Kirjoita alle teksti noin 5-10 virkettä ja muista laittaa alkuun oma nimesi.
Voit myös käyttää apuna oheista listaa ja ratkaista siitä jonkin tilanne. 

• Yhtä osallistujaa ei oteta leikkeihin​/harjoitteisiin
• Joku osallistujista on hyvin syrjäänvetäytyvä​
• Ryhmä on täysin villiintynyt​
• Ryhmässä on riitaisa ilmapiiri​
•  Ryhmä ei suostu tekemään sitä, mitä ohjaaja on suunnitellut​
• Uusi osallistuja ryhmässä​
• Yksi osallistuja terrorisoi ryhmää​
• Ryhmässä esiintyy kiusaamista​
•  Lapsille tulee aina pissahätä kesken harjoituksen​
• Osallistujat puhuvat puhelimeen kesken kerhon​

Oma nimi: Onnistuminen ohjaajana
...
Henna: Onnistuminen ohjaajana
Olin apuohjaajana isossa produktiossa ja siellä oli kaksi oikein hiljaista nuorta, joiden äänestä ei tahtonut myöskään mikrofonien avustuksella kuulla mitään. Pääohjaaja ei antanut heille mitään eväitä, eikä antanut minun ottaa tilannetta haltuuni. Lopulta kävin sanomassa yhden harjoituksen jälkeen nuorille, että hei.. nyt tehdään ääniharjoitus ilman mikrofoneja. Kiipesin perimmäiseen katsomopaikkaan ja annoin ohjeet selkeällä kuuluvalla äänellä. "Vastaa kysymykseeni, mikä on lempivärisi, mutta niin kuuluvalla äänellä, että mie kuulen sen tänne taakse asti." Ensimmäinen nuori sai hieman hiissattua ääntään paremmin kuuluvaksi, muttei vielä niin, että kuuluisi ilman mikrofonia. Otin sitten toisen nuoren ja sama harjoitus. Sitten vaihdettiin uudelleen ja pyysin sanomaan lauseen: "Minulla on kirjava karva." Nauratti nuoria niin paljon, että alettiin saamaan ääntä enemmän tulevissa harjoituksissa. Myöskin pääohjaaja oli minua kehunut, tosin minulta salassa, että olin tehnyt näiden nuorien kanssa todella hyvää työtä. Sain tämän tietää vasta viimeisen esityksen jälkeen, että minua oli kehuttu. JEIJ! Olen salassaonnistuja! 😏😅


Aada: Onnistuminen ohjaajana
Ohjasin harjoitetta, jossa lasten tehtävänä oli kävellä tilassa eri eläinten ja hahmojen tavoin. Sillä kertaa treeneissä oli paikalla vain kaksi lasta, jotka tulevat erittäin hyvin toimeen. Heillä oli paljon energiaa ja heistä oli kivempaa koetella ohjaajien auktoriteettia ja rajoja, kun heittäytyä harjoitteeseen. Tämä näkyi niin, että he pelleilivät ennemminkin keskenään. Vaikka yritin kannustaa kaikin tavoin heitä keskittymään, ei harjoite tuntunut toimivan sillä kerralla. Niinpä vaihdoin lennosta sellaiseen harjoitteeseen, joka sopii paremmin heidän sen hetkiseen energiaan. Laitoin musiikit soimaan ja leikittiin kaikki yhdessä stop and dance -hippaa. Dynamiikka muuttui täysin. Lapset olivat motivoituneita tekemään sitä, mitä "kuuluukin". 
Tykkään itse paljon suunnitelmallisuudesta ja vahvasta rakenteesta, jota seurataan treeneissä. Se luo minulle turvaaa, kun taas tällainen improvisaatio jännittää ja tuntuu jopa hieman pelottavalta. Onnistuin voittamaan tämän epävarmuuden tunteen ja reagoimaan ryhmän tarpeisiin sopivalla tavalla. 

Erri: Onnistuminen ohjaajana.
Olin apuohjaajana lasten ja nuorten teatteriryhmässä. Yksi lapsista jännitti todella paljon omaa rooliaan, koska hänellä on r-vika 
ja hänen olisi pitänyt puhua yksin lavalla vaikea monologi. Pääohjaaja ei ymmärtänyt tämän lapsen jännityksen vakavuutta, ja käski lapsen lavalle ja avaamaan suunsa. Lapsi alkoi itkeä lavalla, jolloin päätin apuohjaajana keskeyttää tilanteen ja vein lapsen pois tilanteesta. Rauhoittelin ja lohdutin, kunnes hän pystyi keskustelemaan. Hän selitti mikä tilanteessa mättää ja mietimme yhdessä, miten tilanteen voisi ratkaista. Päädyimme siihen, että hänen hahmollaan (kuningas) on aina toinen näyttelijä mukana lavalla (kuninkaan kissa, joka ei puhu mitään). Tämän jälkeen menimme yhdessä puhumaan pääohjaajalle ja kerroimme, mitä olimme sopineet. Ohjaaja suostui muutokseen ja sen jälkeen kuninkaan kohtauksissa ei ollut ongelmaa. Sain lapselta ja tämän äidiltä jälkeenpäin kiitosviestin.

Kirsi: Onnistuminen ohjaajana
Olin pitämässä tavalliseen tapaan Käsikkäin -käsityö- ja keskusteluryhmää tutulla muutaman hengen porukalla. Sitten sisään astuu täysin uusi kasvo - tilaa lukemalla päätellen - meille kaikille. Ohjaan ja autan hänet pöydän ääreen. Hän käy pöydän ääreen ja ottaa oman käsityönsä esille. Esittelen hänelle lyhyesti ryhmän perusjutut, ja jatkamme keskustelua ryhmässä. Hän on todella hiljainen, eikä juuri osallistu keskusteluun, vaikka näyttää kuitenkin seuraavan sitä. Otan välillä häneen katsekontaktia keskustellessani, ja kysyn häneltä kysymyksiä. Sitten löytyy hänelle mieluisa puheenaihe, kissat. En muista tarkalleen miten tähän päädyttiin, mutta toisaalta se ei mun seurassa ole mikään ihme. Niinpä hän keskusteli kissoistaan ja aihe eteni käsitöihin ja muihinkin juttuihin, ja lopulta hän oli yhtä paljon äänessä ja aktiivinen kuin muutkin. Tarvittiin siis vain kärsivällisyyttä ja jäänmurtaja: kissat, mau! 😸 (Huomionarvoisena kommenttina kuitenkin: meidän ryhmässä on myös täysin ok olla hiljaa ja seurata keskustelua oman käsityön ääressä.)