Aloin olla jo uupunut matkasta. Vasemman jalan kenkä hiersi ja reppu painoi. Matka vuoren huipulle ei kuitenkaan ollut enää pitkä. Yhtäkkiä aloin kuulla omituisia ääniä. Aluksi kuului matalia kumehduksia. Ne tuntuivat kuuluvan kaukaa. Ääni kuitenkin läheni ja läheni. Samalla kuului myös korkeita rääkäisyjä. Pysähdyin kuuntelemaan ja katselemaan. Samassa näin sen. Valtava aarnikotka lähestyi minua. Aarnikotkan pää oli samanlainen kuin kotkalla. Terävä koukkunokka näytti olevan valmiina haukkaamaan minulta pään irti. Katse oli pistävä. Etujalkojen pitkät ja kaarevat raatelukynnet olivat valmiina tarttumaan minuun. Kun se levitti valtavat siipensä auki, näytti kuin se olisi täyttänyt taivaan kokonaan. Suljin silmäni. Tunsin kasvoillani aarnikotkan hengityksen löyhkän. Hiki valui selkääni pitkin. Jalkani tärisivät. En voinut liikkua. Samalla hetkellä tunsin puristuvani tiukkaan otteeseen ja nousevani ilmaan.