kaikkia asioita. Hänen kanssaan on hauskaa. Saa itkeä ja nauraa – viettää hauskaa elämää.

Jotta kukaan ei jäisi yksin -hankkeen järjestämä Villiklubi on Fonseneille paikka tavata tuttuja. He laulavat karaokea myös duettona. Iltaa vietetään nopeasti täyttyvässä Ravintola Kivenheitossa.

– Onhan tämä hyvä tilaisuus. Aina ei tietenkään ravintoloista voi elämänrakkautta löytää, mutta siihenkin on mahdollisuus, jos vain luottaa itseensä, Julia Fonsen rohkaisee.

– Täällä on sellaista porukkaa, jonka kanssa voi puhua rehellisesti ja luottamuksellisesti. Ehkä jopa seksistä, Jere Fonsen sanoo.

"Tärkeintä on saada läheisyyden kokemus"

– Yksinäisyys on jo monessa kansanryhmässä kansantauti, ei yksinomaan erityistä tukea tarvitsevien ihmisten elämässä, Markku Vellas sanoo. Hän työskentelee projektipäällikkönä Kehitysvammaisten Palvelusäätiössä.

Vellas korostaa, että sosiaalinen elämä on tärkeä hyvinvoinnin lähde.

– Perushoitohan meillä on ollut hyvällä tasolla, mutta sosiaalisen kohtaamisen taitoja ei siihen sisälly.

Kynnys lähteä tapaamaan ihmisiä julkisille paikoille on suuri. Kyse ei ole aina vain asenteista, vaan ihan käytännön asioista, kuten esimerkiksi pyörätuolilla liikkumisen haasteista.

– Kohtaamispaikoista on pula. Tämä meidän Voimavirta on hyvä paikka ja on niitä myös esimerkiksi seurakunnilla. Monilla on kuitenkin vaikea päästä kohtaamispaikkoihin, erityisohjaaja Helvi Hellsten sanoo. Hänen toimipisteensä sijaitsee Setlementin Tampereen osastolla.

– Monelle on tärkeintä saada läheisyyden kokemus, hän muistuttaa.

"Avoimuus olisi paras lähtökohta"

Erityistason seksuaaliterapeutti Tanja Roth on tullut Tampereen Villiklubille Oulusta saakka. Hän tietää, että kysymykset seksistä askarruttavat. Niitä ei voi lakaista maton alle, koska seksuaalisuus toteutuu kaikilla ihmisillä joka tapauksessa jollain tavalla.

– Ehkä tavallisin kysymys on yksinäisyys ja se, että kenen kanssa voisi harrastaa seksiä. Joissain maissa on laillista ostaa seksipalveluja. Itse en näkisi sitä pois suljettuna asiana, vaan joskus vaihtoehtona.

– Oli ihmisellä vammaa tai ei, niin kyse on siitä, että mistä löytäisi kumppanin, jota voisi rakastaa ja joka rakastaisi.

Villiklubilla pyritään syventämään sosiaalisia taitoja, jotka osaltaan ovat tie parempaan seksuaaliterveyteen. Sosiaaliset taidot on opittava ja ne kehittyvät muiden kanssa toimiessa.

Osalle puhe seksistä on vaikeaa.

– Dramaattisiakin tilanteita voi tulla eteen, sillä aihe on melko lailla tabu. Avoimuutta tarvittaisiin.

– Pitäisi kertoa, kuinka ne asiat pitäisi hoitaa. Jos ei lähipiirissä asiasta puhuta, niin löytyy kyllä tahoja, jotka voivat antaa neuvoja, Roth sanoo.

Myös Markku Vellas kehottaa avoimuuteen.

– Jokaisellehan on jo pelkkä oman seksuaalisuutensa kohtaaminen haaste. Avoimuus olisi tässä paras lähtökohta, kun tiedetään, että jollain tavalla seksi kuitenkin toteutuu. Villiklubilla seksiin pyritään saamaan turvallinen lähestymistapa, Vellas kertoo.

Omaisille oman kehitysvammaisen lapsen murrosikä ja lisääntyvä kiinnostus sukupuoliasioista voi olla hankalaa. Seksuaaliterapeutti korostaa, että asioista pitää puhua selkeästi.

– Tieto pitää antaa ymmärrettävällä kielellä, esimerkiksi selkokielellä. Voi puhua lyhyillä lauseilla ja välttää monimutkaisia käsitteitä, Roth neuvoo.

"Huolenahan on hyväksikäytön vaara"

Tieto seksistä on tärkeää myös erityistä tukea tarvitseville, sillä se ehkäisee vaaratilanteita ja hyväksikäyttöä.

– Voisi ottaa esille kysymyksen siitä, tuntuuko hyvältä, jos ventovieras tulee koskettelemaan. Että ihmisen saisi ohjauksen siihen jo ennakolta, Hellsten sanoo.

– Huolenahan on hyväksikäytön vaara, Vellas jatkaa.

Entä mitä voi sanoa heille, jotka eivät tule ajatelleeksi, että erityistä tukea tarvitsevilla on aivan samat seksuaaliset tarpeet kuin kaikilla muillakin?

– Kyllä siinä tervettä valistusta tarvitaan, kun seksi kuitenkin tapahtuu ja toteutuu. Uskon että nuorempi sukupolvi on jo suvaitsevaisempaa tässä suhteessa, Vellas sanoo.

Lue myös:

"Pyörätuolissa minusta tulee näkymätön" – Onko vammaisilla lupa puhua seksistä?

Kehitysvammaisten seksuaalisuus ei enää ole tabu – nettiopas antaa sanat vaietuille asioille