Hilavitkutin-projektissa pohditaan kestävään kehitykseen liittyviä ympäristökysymyksiä. Hilavitkuttimet rakennetaan kierrätysmateriaaleista, kuten pestyistä kotitalouden pakkauksista, tarpeettomista esineistä tai elinkaarensa päässä olevista esineistä tai leluista. Tarpeetonta ja outoa hilavitkutinta suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee pohtineeksi, mikä tekee laitteista ylipäätänsä turhia tai käyttökelvottomia. Huomioitavaa on kenelle tuote on suunniteltu. Toiselle tarpeeton saattaa olla toiselle tarpeellinen. Usein hilavitkutin on suunniteltu helpottamaan jotakin tiettyä tekemistä, vaikka saman toiminnan pystyisi tekemään jollakin monikäyttöisellä esineellä. Kestävän kuluttamisen tavoite kirkastuu, kun mietitään kysymyksiä tarpeellisuudesta ja uudelleen käyttämisestä.