Kolmanneksi kirjaksi valitsimme myös Tom Percivalin kirjan. Kirja Isla saa kavereita tuntui heti helposti lähestyttävältä ja samaistuttavalta. Kirjassa Isla on taitava tyttö, joka osaa vaikka mitä, paitsi olla kavereiden kanssa. Kavereiden kanssa tuntuu aina jotakin menevän pieleen. Isla alkaa uskoa jo, ettei saisi ikinä ystäviä itselleen. Islalla on huikea mielikuvitus ja taito tehdä käsillään, joten hän alkaa askarrella itselleen ystäviä. Itse tehtyjen kavereiden kanssa oli helppoa ja kivaa olla mutta oli niissä pulmansakin. Yksikään uusista ystävistä ei pystynyt pelaamaan Islan kanssa tennistä, potkimaan jalkapalloa tai kopittelemaan. Kuitenkin Isla viihtyi uusien ystviensä seurassa.
Eräänä päivänä Isla lähtee isän ja äidin kanssa juhliin. Siellä on paljon muitakin lapsia ja Islaa pelottaa kovasti, miten kaikki sujuisi. isla tunteekin olonsa ulkopuoliseksi ja vetäytyy omiin oloihinsa askartelemaan uusia ystäviä. Ihana asia tapahtuu kun pieni poika lyöttäytyy Islan seuraan ja he alkavat yhdessä ideoida ja rakentaa kokonaisen kaupungin. Muutkin lapset huomaavat kuinka hienolta puuha näyttää ja haluavat mukaan. Pian koko sakki touhuaa yhdessä ja Isla ymmärtää, että hänen tekemänsä pikkukaverit auttoivat häntä saamaan ihan oikeita kavereita.
Tämän kirjan myötä otimme tavoitteeksemme ystävyyden ja yhdessä tekemisen. Jos yksikin lapsi saisi uuden ystävän yhteisten puuhiemme myötä olisimme tavoitteessamme onnistuneet.

Kolmannen kirjan aikana kotiin lainattiin päiväkodilta kirjaa 180 satukirjahyllystä.