Biologisen kokeen tarkoituksena on testata jotain havaintoa tai ilmiötä. Kokeessa tavoitteena on, että vain yksi muuttuja vaihtelee ja muut muuttujat, jotka saattaisivat vaikuttaa tutkittavaan ilmiöön, pidetään vakioina.

Jos esimerkiksi tutkitaan lämpötilan vaikutusta voikukan kasvuun, pitää valon ja veden määrä pitää samana koko kokeen ajan. Kokeessa siis vain lämpötila vaihtelee: osaa voikukista kasvatetaan kylmässä, osaa lämpimässä. Kokeeseen liitetään verrokkiryhmä (kontrolli), jolle muuttujaa ei vaihdella. Näin saadaan niin sanottu nolla-arvo, johon kokeessa saatuja arvoja verrataan.

Myyrien määrän ja Puumala-viruksen (elektronimikroskooppikuva vieressä) myyräpopulaatiossa esiintymisen välillä ei kuitenkaan ole selkeää suhdetta.

Tutkijat pyrkivät sen vuoksi selvittämään kokeellisessa tutkimuksessa, onko äidinmaidon mukana tulleilla vasta-aineilla vaikutusta tartuntaan. Vasta-aineita syntyy, jos myyrä on saanut virusinfektion.

Tutkijat ottivat kiinni metsämyyriä ja selvittivät kantavatko nämä Puumala-virusta. Virusta kantavat paritettiin keskenään ja viruksettomat keskenään. Näiden jälkeläiset päästettiin aitauksiin, ja niiden virusmäärää tutkittiin säännöllisesti. Jokaisessa aitauksessa oli neljä urosta ja neljä naarasta.

Yksilöt, joiden vanhemmilla oli virustartunta, olivat saaneet äidinmaidossa vasta-aineita. Ne saivat myös virustartunnan myöhemmin kuin myyrät, joiden vanhemmat eivät kantaneet virusta.

Tässä tutkimuksessa vaihtuvana muuttujana oli siis vanhempien virustartunta. Aitauksessa kasvattamisen tarkoituksena oli pitää muut muuttujat tasaisena.

​
Hypoteesi: Vaikuttaako "äitimyyrän" virustartunta jälkeläisten sairastuvuuteen? Koejäsenet: Virusta kantavat myyräparit ja virusta kantamattomat myyräparit. Tutkimuskohde: Jälkeläisten sairastuvuus.