Keskiaikaisen rakennustaiteen huippuna pidetään goottilaisia kirkkoja. Korkeuteen kurottavat suipot holvikaaret oli usein koristeltu suurilla lasimaalauksilla. Niiden tehtävänä oli myös kertoa lukutaidottomalle rahvaalle Raamatun tapahtumista. Raamattu oli kirjoitettu latinaksi ja kirjana se oli keskiajalla – ennen kirjapainotaidon keksimistä – niin kallis, ettei juuri kellään ollut varaa sellaista omistaa. Tavallinen kansalainen ei osannut lukea, eikä ymmärtänyt latinaa. Hän ei siis toisin sanoen ymmärtänyt sanaakaan, mitä pappi jumalanpalveluksissa lauloi, luki ja saarnasi. Kirkon seinillä ja ikkunoissa olevien kuvien avulla hän kuitenkin pystyi päättelemään hieman raamatun tapahtumista. Tavallinen kansalainen eli täysin papeilta saamansa tiedon varassa. Papit saattoivat toisinaan käyttää rahvaan tietämättömyyttä myös hyväkseen. 1500-luvun lopulta saksalaisen munkin Martin Lutherin aloittama uskonpuhdistus toi muutoksen tähän. Raamattuja alettiin painaa kunkin kansan omalla kielellä ja myös jumalanpalveluksissa luovuttiin latinankielestä. Uskonpuhdistuksen myötä kuitenkin osa kirkkojen upeista kuvaseinistä peitettiin valkoisen laastin alle.