Metsäekologia

Kasvupaikkatyypit

Yksittäisiä kasvupaikkoja ja metsiköitä luokitellaan käytännössä lähinnä viljavuuden perusteella. Koko maassa erotellaan kivennäismailla metsämaan viljavuuden ja vesitalouden perusteella kuusi kasvupaikkatyyppiä eli metsätyyppiryhmää. Nämä ovat:

  • lehdot
  • lehtomaiset kankaat
  • tuoreet kankaat
  • kuivahkot kankaat
  • kuivat kankaat
  • karukko kankaat
Kasvupaikkatyypit ovat yleisluokkia, jotka tarkentuvat maan eri osissa metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin metsätyypeiksi. 
  • Samaan kasvupaikkatyyppiin eli metsätyyppiryhmään kuuluu nimensä mukaisesti kokonainen ryhmä metsätyyppejä. Esimerkiksi Ettelä-Suomessa tuoreiden kankaisen yleisin metsätyyppi on mustikkatyyppi (MT), Pohjanmaa-Kainussa se on puolukka-mustikkatyyppi(VMT) ja Peräpohjolassa se on kerrossammal-mustikkatyyppi (HMT). Eniten hyötyä tästä ryhmittelystä on tilastoinnissa ja metsänhoidon ohjauksessa.

    Suomessa kasvupaikka- ja metsätyypin määrittäminen tehdään yleisesti pintakasvillisuuden perusteella A.K.Cajanderin kehittämän metsätyyppiteorian pohjalta. metsätyyppi ajattelun lähtökohta on, että kasvillisuus muodostaa luonnossa suhteellisen säännöllisiä ja selvärajaisia kasviyhdyskuntia, jotka kuvastavat kasvupaikan ensisijaisia, primäärisiä olosuhteita eli maaperä- ja suurilmastotekijöitä. Näiden tekijöiden suhteen samanarvoisille kasvupaikoille kehittyy samanlainen kasvipeite, jota voidaan käyttää luokittelun pohjana.

    Metsätyyppi- samalla tietysti myös kasvupaikkatyyppi- määritellään kasvillisuuden perusteella. Puuston kasvu ja elinvoimaisuus on syytä huomioida varsinkin silloin, jos se poikkeaa pintakasvillisuuden perusteella tehdystä luokituksesta.


Kuiva kangasmetsä

  • Metsätyypien määritystä saattavat vaikeuttaa seuraavat tekijät:
  • kivisyys
  • soistuneisuus
  • hakkuut (valo-olosuhteet muuttuneet)
  • kulotus (pohjakerros on palanut eikä kasveja ole)
  • lannoitus (heinäkasvit lisääntyvät aluksi)
  • puuston ylitiheys (valon puute kenttäkerroksessa heikentää ruohovartisten kasvien elinmahdollisuuksia)
  • laiduntaminen (porot syöneet kaikki jäkälät)
Jos kasvillisuusvalikoima ja sen ulkonäkö poikkeaa normaalista, kannatta sitä selvittää reunametsien kasvillisuuden perusteella. Myös sammalet antavat vinkin maaperän ravinteisuudesta.

Jokaiselle kasvupaikalle on valittu tietyt tyypilajit, jotka johdattavat kasvupaikan määritystä. Näistä kasveista käytetään nimeä opaskasvit tai indikaattori- eli eroituslajit, joiden perusteella metsätyyppi voidaan määrittää. Ne ovat helposti tunnistettavaia ruohoja, heiniä, varpuja, sammalia ja jäkäliä, joiden esiintyminen kertoo metsämaan viljavuudesta. Opaskasvi määrittää esiintymisellään viljavuuden alarajaa, se esiintyy tietyllä metsätyypillä tai sitä viljavammalla tyypillä.

vaikka opaskasvit ovat helppo tunnistaa, on keskikesä paras tunnistusajankohta. Huomiota kannattaa kiinnittää eri kasviyksilöiden runsauteen ja kasvupaikan yleisilmeeseen. Yksittäisen havainnon perusteella ei päätöstä metsätyypistä kannata tehdä. Siksi on tärkeää liikkua alueella, että yleisilmeestä saa kattavan kuvan.

Miksi kasvupaikkojen /metsätyyppien tunnistaminen on tärkeää?
  • Uudistamismenetelmän ja oikean puuljin valinta
  • Taimikonhoitotarpeiden arviointi
  • Kasvatushakkuiden ajankohdan ja voimakkuuden arviointi
  • Arvokkaiden elinympäristöjen tunnistaminen
  • Lannoitustarpeiden arviointi

Kasvien tunnistus

Kasvupaikkoja ja metsätyyppejä määritetään kasvien perusteella. Kasvupaikkaa määritettäessä kiinnitetään huomiota kasvin ulkonäköön, kokoon, väreihin ja yleisilmeeseen. kasvupaikasta riippuen kasvin ulkonäkö voi olla hyvin erilainen. Rehevissä ja runsasravinteisilla kasvupaikoilla kasvi voi olla kookas ja tumman vihreä, vastaavasti vähäravinteisilla paikoilla kalpean vihreä ja pienikokoinen.

Tutustu metsäkasveihin tästä:

Metsäkasvi_nimikko_ja opaskasvit

Metsäkasvit 2