Ensimmäiset polkupyörät eivät olleet kovinkaan mukavia ajaa, sillä niiden pyörät olivat kovaa puuta ja tiet kuhmuraisia. Matkanteko oli töyssyistä, ja ennen vanhaan pyöriä kutsuttiinkin luunmurskaajiksi.

Ihmisen luiden välissä oli ajamista helpottavaa kimmoisaa ainetta, jota kutsutaan rustoksi. Helpoiten löydät sitä nenänpäästäsi ja korvalehdistäsi. Kimmoisa aine palaa ennalleen puristamisen tai venyttämisen jälkeen. Kokeile vaikka puristaa korvaasi kevyesti. Rusto pehmentää luiden iskuja toisiaan vasten.


Vasemmalla: Vanha polkupyörä. Oikealla: Polven kimmoisa rusto on merkitty siniseksi.

Ihmisten luiden välissä oleva rusto ei kuitenkaan riittänyt pehmentämään puisten renkaiden aiheuttamaa töyssyistä menoa. Polkupyörällä ajoa piti siis kehittää mukavammaksi. Polkupyörään piti saada jotain ainetta iskuja pehmentämään.

Tehtävään kokeiltiin kumia, joka on kiinteää kimmoisaa ainetta. Kun sitä puristetaan tai venytetään, se palaa ennalleen. Se siis vaimentaa tärinää ja iskuja erittäin hyvin. Kumirengas pehmensi polkupyörällä ajoa, ja siitä tuli suosittu materiaali renkaisiin.



Polkupyörään on saatavissa myös täyskumirenkaat. Niillä ajo ei pysähdy terävään naulaan. Monikäyttöistä kimmoisaa kumia voidaan käyttää polkupyörässä myös taakan kiinnittämiseen. Kumiköyden avulla taakka pysyy paikoillaan. Tällainen kumiköysi sisältää noin sata ohutta kuminauhaa. Vahvempia kumiköysiä käytetään benjihypyissä.