Olipa kerran lapsi joka oli kuullut hiljaisia ääniä päässään siitä lähtien kun hän oli 7vuotias. - Lopeta Lopettakaa äänet! huusi pieni lapsi. Vanhemmat olivat erittäin huolissaan ja pelkäsivat että se jatkuisi kauan. - Auta meitä herra, rukoili vanhemmat. Mielisairaalasta soitettiin että lapsi saattaa mennä hulluksi ja hänet kannattaa lähettää mielisairaalaan. - Oi oi olisi väärin lähettää hänet mielisairaalaan, sanoi äiti huolestuneesti. - Emme voi antaa hänen mennä hän on liian pieni, Kuiskaisi isä äitille. Mielisairaalasta soitettiin että saattaa olla lääkkeitä hänen sairauteen. -Me saatoimme löytää lääkkeitä jotka auttavat häntä, Sanoi lääkäri. Vanhemmat ostivat lääkkeet toivoen että ne auttaisivat. - Ota nämä poika ne auttavat, sanoi isä. Äänet kuiskasivat pojalle. - Elä ota niitä lääkkeitä ne tappavat minut, kuiskasi ääni. - Miksi en, vastasi poika. Vanhemmat katsoivat sivusta. - Hän puhuu taas itselleen, Sanoi äiti huolestuneesti. Äänet kuiskasivat taas. - Vanhempasi ovat valehdelleet sinulle OLET ADOPTOITU! huusivat äänet. - Mitä? Sanoi poika järkyttyneesti. "Poika kysyi vanhemmilta": olenko adoptoitu? - Miten sinä tiesit? sanoivat vanhemmat järkyttyneesti. Lapsi oli järkyttynyt ja paniikissa. Äänet sanoivat lähde juokse nopeasti! Poika juoksi karkuun niin nopeasti kuin pystyi. - Miksi minun piti juosta karkuun? Kysyi lapsi.