Juhannuksen vietto on jatkunut kohtuullisen rauhallisena, viisi ihmistä on kuitenkin hukkunut juhannuksen aikana.

Pohjois-Pohjanmaalla Iissä hukkui juhannuspäivänä puolilta päivin Iijokeen paikkakuntalainen mies. Pohjois-Karjalassa Valtimolla kaksi kalaan lähtenyttä vanhempaa miestä löytyivät hukkuineina Kalajärvestä lauantaina iltapäivällä.

Juhannusaattona Kymenlaaksossa Pyhtään Kärsäjärvestä löytyi hukkuneena kolmissakymmenissä ollut naishenkilö.

Myöhään torstaina Etelä-Savossa Puumalassa pelastuslaitoksen sukeltajat löysivät hukkuneena saareen juhannusta viettämään lähteneeseen seurueeseen kuuluneen miehen.

Eri puolilla Suomea järjestettävillä juhannusfestivaaleilla on poliisin mukaan ollut tehtäviä juhannuspäivän mittaan niukanlaisesti. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla Kalajoella kerrotaan poliisia työllistäneen jokusen päihtymys- ja liikennerikkomustapauksen.

Juhannuspäivän vastaisena yönä poliisia työllistivät lukuisat ratti- ja ruorijuopot, päihtyneet, häiriköivästi käyttäytyvät, vahingonteot, varkaudet ja tappelunnujakat. Tampereen Haukiluomassa ravintolan pihamaalla tapahtuneen riitelyn seurauksena yksi paikalla olleista oli ampunut käsiaseella neljä laukausta. Myös Itä-Suomen poliisi kertoo, että sen alueella selviteltiin eri kaliiperisilla ampuma-aseilla tehtyjä ammuskeluja, joiden tarkoituksena ei kuitenkaan ollut haavoittaa ketään.

Perinnealusyhdistys Skutanin rakentama Postijahti on seilannut Vaasan vesiä 20 vuoden ajan ja tehnyt vanhoja purjehtimisen perinteitä tutuksi suurelle joukolle yleisöä.

– Yhdistys perustettiin ja Postijahti rakennettiin, koska haluttiin ylläpitää vanhoja merimiestaitoja ja vaalia muutenkin merenkulun perinteitä, sanoo yksi aluksen kippareista, Vesa Heinonen.

Tervantuoksuinen Postijahti on Pohjanmaalla säilyneiden piirustusten mukaan toteutettu purjealuksen replika eli näköispainos vuodelta 1679. Aluksen runko on rakennettu Virossa Saarenmaalla, koska siellä on rungon kaariin tarvittavaa tammea. Suurin osa työstä on kuitenkin tehty Vaasassa ja pääosin talkootyönä.

14 solmun ennätysnopeus

Vuosien saatossa alus on osoittautunut merikelpoiseksi ja sillä on lyhyempien yleisöpurjehdusten lisäksi tehty myös pitkiä matkoja mm. Etelä-Ruotsiin.

– Sellainen 6-7 metrin sivumyötäinen tuuli on meille suotuisin, mutta jo neljän metrin tuulella päästään liikkeelle. Normaali matkavauhti on 5-6 solmua. Ennätys on 14 solmua, mutta se ei tosiaan ole tälle alukselle normaalia vauhtia, kertoo Heinonen.

12-metrisen jahdin rakennusmateriaalit ovat samat kuin 1600-luvulla: runko ja kansi mäntyä, kaaret tammea, puun kyllästysmateriaali tervaa ja pellavaöljyä, purjeet ja pääosa köysistä hamppua.

– Merenkulun säännösten takia tarvitaan nykyaikaista tekniikkaa ja mm. turvalaitteita, mutta ne on yritetty mahdollisimman hyvin kätkeä puurakenteitten sisään, sanoo Heinonen.

Esikuvastaan poiketen postijahdissa on myös apumoottori.

– Joskus moottorikin joudutaan käynnistämään. Jos on ihan pläkä ja jos on aikatauluja noudatettavana, niin silloin saatetaan joutua turvautumaan dieselin menoon, kertoo Postijahdin lippukippari Jan-Ola Sund.

Yhteistyön voimaa

Normaalisti moottoria ei kuitenkaan tarvita eikä myöskään kaivata, vaikka purjehtiminen Postijahdilla onkin välillä kovaa työtä. Myös aluksen kääntäminen kysyy miehistöltä merimiestaitoa.

Kun puuveneellä on painoa yli 12-tonnia ja leveyttäkin 3,5 metriä, on selvää että käännökset ovat kaukana nykypäivän kilpaveneistä.

– Tämä ei ole helppo käänneltävä, tarvitaan miehistön yhteistyötä, että saadaan kääntymään ilman konetta. Kun ei ole mitään moderneja vinssejä ja vempaimia, saa ottaa oikein kunnolla kiinni, jos halutaan mennä tiettyyn suuntaan, selvittää Sund.

Kun esimerkiksi 180 asteen käännöstä tehdään, joudutaan usein nousemaan hetki vastatuuleen. Tällöin avuksi otetaan ylimääräinen edessä oleva fokkapurje. Käännös vaatii lisäksi vähintään kahden henkilön työn, joista toinen ohjaa alusta takaa, kun taas muut yrittävät ohjata valtavaa purjetta, jossa ei ole nykyaikaisia rullia tai ohjaimia lainkaan.

Lisäksi jahtia pyritään vielä kiihdyttämään kovempaan vauhtiin ennen hitaasti etenevää käännöstä, joka saattaa viedä kaikkineen aikaa muutamia minuuttejakin. Mahdollista tuuleen nousua haittaa vielä aluksen pohjarakenne, jossa ei ole köliä lainkaan.

Savulihaa ja laivakorppuja

Into perinnepurjehtimiseen ei ole hiipunut, vaikka Postijahdin liikkeellä pitäminen ja myös kunnossa pitäminen on vaatinut aktiiviporukalta paljon. Miehistöä koulutetaan jatkuvasti niin että vanhat merimiestaidot eivät pääse hiipumaan.

– Aika hyvin on saatu pidettyä miehistöä ja useita kippareitakin meillä on niin että voidaan vuorotella näissä hommissa, sanoo Vesa Heinonen.

Postijahdilla järjestetään yleisöpurjehduksia säännöllisesti kerran viikossa. Kaikki mahdollinen pyritään purjehduksilla tekemään vanhaan tyyliin ruokatarjoilua myöten.

Susanne Wendell vastaa siitä, että makuelämyksetkin vievät 1600-luvulle. Postijahdin ruokalista rakentuu vanhaan tyyliin laitetun kalan ja lampaanlihan ympärille.

– Lisäksi on tarjolla riistalintua, sitähän syötiin myös silloin 1600-luvulla aina kun onnistuttiin saamaan, tietää Wendell, joka tarjoilee Postijahdilla myös itse tekemiään laivakorppuja.

Osattiin sitä ennenkin

Alus on onnistuneesti käännetty kohti kotisatamaa, Vaasan sisäsatamaa. Arkistoista kaivellun mallin mukaan valmistettuun pellavaiseen merimiesasuun pukeutunut kippari myhäilee tyytyväisenä. Moni asia Postijahdilla on todistanut, että osattiin sitä ennenkin ja ehkä jopa paremmin kuin nykyään.

– On huomattu, että nämä vaatteetkin ovat tosi mukavat päällä. Vaikka vähän sataisi, ne ovat silti lämpimät, kehaisee Jan-Ola Sund.