Muinaisten suomalaisten uskonto liittyi luontoon ja pyyntikulttuuriin. Tuhansien vuosien ajan suomalaiset metsästivät ja kalastivat. Myös luonnon ja vainajien palvonta oli keskeisessä roolissa. Suomalaiset uskoivat, että luonto on täynnä jumaluuksia ja erilaisia maahisia, haltijoita ja tonttuja, jotka pitävät huolta kaikesta elävästä. Suomalaiset palvoivat jumaliaan luonnosta löytyvillä pyhillä paikoilla, joita olivat esimerkiksi erikoiset puut, lähteet ja lehdot.

Muinaisusko oli Suomen valtauskontona noin 1100-luvulle asti. Tuolloin kristinusko tuli Suomeen. Muinaisuskon vaikutukset näkyivät Suomessa kuitenkin vielä pitkään kristinuskon saapumisen jälkeen, aina 1900-luvulle saakka. Muun muassa monet nykypäivän sanonnat ja termit pohjautuvat muinaisuskoon, ja kristinuskon saavuttua kirkkoja rakennettiin vanhoille palvontapaikoille.