​​

Valssi

on nykyisistä seuratansseista vanhin. Sen jälkiä voidaan seurata ainakin 1500-luvulle asti, joidenkin tutkijoiden mielestä jopa 1200-luvulle. Valssin ikä riippuu osittain siitä, mihin vedetään raja nykyisen valssin ja sen edeltäjien välille. 1700-luvulla tanssi joka tapauksessa levisi eurooppalaisen yläluokan keskuuteen suunnilleen nykyisessä muodossaan, ja porvaristo omaksui sen innolla heti Ranskan vallankumouksen jälkeen. Franz Lanner ja Johann Strauss antoivat sävellyksillään valtavan panoksen valssin suosiolle ja vaikuttivat myös sen luonteeseen nostamalla nopearytmisen version valssin standardimuodoksi.
Kuuluisia valssisäveltäjiä: Joseph Franz Karl Lanner (1801-1843) Johann Strauss, vanhempi (1804-1849)

Vanhin tunnettu tieto Suomesta on 14-vuotiaan Jacobina Charlotte Munsterhjelmin päiväkirjasta. Vuonna 1800 hän kertoo tanssineensa joitakin valsseja. (http://tanssi.net/fi/lajit/valssi.html)

Valssi Turku oli Suomen portti tanssille yhdessä Viipurin kanssa. Vanhimmat tiedot kertovat Turussa järjestetyn vuonna 1794 assemblé-muotoisia tanssiaisia aina keskiviikkoisin klo 4:stä klo 10:een illalla Rothstenin talossa, ja ehkä tällöin jo valssattiinkin. Myöhemmin myös tanssikoulut opettivat valssaamista ansiokkaasti, joten valssista on kehittynyt mm. seremoniatanssi suomalaisiin häihin.

Vanha valssi Tanssimestari C.C.Drellström Ruotsin kuninkaallisesta oopperasta antoi opetusta yleisillä kursseilla ja toi siten uuden muotitanssin Suomen Turkuun vuonna 1805. Ja tämä tanssi oli tietysti valssi. Erityisesti nuoret neidot pyrkivät pyörtyilemään tanssin aikana ja tanssi sai myös aikaan moraalista paheksuntaa uskovaisten taholta.

Valssi (hidas) Viipurin tanssiseuran ohjesääntö vuodelta 1815 kertoo mm. että herroilla tulee olla hansikkaat kädessä, mutta kannukset on riisuttava pois ennen tanssiin lähtöä. Kukaan ei myöskään saanut lopettaa tanssia ennen kuin tanssin johtaja oli saattanut ohjelman päätökseen. Vuonna 1819 sääntöihin tuli valssin tanssiminen ranskankatrillin päätökseksi, mistä juontuu nykyinen tapa päättää tanssiaiset aina viimeiseen valssiin.