Metsät ja suot
Metsät ja suot
Vertaiarviointi
Arvioijat: Akseli ja Sauli
Arvioitava: Viipun päiväkirja
Hyvät asiat: Paljon omaa tekstiä. Siellä oli omia kuvia.
Kehitettävää: Meidän mielestä kehittettävää ei ole ollenkaaan.
Taso: 3
Numero: 10
Arvioitava: Viipun päiväkirja
Hyvät asiat: Paljon omaa tekstiä. Siellä oli omia kuvia.
Kehitettävää: Meidän mielestä kehittettävää ei ole ollenkaaan.
Taso: 3
Numero: 10
Suurpedot
Suurpedot ovat nimensä mukaan suuri kokosia peto eläimiä. Ne saalistavat nopeasti ja viekkaasti toisia eläimiä ravinnokseen. Suurpedoilla on raateluhampaat joilla ne saavat helpommin irrotettua saaliistaan paloja. Suomessa olevia suurpetoja ovat karhu, ilves, susi ja ahma joista kerron lisää myöhemmin. Ihmiset ovat metsästäneet näitä "petoja" jonka seurauksena ne kaikki ovat uhan alaisia ja harvinaisia. Niiden kaikkien ainoa vihollinen on ihminen.
Karhu (Ursus arctos)
Karhu tunnetan myös nimillä otso ja metsän kuningas. Karhu painaa noin 60-300 kg. Se on 1,5-2,5 metriä pitkä ja sen säkä korkeus on noin 1,2 m. Karhun tunnistaa kookkaasta ja nalle karhu maisesta olo muodosta. Sillä on ruskeat ja pyöreät korvat. Karhuilla on ruskea turkki. Karhuilla on hyvä kuulo ja hajuaisti. Karhut eivät näe kovin hyvin, joten ne monesti nousevat takajaloilleen nähdäkseen paremmin. Karhut väistävät ihmistä. Jos silti satut kohtaamaan sellaisen kannattaa muistaa nämä seikat: älä juokse karhu saa sinut kiinni. Kävelle se sijaan rauhassa ja pidä katse kontakti karhuun. Puhu koko ajan rauhallisella äänellä. Jos karhu hökkää on usein kyseessä vale hyökkäys. Tässä tilaan teessa esitä kuollutta. Jos näet karhun älä juokse, ole hiljaa, kilju tai kiipeä puuhun. Kaikissa tarinoissa karhut nauttivat hunajaa. Tämä on totta. Hunajan lisäksi karhut nauttivat marjoja, kasveja ja muurahaisia. Syksyllä karhu syö paljon. Se on normaalia sillä ne viettävät talven talviunessa. Talviunessa karhu elinytoiminnot hidastuvat. karhut ovat nopeita ja ketteriä lyhyellä matkalla suuresta koostaan huolimatta. Karhu voi juosta jopa 60 kilometrin tuti nopeutta. Karhu emo synnyttää poikaset talvella tavipesään, jossa se hoitaa niitä hellästi kesään asti. Kuvassa 1 karhu.
Kuva 1.
Ilves (lynx lynx)
Ilves on suuri kokoinen kissaeläin. Sillä on hyvä kuulo ja näkö kyky. Ilvekset ovat sulava liikkeisiä. Ne ovat rauhitettuja, mutta erikseen myönnetyllä luvalla niiitä saa metsästää. Suomessa ilveksillä on liian vähän ravintoa. Ne joutuvat kävelemään pitkiäkin matkoja ruoan luokse. Ilvekset ovat lihan syöjiä. Ilves vaanii Rvintoa, eli hiipii sitä kohti hiljaa. Ilves metsästä ruoakseen esimerkiksi hiiriä, hirvieläimiä ja jäniksiä. Ilvesemo synnyttää toukokuun paikkeilla 1-3 sokeaa poikasta. Ilves asuu lämpimästi verhoillussa pesä kolossa. Ilveksiä elää euroopassa ja Suomessa. ILves on harvinainenvaikka niitä elää maassamme noin 2000. Ilveksen tunto merkkejä ovat lyhyt häntä, mustat korvatupsut ja kullanruskean turkki ,jossa on pilkkuja. Ilves on 0,7-1,2 metriä pitkä ja sen säkä korkeus on jopa 75cm. Ilves painaa 18-25 kg. Talvella ilveksen turkki paksunee ja korvatupsut harmaantuvat. Ilvekset elävät suurimman osan elämästään yksin. Kuvassa 2 ilves.
Kuva 2.
Susi (Canis lupus)
Susi on koira eläin. Sudet elävät laumoissa. Laumaa johtaa parivaljakko, jonka jälkeläisiä muut ovat. Sudet saalistavat laumassa ja pystyvät tällöin selättämään jopa peuran. Sudelle tärkein ravinto on liha. Jokaisella laumalla on oma reviiri. Reviirin rajoja vahditaan ja suojellaan. Lauma tekee pesänsä yleensä veden lähelle. Pesänä toimii vanha ketun tai mäyrän kolo. Suden tunnistaa koiramaisesta ulkonäöstä. Se on 90-150 cm pitkä ja sen säkä korkeus voi olla jopa 90 cm. Suden häntä on 35-50cm. Susi painaa 30-60 kg. Suden turkki on harmaa ja tuuhea. Susi pärjäisi turkkinsa avulla jopa 40 asteen pakkasessa. Sudet ovat nopeita ne voivat juosta jopa 60 kilometrin tunti nopeutta. Johtaja naaras synnyttää 4-6 pokasta edellisvuotiseen tai uuteen pesään. Ensimmäisen viikon aikana pokaset ja naaras eivät poistu pesästä. Olet varmaan nähnyt elokuvia joissa sudet ulvovat hyytävästi. Sudet uövovat kylä, mutta harvoin. Ulvomalla susi vahvistaa laumasidettään. Ulvonnalla voi myös kertoa muille laumoille, että alue on varattu. Pilvettömänä yönä ulvonta voi kuulua muutaman kilometri päähän.Kuvassa 3 susi.
Kuva 3.
Ahma (Gulo gulo)
Ahma on näätäeläin. Ahma on euroopan suurin näätä eläin. Ahma painaa 10-25 kg. Se on 70-85 cm pitkä. Ahman häntä 13-25cm. Ahma säkäkorkeus on 35-43cm. Ahman tunnistaa lyhyitä raajoista ja ruskeasta turkista. Ahman turkki on vaaleampi kasvoilta ja kyljiltä. ahmalla on pitkä häntä & ruumis. Ahma syö lihaa. Se metsäsätää lintuja myyriä ja jäniksiä. Ahma metsästää joskus myös poroja. Ahmalle kelpaa myös jäätyneet raadot. Ahmat elävät talvisin niiden tekemissä lumiluolissa. Ahma synnyttää lumiluolaan maalis-huhtikuussa 2-4. Ahmat liikkuvat usein öisin. Aham elää suurimman osan elämästään yksin. Nimi ahma tulee siitä että ahma ahmii ruokansa nopeasti. Kuvassa 4 ahma.
Kuva 4
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilves
https://peda.net/kuopio/p/pihkainmaki/luokkien-sivut/5/bjm5/e5o/e5/metsat2/suurpedot
https://peda.net/kuopio/p/pihkainmaki/luokkien-sivut/5/bjm5/e5o/e5/metsat2/tutkielma/nis%C3%A4k%C3%A4sopas2
Berndt Sundsten ja Jan Jäger (suomentanut: Ulla Lempinen.2007.Nuorten eläinkirja.Mäkelä oy. Tanska. S,22-25, 30-31 ja 34-35.
http://www.suurpedot.fi/lajit/ahma.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahma
Amy-Jane Beer ja Pat Morris (suomentanut: Iiris Kalliola).2012.Maailman nisäkkäät.Otava.Helsinki.S.45.
Kuvat
Kuva 1 https://pixabay.com/fi/photos/maakarhu-karhu-el%C3%A4intarha-912444/
kuva 2 https://pixabay.com/fi/photos/ilves-iso-kissa-3729447/
kuva 3 https://pixabay.com/fi/photos/susi-petoel%C3%A4in-canidae-canis-lupus-62898/
kuva 4 https://pixabay.com/fi/photos/el%C3%A4inten-maailman-nis%C3%A4k%C3%A4s-luonto-3065318/
Karhu (Ursus arctos)
Karhu tunnetan myös nimillä otso ja metsän kuningas. Karhu painaa noin 60-300 kg. Se on 1,5-2,5 metriä pitkä ja sen säkä korkeus on noin 1,2 m. Karhun tunnistaa kookkaasta ja nalle karhu maisesta olo muodosta. Sillä on ruskeat ja pyöreät korvat. Karhuilla on ruskea turkki. Karhuilla on hyvä kuulo ja hajuaisti. Karhut eivät näe kovin hyvin, joten ne monesti nousevat takajaloilleen nähdäkseen paremmin. Karhut väistävät ihmistä. Jos silti satut kohtaamaan sellaisen kannattaa muistaa nämä seikat: älä juokse karhu saa sinut kiinni. Kävelle se sijaan rauhassa ja pidä katse kontakti karhuun. Puhu koko ajan rauhallisella äänellä. Jos karhu hökkää on usein kyseessä vale hyökkäys. Tässä tilaan teessa esitä kuollutta. Jos näet karhun älä juokse, ole hiljaa, kilju tai kiipeä puuhun. Kaikissa tarinoissa karhut nauttivat hunajaa. Tämä on totta. Hunajan lisäksi karhut nauttivat marjoja, kasveja ja muurahaisia. Syksyllä karhu syö paljon. Se on normaalia sillä ne viettävät talven talviunessa. Talviunessa karhu elinytoiminnot hidastuvat. karhut ovat nopeita ja ketteriä lyhyellä matkalla suuresta koostaan huolimatta. Karhu voi juosta jopa 60 kilometrin tuti nopeutta. Karhu emo synnyttää poikaset talvella tavipesään, jossa se hoitaa niitä hellästi kesään asti. Kuvassa 1 karhu.
Kuva 1.
Ilves (lynx lynx)
Ilves on suuri kokoinen kissaeläin. Sillä on hyvä kuulo ja näkö kyky. Ilvekset ovat sulava liikkeisiä. Ne ovat rauhitettuja, mutta erikseen myönnetyllä luvalla niiitä saa metsästää. Suomessa ilveksillä on liian vähän ravintoa. Ne joutuvat kävelemään pitkiäkin matkoja ruoan luokse. Ilvekset ovat lihan syöjiä. Ilves vaanii Rvintoa, eli hiipii sitä kohti hiljaa. Ilves metsästä ruoakseen esimerkiksi hiiriä, hirvieläimiä ja jäniksiä. Ilvesemo synnyttää toukokuun paikkeilla 1-3 sokeaa poikasta. Ilves asuu lämpimästi verhoillussa pesä kolossa. Ilveksiä elää euroopassa ja Suomessa. ILves on harvinainenvaikka niitä elää maassamme noin 2000. Ilveksen tunto merkkejä ovat lyhyt häntä, mustat korvatupsut ja kullanruskean turkki ,jossa on pilkkuja. Ilves on 0,7-1,2 metriä pitkä ja sen säkä korkeus on jopa 75cm. Ilves painaa 18-25 kg. Talvella ilveksen turkki paksunee ja korvatupsut harmaantuvat. Ilvekset elävät suurimman osan elämästään yksin. Kuvassa 2 ilves.
Kuva 2.
Susi (Canis lupus)
Susi on koira eläin. Sudet elävät laumoissa. Laumaa johtaa parivaljakko, jonka jälkeläisiä muut ovat. Sudet saalistavat laumassa ja pystyvät tällöin selättämään jopa peuran. Sudelle tärkein ravinto on liha. Jokaisella laumalla on oma reviiri. Reviirin rajoja vahditaan ja suojellaan. Lauma tekee pesänsä yleensä veden lähelle. Pesänä toimii vanha ketun tai mäyrän kolo. Suden tunnistaa koiramaisesta ulkonäöstä. Se on 90-150 cm pitkä ja sen säkä korkeus voi olla jopa 90 cm. Suden häntä on 35-50cm. Susi painaa 30-60 kg. Suden turkki on harmaa ja tuuhea. Susi pärjäisi turkkinsa avulla jopa 40 asteen pakkasessa. Sudet ovat nopeita ne voivat juosta jopa 60 kilometrin tunti nopeutta. Johtaja naaras synnyttää 4-6 pokasta edellisvuotiseen tai uuteen pesään. Ensimmäisen viikon aikana pokaset ja naaras eivät poistu pesästä. Olet varmaan nähnyt elokuvia joissa sudet ulvovat hyytävästi. Sudet uövovat kylä, mutta harvoin. Ulvomalla susi vahvistaa laumasidettään. Ulvonnalla voi myös kertoa muille laumoille, että alue on varattu. Pilvettömänä yönä ulvonta voi kuulua muutaman kilometri päähän.Kuvassa 3 susi.
Kuva 3.
Ahma (Gulo gulo)
Ahma on näätäeläin. Ahma on euroopan suurin näätä eläin. Ahma painaa 10-25 kg. Se on 70-85 cm pitkä. Ahman häntä 13-25cm. Ahma säkäkorkeus on 35-43cm. Ahman tunnistaa lyhyitä raajoista ja ruskeasta turkista. Ahman turkki on vaaleampi kasvoilta ja kyljiltä. ahmalla on pitkä häntä & ruumis. Ahma syö lihaa. Se metsäsätää lintuja myyriä ja jäniksiä. Ahma metsästää joskus myös poroja. Ahmalle kelpaa myös jäätyneet raadot. Ahmat elävät talvisin niiden tekemissä lumiluolissa. Ahma synnyttää lumiluolaan maalis-huhtikuussa 2-4. Ahmat liikkuvat usein öisin. Aham elää suurimman osan elämästään yksin. Nimi ahma tulee siitä että ahma ahmii ruokansa nopeasti. Kuvassa 4 ahma.
Kuva 4
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilves
https://peda.net/kuopio/p/pihkainmaki/luokkien-sivut/5/bjm5/e5o/e5/metsat2/suurpedot
https://peda.net/kuopio/p/pihkainmaki/luokkien-sivut/5/bjm5/e5o/e5/metsat2/tutkielma/nis%C3%A4k%C3%A4sopas2
Berndt Sundsten ja Jan Jäger (suomentanut: Ulla Lempinen.2007.Nuorten eläinkirja.Mäkelä oy. Tanska. S,22-25, 30-31 ja 34-35.
http://www.suurpedot.fi/lajit/ahma.html
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahma
Amy-Jane Beer ja Pat Morris (suomentanut: Iiris Kalliola).2012.Maailman nisäkkäät.Otava.Helsinki.S.45.
Kuvat
Kuva 1 https://pixabay.com/fi/photos/maakarhu-karhu-el%C3%A4intarha-912444/
kuva 2 https://pixabay.com/fi/photos/ilves-iso-kissa-3729447/
kuva 3 https://pixabay.com/fi/photos/susi-petoel%C3%A4in-canidae-canis-lupus-62898/
kuva 4 https://pixabay.com/fi/photos/el%C3%A4inten-maailman-nis%C3%A4k%C3%A4s-luonto-3065318/
Hyönteiset ja hämähäkit
Hyönteiset
Aikuisilla hyönteisillä on 6 jalkaa. Hyönteisillä on myös usein suuret silmät. Hyönteiset jotka lentävät omistavat yleensä kahdet siivet. Toiset ovat lentosiivet joilla hyönteinen lentää. Toiset siivet suojaavat elintärkeitä lentosiipiä. Monet hyönteiset vaihtavat muotoaan elämänsä aikana, vaikkapa perhonen. Perhonen kuoriutuu munasta toukkana. Sitten toukka koteloituu ja siitä tulee perhonen. Muodonmuutos on kyllä ihmeellinen. Niin kuin melkein kaikkea myös hyönteisiä voidaan luokitella. Näitä luokkia ovat esim. perhoset ja kovakuoriaiset. Osa hyönteisistä, kuten toukat ovat kasvissyöjiä. Toiset kuten osa kovakuoriaisista saalistavat ruoakseen toisia hyönteisiä. Hyönteisiä tunnetaan yli 1 000 000 lajia. Saatat joskus sekoittaa hyttyset ja hyönteiset. Hyttyset ovat kuitenkin hyönteisten heimo. Puhekielessä käytetään hyttysistä nimeä itikat.
Mehiläinen (apis)
Mehiläinen kuuluu pistiäisten hyönteislahkoon. Sen vartalo on kaksiosainen. Mehiläisellä on nivelikkäät jalat. Monella mehiläisnaaraalla on myrkkypistin. Mehiläisiä tunnetaan 20 000 lajia. Meille ehkä tutuin laji on kuitenkin tarhamehiläinen jota käytetään esim. hunajan tuottoon. Suomessa ei tutkitusti ole tappavia mehiläislajeja. Maailmalla elää kyllä eräs laji joka voi jopa uhattuna tappaa. Se on Afrikkalaistunut mehiläinen. Afrikkalaistuneella mehiläisellä on kiinnostava historia josta voitte lukea tarkemmin tästä linkistä https://fi.wikipedia. . Jatkeitaan kuitenkin hetki "ihan tavallisten" mehiläisten parissa. Useat mehiläiset ovat erakkoja, eli ne siis elävät yksin. Hunajamehiläiset taas perustavat suuria yhdyskuntia. Kuvassa 1 mehiläinen
Kuva 1.
Perhoset (pāpiliō)
Perhosilla on mielestäni kauniit siivet. Jokaisella lajilla siivet ovat erilaiset. Kirkkaankeltaiset sitruunaperhosillla ja epäsymmetriset ruskean oranssit nokkosperhosilla. Perhosen siipiväli on 7-9 cm. Jokaislla perhosella on eri elinikä esimerkiksi ohdakeperhonen elää 12 kuukautta. Pehoset voidaan jakaa kahteen eri pääluokkaan suur- ja pienperhosiin. Nämä nimitykset ovat harhaanjohtavia, sillä on olemassa harvinaisen pieniä suurperhosia ja toisin päin. Perhosia tunnetaan yli 180 000 lajia. Kuvassa 2 sitruunaperhonen.
kuva 2.
Muurahaiset (formica)
Muurahaiset elävät yhdyskunnissa. Yhdyskunnat ovat hyvin järjestäytyneitä. Niissä on säännöt, kuten vain kuningatar lisääntyy. Naarat huolehtivat poikasista ja vartioivat pesää. Koiraat taas vetelehtivät. Muurahaisia on monia lajeja. Osa muurahaislajeista elää maan tai kiven alla. Kekomuurahaiset rakentavat kekoja. Pienestä koostaan huolimatta muurahaiset ovat vahvoja ja fiksuja. Tiesitkö että muurahainen voi kantaa kokoonsa nähden uskomattoman suuria taakkoja. Muurahaiset rakentevat pesänsä yleensä puiden juurelle. Ne valitsevat rakennus paikakseen sen kohdan jossa on eniten valoa. Jos kyseesä on puu niin sen eteläpuolelta. Se osa kekoa johon aurinko paistaa eniten pidetään ohuimpana, jotta muurahaiset saavat paljon valoa. Muurahaiset ovat riippuvaisia valosta. Kuvassa 3 muurahainen.
kuva 3.
Hämähäkit
Hämähäkit eivät ole hyönteisiä. Ne kuuluvat niveljalkaisiin. Niveljakaisia ovat myös mm. hyönteiset ja tuhatjalkaiset. Hämähäkit eroavat hyönteisistä esimerkisi sillä, että niillä on kahdeksan jalkaa. Niillä ei myöskään ole siipiä. Hämähäkit kutovat verkkoja. Ne kutovat yleensä joka päivä uuden verkon. Seittiä syntyy hämähäkin takaruumiin kehruurauhasesta. Seitti on ihmeellistä sillä se on todella ohutta ja yhtä kestävää kuin rautalanka. Hämähäkit kutovat yhtä verkkoa noin 20 minuuttia. Sen jälkeen ne odottaa pahaa aavistamatonta hyönteistä, joka lentää sen verkkoon. Hämähäkillä on todella surkea näkö. Jos verkko on suuri ei hämähäkki erota saalistaan. Sen takia se tunnustelee verkon värähdyksiä. Kun saalis jää kiinni verkko tärähtää. Hämähäkki tuntee tärähdykset ja syöksyy tappamaan saaliinsa myrkyllään. Ihmiselle hämähäkin purema ei ole kovin vaaralinen.
Kuvassa 4 hämähäkki.
Kuva 4.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Niveljalkaiset
https://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikkalaistunut_mehil%C3%A4inen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mehil%C3%A4iset
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perhoset
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kit
Kuvat:
kuva 1 https://pixabay.com/fi/photos/mehil%C3%A4inen-keltainen-hy%C3%B6nteinen-4477544/
kuva 2 https://pixabay.com/fi/photos/sitruunaperhonen-perhonen-kes%C3%A4-284495/
kuva 3 https://pixabay.com/fi/photos/muurahainen-priroda-makro-947402/
kuva 4 https://pixabay.com/fi/photos/h%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kki-web-luonne-kovakuoriainen-436947/
Aikuisilla hyönteisillä on 6 jalkaa. Hyönteisillä on myös usein suuret silmät. Hyönteiset jotka lentävät omistavat yleensä kahdet siivet. Toiset ovat lentosiivet joilla hyönteinen lentää. Toiset siivet suojaavat elintärkeitä lentosiipiä. Monet hyönteiset vaihtavat muotoaan elämänsä aikana, vaikkapa perhonen. Perhonen kuoriutuu munasta toukkana. Sitten toukka koteloituu ja siitä tulee perhonen. Muodonmuutos on kyllä ihmeellinen. Niin kuin melkein kaikkea myös hyönteisiä voidaan luokitella. Näitä luokkia ovat esim. perhoset ja kovakuoriaiset. Osa hyönteisistä, kuten toukat ovat kasvissyöjiä. Toiset kuten osa kovakuoriaisista saalistavat ruoakseen toisia hyönteisiä. Hyönteisiä tunnetaan yli 1 000 000 lajia. Saatat joskus sekoittaa hyttyset ja hyönteiset. Hyttyset ovat kuitenkin hyönteisten heimo. Puhekielessä käytetään hyttysistä nimeä itikat.
Mehiläinen (apis)
Mehiläinen kuuluu pistiäisten hyönteislahkoon. Sen vartalo on kaksiosainen. Mehiläisellä on nivelikkäät jalat. Monella mehiläisnaaraalla on myrkkypistin. Mehiläisiä tunnetaan 20 000 lajia. Meille ehkä tutuin laji on kuitenkin tarhamehiläinen jota käytetään esim. hunajan tuottoon. Suomessa ei tutkitusti ole tappavia mehiläislajeja. Maailmalla elää kyllä eräs laji joka voi jopa uhattuna tappaa. Se on Afrikkalaistunut mehiläinen. Afrikkalaistuneella mehiläisellä on kiinnostava historia josta voitte lukea tarkemmin tästä linkistä https://fi.wikipedia. . Jatkeitaan kuitenkin hetki "ihan tavallisten" mehiläisten parissa. Useat mehiläiset ovat erakkoja, eli ne siis elävät yksin. Hunajamehiläiset taas perustavat suuria yhdyskuntia. Kuvassa 1 mehiläinen
Kuva 1.
Perhoset (pāpiliō)
Perhosilla on mielestäni kauniit siivet. Jokaisella lajilla siivet ovat erilaiset. Kirkkaankeltaiset sitruunaperhosillla ja epäsymmetriset ruskean oranssit nokkosperhosilla. Perhosen siipiväli on 7-9 cm. Jokaislla perhosella on eri elinikä esimerkiksi ohdakeperhonen elää 12 kuukautta. Pehoset voidaan jakaa kahteen eri pääluokkaan suur- ja pienperhosiin. Nämä nimitykset ovat harhaanjohtavia, sillä on olemassa harvinaisen pieniä suurperhosia ja toisin päin. Perhosia tunnetaan yli 180 000 lajia. Kuvassa 2 sitruunaperhonen.
kuva 2.
Muurahaiset (formica)
Muurahaiset elävät yhdyskunnissa. Yhdyskunnat ovat hyvin järjestäytyneitä. Niissä on säännöt, kuten vain kuningatar lisääntyy. Naarat huolehtivat poikasista ja vartioivat pesää. Koiraat taas vetelehtivät. Muurahaisia on monia lajeja. Osa muurahaislajeista elää maan tai kiven alla. Kekomuurahaiset rakentavat kekoja. Pienestä koostaan huolimatta muurahaiset ovat vahvoja ja fiksuja. Tiesitkö että muurahainen voi kantaa kokoonsa nähden uskomattoman suuria taakkoja. Muurahaiset rakentevat pesänsä yleensä puiden juurelle. Ne valitsevat rakennus paikakseen sen kohdan jossa on eniten valoa. Jos kyseesä on puu niin sen eteläpuolelta. Se osa kekoa johon aurinko paistaa eniten pidetään ohuimpana, jotta muurahaiset saavat paljon valoa. Muurahaiset ovat riippuvaisia valosta. Kuvassa 3 muurahainen.
kuva 3.
Hämähäkit
Hämähäkit eivät ole hyönteisiä. Ne kuuluvat niveljalkaisiin. Niveljakaisia ovat myös mm. hyönteiset ja tuhatjalkaiset. Hämähäkit eroavat hyönteisistä esimerkisi sillä, että niillä on kahdeksan jalkaa. Niillä ei myöskään ole siipiä. Hämähäkit kutovat verkkoja. Ne kutovat yleensä joka päivä uuden verkon. Seittiä syntyy hämähäkin takaruumiin kehruurauhasesta. Seitti on ihmeellistä sillä se on todella ohutta ja yhtä kestävää kuin rautalanka. Hämähäkit kutovat yhtä verkkoa noin 20 minuuttia. Sen jälkeen ne odottaa pahaa aavistamatonta hyönteistä, joka lentää sen verkkoon. Hämähäkillä on todella surkea näkö. Jos verkko on suuri ei hämähäkki erota saalistaan. Sen takia se tunnustelee verkon värähdyksiä. Kun saalis jää kiinni verkko tärähtää. Hämähäkki tuntee tärähdykset ja syöksyy tappamaan saaliinsa myrkyllään. Ihmiselle hämähäkin purema ei ole kovin vaaralinen.
Kuvassa 4 hämähäkki.
Kuva 4.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Niveljalkaiset
https://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikkalaistunut_mehil%C3%A4inen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mehil%C3%A4iset
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perhoset
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kit
Kuvat:
kuva 1 https://pixabay.com/fi/photos/mehil%C3%A4inen-keltainen-hy%C3%B6nteinen-4477544/
kuva 2 https://pixabay.com/fi/photos/sitruunaperhonen-perhonen-kes%C3%A4-284495/
kuva 3 https://pixabay.com/fi/photos/muurahainen-priroda-makro-947402/
kuva 4 https://pixabay.com/fi/photos/h%C3%A4m%C3%A4h%C3%A4kki-web-luonne-kovakuoriainen-436947/
Metsäpalot
Metsäpalot voivat, ihmisten mielestä, vaikuttaa ikäviltä. Monille eläimille ja kasveille metsäpalot ovat kuitenkin paljon enemmän. Nyt tutustutaan metsäpaloihin eläinten ja kasviston näkökulmasta. Metsäpalot polttavat puita jolloinka ne avavaat näkökenttää. Näkökentän avartuminen johtaa taas valon lisääntymiseen. Valon saanti on elintärkeää kasveille. Kun puita on edessä eivät kasvit saa valoa ja ne kuolevat. Kasvien lisäksi kärsijöitä on muitakin...Keksitkö jo keistä puhun? No, tottakai hyönteisistä. Ne hyönteiset jotka imevät mettä kasveista myös syövät sitä. Miettikää jos kasvit kuolee liian vähäiseen valoon, mistä mehiläiset ja perhoset sitten meden keräävät? On siis luonnollista ja hyvää että metsät palavat joskus, mutta liian suuri palo voi johtaa katastofiin. Vaikka monet pörriäiset saavat ruokaa ja kasvit valoa ei aina metsäpalo ole hyväksi. Ajatellaanpa vaikka Amazonin sademetsiä. Oletko kuullut jonkun puhuvan, että maapallon keuhkot ovat tulessa? Tämä tarkoittaa, että Amazonin sademetsät palavat. Kyseiset sademetsät ovat niin iso alue metsää että ne tuottavat yhteyttämällä suuren osan maapallomme hapesta. Mikäli ne palavat, ei happea enää riitä kaikille! Niinpä metsäpaloista voi olla montaa mieltä. Pienet ja hallitut metsäpalot, vaikkapa Suomessa, voivat olla hyväksi luonnolle, mutta suuret ja hallitsemattomat tulipalot voivat siis jopa tuhota meidät.
Jäkälät,sienet ja sammaleet
Sienet
Sienet voidaan karkeasti jakaa kahteen eri tyyppin: myrkylliset ja ei myrkylliset. Myrkylliset sienet voivat olla myös hyviä ruokasieniä, mutta ne pitää ensin ryöpätä. Ryöppäys on sitä että sieni keitetään ja pestään tietyllä metodilla monta kertaa. Sitten on myös huonompia sieniä jotka eivät ole myrkyllisiä, mutta niitä ei voi käyttää mihinkään. Myrkyllisiä sieniä ovat esim. kärpässieni, korvasieni ja valkokärpäs-sieni, joista viimeinen on hengenvaarallinen. Hyviä ruokasieniä ovat esim. herkkutatti ja kanttarelli. En kerro tässä merkinnässäni huonoista sienistä, mutta niitä on esimerkiksi näin sanottu tuhnusieni (kuukunen). Sieni koostuu jalasta, lakista ja rihmastosta. Jalka on usein valkea. Jalan koko vaihtelee riippuen sienilajista. Lakki on useiden sienien itiöemä. Lakkeja voidaan luokitella ainakin seitsemään tyyppiin. Sienenrihmasto eli rihmasto on se osa sienestä joka on maan alla. Rihmasto ottaa sienelle vettä. Vastoin kuin monet kasvit sienet eivät yhteytä. Sienet elävät symbioosissa jonkin toisen kasvin kanssa. Symbioosissa eläminen tarkoittaaa sienen tapauksessa sitä, että koska sieni ei voi yhteyttää antaa puu sokeria sienelle ja sieni vettä puulle. Osa sienistä on hajottajia ja osa taas tuottajia. Jos et tiedä mitä hajottaja ja tuottaja tarkoittaa, katso "puut ovat tuottajia" merkinnästäni.
RUOKASIENET
KANTTARELLI
Kanttarelli on pieni ja erittäin maukas sieni. Kanttarellista voi tehdä esimerkiksi kanttarellikastiketta joka on ihanaa riistalinnun kanssa. Kanttarelliä ei tarvitse ryöpätä, joten se on oivallinen ja nopea valmistaa. Kanttarelli on pieni ja kokonaan keltainen sieni. Syksyisinä päivinä jää monelta sienestäjältä hyvä kattarelliapaja piilon, koska nämä sienet eivät oikein erotu koivun keltasista tippuneista lehdistä. Kanttarellejä löytää hyvin koivun juurelta, koska nämä sienet elävät yleensä symbioosissa mieluiten koivun tai kuusen, joskus jopa männynkin kanssa.
Kuvassa 1 kanttarellejä.
Kuva 1.
HERKKUTATTI
Herkku tosiaan! Nämä sienet maksavat kuivattuiva jopa 5euroa / 25gr. Jos näet tälläisen metsässä kannattaa se poimia. Kuitenkin halkaise ensin sieni, koska toukat tykkäävät muhia näissä sienissä. Herkkutatti sopii hyvin sipulin ja pekonin kanssa pannulla paistettavaksi. Hekkutatteja löytyy varsin hyvin Etelä- ja Keski-Suomesta. Ne viihtyvät hyvin mäntymetsissä. Herkkutatin tunnistaa muhkeasta jalasta ja ruskeasta lakista.
Kuvassa 2 herkkutatti.
Kuva 2.
MYRKYLLISET SIENET
PUNAKÄRPÄSSIENI
Punakärpässieni on kaikille tuttu punainen sieni jossa on valkoisisa pilkkuja. Nimi saattaa kyllä yllättää sillä ylensä (ainakin minä) kutsun/kutsuin tätä sientä nimellä kärpässieni. Tämä sieni kasvaa lähes kaikkialla. Se ei juuri haise. Se on parhaillaan heinä-lokakuussa, tätä tietoa et juuri tarvitse sillä ÄLÄ KOSKAAN POIMI TAI SYÖ PUNAKÄRPÄSSIENTÄ!
Kuvassa 3 punakärpässieni.
Kuva 3.
KORVASIENI
Korvasieni on tappavan myrkyllinen. Korvasienestä saa kyllä todella hyvän ruokasienen kun sen ryöppää. En varmaan itse lähtisi syömään vaikka se olisinkin ryöpätty,koska onhan se aika hullua että tappavan myrkyllistä sientä söisi. Nyt sinua saattaa epäilyttää käydä sieni metsässä, että ei vaan kouraan tarttuisi tätä tappavaa herkkua. Onneksi korvasienen tunnistaa sen ulkonäösta. Korvasieni muistuttaa aivoja, ruskeita sellaisia. Jos on kokenut sienestäjä ja ryöppääjä niin paras paikka etsiä näitä sieniä on hakkuuaukiot ja metsäkoneen urat. Kuvassa 4 korvasieniä.
Kuva 4.
SAMMALEET
Sammaleet elävät kosteilla paikoilla. Metsän kerroksissa sammal luokitellaan maaperäksi eli se on yleensä metsän pohjana. Sammal peittää yleensä kuusimetsän pohjan. Sammallajeja on monia esimerkiksi: rahkasammal, karhunsammal ja kerrossammal. Sammaleet ovat siitä erikoisia että niillä ei ole lainkaan juuria tai kukkia. Juurien sijasta sammaleella on juurtumahapset. Tämän takia sammal on varsin matala kasvi. Juurien puutteen takia sammal on kehittynyt pesusienimäiseksi. Se siis imee kaikilla osillaan itseensä vettä. Sammal lisääntyy itiöillä.
RAHKASAMMAL
Rahkasammal menestyy parhaiten soilla. Sitä esiintyy myös kosteilla tundra-alueilla, sekä maapallon pohjois osissa. Rahkasammal kasvaa matalaksi verattuna esimerkiksi karhunsammaleeseen. Rahkasammal on varsinainen pesusieni - nimittäin se pystyy imemään soluihinsa 20 kertaa oman kuivapainonsa verran nestettä. Rahkasammalleella on monia lempinimiä esim. valkosammal. Jotkin rahkasammallajit voivat olla erikoisen värisiä kuten punaisen- tai keltaisenruskean sävyisiä.
Kuvassa 5 rahkasammal.
Kuva 5.
KARHUNSAMMAL
Karhunsammalia on eri lajeja. Karhunsammal näyttää pieneltä havupuulta, minun mielestäni. Sillä on ruskea "varsi" ja vihreät "havut". Se kasvaa noin 8-10cm korkeaksi. Karhunsammal on erilaista verrattuna muihin sammaliin siinä, että se kasvaa harvaltaan ja aika korkeaksi. Tästä syystä se on helppo tunnistaa. Alla oleva kuva havainnollistaa sen kasvun ja ulkonäön vielä selitystä paremmin.
Kuvassa 6 karhunsammalta.
Kuva 6.
JÄKÄLÄT
Jälälät eivät tarvitse paljoa vettä, siksi ne selviävätkin hyvin kalioilla, maaperässä, puissa ja kivillä. Jäkälää, kuten muitakaan kasveja, ei saa repiä, koska jäkälä kasvaa hitaasti. Jäkälä koostuu tuhansista levistä ja sienistä. Kuten muitakin kasveja, myös jäkäliä on eri lajeja. Jäkälä lajeja ovat esimerkiksi isohirvenjäkälä ja torvijäkälä. Jäkälät ovat yleensä ainoita kasveja joita näkee ääriolosuhteissa. Jäkälällä ei ole lehtiä eikä juuria.
ISOHIRVENJÄKÄLÄ
Isohirvenjäkälä tunnetaan myös nimellä islanninjäkälä. Isohirvenjäkälä on yksi Suomen yleisimmistä jäkälälajeista. Se on päältä rusehtavan harmaa ja alta vaalea. Se kasvaa noin 5-10cm. Tämä jäkälä muodostaa usein isoja mättäitä. Isohirvenjäkälää tapaa melko kuivilla paikoilla kuten kangasmetsissä. Isohirvenjäkälästä on joskus tehty puuroa ja leivänjatketta Norjassa ja Islannissa. Aika outoa, mutta kaiken lisäksi siitä on tehty edellä mainittuja ruokia myös pula-aikana Suomessa. Isohirvenjäkälässä on hiilihydraatteja, rautaa ja sinkkiä.
Kuvassa 7 isohirvenjäkälää.
kuva 7
TORVIJÄKÄLÄ
Torvijäkälä kuuluu samaan jäkäläsukuun poronjäkälien kanssa. Torvijäkälä kasvaa noin 5 senttiseksi. Torvijäkälä näyttää nimensä mukaan torvelta. Torvijäkälällä on monia alaluokkia. Näistä laluokista ainakin pikkutorvijäkälää esiintyy hyvin yleisesti koko Suomessa.
Kuvassa 8 torvijäkälä.
Kuva 8.
Lähteet:
tiedot
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/11/10-hyvaa-ruokasienta
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/punakarpassieni
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sienen_lakki
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahkasammalet
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karhunsammalet
https://puutarha.net/
https://www.luopioistenkasvisto.fi/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isohirvenj%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4
kuvat
kuva 1https://pixabay.com/fi/photos/sieni-kanttarelli-mets%C3%A4-582972/
kuva 2https://pixabay.com/fi/photos/sienet-herkkutatti-metsä-441089/
kuva 3 https://pixabay.com/fi/photos/fly-agaric-sienen-myrkkysieni-2854/
kuva 4 https://pixabay.com/fi/photos/korvasieni-sieni-myrkkysieni-344379/
kuva 5 https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Sphagnum.jpg
kuva 6 https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Polytrichum_sp.jpg
kuva 7 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cetraria_islandica.jpg
kuva 8 https://www.flickr.com/photos/15113531@N02/29315617305
Sienet voidaan karkeasti jakaa kahteen eri tyyppin: myrkylliset ja ei myrkylliset. Myrkylliset sienet voivat olla myös hyviä ruokasieniä, mutta ne pitää ensin ryöpätä. Ryöppäys on sitä että sieni keitetään ja pestään tietyllä metodilla monta kertaa. Sitten on myös huonompia sieniä jotka eivät ole myrkyllisiä, mutta niitä ei voi käyttää mihinkään. Myrkyllisiä sieniä ovat esim. kärpässieni, korvasieni ja valkokärpäs-sieni, joista viimeinen on hengenvaarallinen. Hyviä ruokasieniä ovat esim. herkkutatti ja kanttarelli. En kerro tässä merkinnässäni huonoista sienistä, mutta niitä on esimerkiksi näin sanottu tuhnusieni (kuukunen). Sieni koostuu jalasta, lakista ja rihmastosta. Jalka on usein valkea. Jalan koko vaihtelee riippuen sienilajista. Lakki on useiden sienien itiöemä. Lakkeja voidaan luokitella ainakin seitsemään tyyppiin. Sienenrihmasto eli rihmasto on se osa sienestä joka on maan alla. Rihmasto ottaa sienelle vettä. Vastoin kuin monet kasvit sienet eivät yhteytä. Sienet elävät symbioosissa jonkin toisen kasvin kanssa. Symbioosissa eläminen tarkoittaaa sienen tapauksessa sitä, että koska sieni ei voi yhteyttää antaa puu sokeria sienelle ja sieni vettä puulle. Osa sienistä on hajottajia ja osa taas tuottajia. Jos et tiedä mitä hajottaja ja tuottaja tarkoittaa, katso "puut ovat tuottajia" merkinnästäni.
RUOKASIENET
KANTTARELLI
Kanttarelli on pieni ja erittäin maukas sieni. Kanttarellista voi tehdä esimerkiksi kanttarellikastiketta joka on ihanaa riistalinnun kanssa. Kanttarelliä ei tarvitse ryöpätä, joten se on oivallinen ja nopea valmistaa. Kanttarelli on pieni ja kokonaan keltainen sieni. Syksyisinä päivinä jää monelta sienestäjältä hyvä kattarelliapaja piilon, koska nämä sienet eivät oikein erotu koivun keltasista tippuneista lehdistä. Kanttarellejä löytää hyvin koivun juurelta, koska nämä sienet elävät yleensä symbioosissa mieluiten koivun tai kuusen, joskus jopa männynkin kanssa.
Kuvassa 1 kanttarellejä.
Kuva 1.
HERKKUTATTI
Herkku tosiaan! Nämä sienet maksavat kuivattuiva jopa 5euroa / 25gr. Jos näet tälläisen metsässä kannattaa se poimia. Kuitenkin halkaise ensin sieni, koska toukat tykkäävät muhia näissä sienissä. Herkkutatti sopii hyvin sipulin ja pekonin kanssa pannulla paistettavaksi. Hekkutatteja löytyy varsin hyvin Etelä- ja Keski-Suomesta. Ne viihtyvät hyvin mäntymetsissä. Herkkutatin tunnistaa muhkeasta jalasta ja ruskeasta lakista.
Kuvassa 2 herkkutatti.
Kuva 2.
MYRKYLLISET SIENET
PUNAKÄRPÄSSIENI
Punakärpässieni on kaikille tuttu punainen sieni jossa on valkoisisa pilkkuja. Nimi saattaa kyllä yllättää sillä ylensä (ainakin minä) kutsun/kutsuin tätä sientä nimellä kärpässieni. Tämä sieni kasvaa lähes kaikkialla. Se ei juuri haise. Se on parhaillaan heinä-lokakuussa, tätä tietoa et juuri tarvitse sillä ÄLÄ KOSKAAN POIMI TAI SYÖ PUNAKÄRPÄSSIENTÄ!
Kuvassa 3 punakärpässieni.
Kuva 3.
KORVASIENI
Korvasieni on tappavan myrkyllinen. Korvasienestä saa kyllä todella hyvän ruokasienen kun sen ryöppää. En varmaan itse lähtisi syömään vaikka se olisinkin ryöpätty,koska onhan se aika hullua että tappavan myrkyllistä sientä söisi. Nyt sinua saattaa epäilyttää käydä sieni metsässä, että ei vaan kouraan tarttuisi tätä tappavaa herkkua. Onneksi korvasienen tunnistaa sen ulkonäösta. Korvasieni muistuttaa aivoja, ruskeita sellaisia. Jos on kokenut sienestäjä ja ryöppääjä niin paras paikka etsiä näitä sieniä on hakkuuaukiot ja metsäkoneen urat. Kuvassa 4 korvasieniä.
Kuva 4.
SAMMALEET
Sammaleet elävät kosteilla paikoilla. Metsän kerroksissa sammal luokitellaan maaperäksi eli se on yleensä metsän pohjana. Sammal peittää yleensä kuusimetsän pohjan. Sammallajeja on monia esimerkiksi: rahkasammal, karhunsammal ja kerrossammal. Sammaleet ovat siitä erikoisia että niillä ei ole lainkaan juuria tai kukkia. Juurien sijasta sammaleella on juurtumahapset. Tämän takia sammal on varsin matala kasvi. Juurien puutteen takia sammal on kehittynyt pesusienimäiseksi. Se siis imee kaikilla osillaan itseensä vettä. Sammal lisääntyy itiöillä.
RAHKASAMMAL
Rahkasammal menestyy parhaiten soilla. Sitä esiintyy myös kosteilla tundra-alueilla, sekä maapallon pohjois osissa. Rahkasammal kasvaa matalaksi verattuna esimerkiksi karhunsammaleeseen. Rahkasammal on varsinainen pesusieni - nimittäin se pystyy imemään soluihinsa 20 kertaa oman kuivapainonsa verran nestettä. Rahkasammalleella on monia lempinimiä esim. valkosammal. Jotkin rahkasammallajit voivat olla erikoisen värisiä kuten punaisen- tai keltaisenruskean sävyisiä.
Kuvassa 5 rahkasammal.
Kuva 5.
KARHUNSAMMAL
Karhunsammalia on eri lajeja. Karhunsammal näyttää pieneltä havupuulta, minun mielestäni. Sillä on ruskea "varsi" ja vihreät "havut". Se kasvaa noin 8-10cm korkeaksi. Karhunsammal on erilaista verrattuna muihin sammaliin siinä, että se kasvaa harvaltaan ja aika korkeaksi. Tästä syystä se on helppo tunnistaa. Alla oleva kuva havainnollistaa sen kasvun ja ulkonäön vielä selitystä paremmin.
Kuvassa 6 karhunsammalta.
Kuva 6.
JÄKÄLÄT
Jälälät eivät tarvitse paljoa vettä, siksi ne selviävätkin hyvin kalioilla, maaperässä, puissa ja kivillä. Jäkälää, kuten muitakaan kasveja, ei saa repiä, koska jäkälä kasvaa hitaasti. Jäkälä koostuu tuhansista levistä ja sienistä. Kuten muitakin kasveja, myös jäkäliä on eri lajeja. Jäkälä lajeja ovat esimerkiksi isohirvenjäkälä ja torvijäkälä. Jäkälät ovat yleensä ainoita kasveja joita näkee ääriolosuhteissa. Jäkälällä ei ole lehtiä eikä juuria.
ISOHIRVENJÄKÄLÄ
Isohirvenjäkälä tunnetaan myös nimellä islanninjäkälä. Isohirvenjäkälä on yksi Suomen yleisimmistä jäkälälajeista. Se on päältä rusehtavan harmaa ja alta vaalea. Se kasvaa noin 5-10cm. Tämä jäkälä muodostaa usein isoja mättäitä. Isohirvenjäkälää tapaa melko kuivilla paikoilla kuten kangasmetsissä. Isohirvenjäkälästä on joskus tehty puuroa ja leivänjatketta Norjassa ja Islannissa. Aika outoa, mutta kaiken lisäksi siitä on tehty edellä mainittuja ruokia myös pula-aikana Suomessa. Isohirvenjäkälässä on hiilihydraatteja, rautaa ja sinkkiä.
Kuvassa 7 isohirvenjäkälää.
kuva 7
TORVIJÄKÄLÄ
Torvijäkälä kuuluu samaan jäkäläsukuun poronjäkälien kanssa. Torvijäkälä kasvaa noin 5 senttiseksi. Torvijäkälä näyttää nimensä mukaan torvelta. Torvijäkälällä on monia alaluokkia. Näistä laluokista ainakin pikkutorvijäkälää esiintyy hyvin yleisesti koko Suomessa.
Kuvassa 8 torvijäkälä.
Kuva 8.
Lähteet:
tiedot
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/11/10-hyvaa-ruokasienta
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/punakarpassieni
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sienen_lakki
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rahkasammalet
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karhunsammalet
https://puutarha.net/
https://www.luopioistenkasvisto.fi/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isohirvenj%C3%A4k%C3%A4l%C3%A4
kuvat
kuva 1https://pixabay.com/fi/photos/sieni-kanttarelli-mets%C3%A4-582972/
kuva 2https://pixabay.com/fi/photos/sienet-herkkutatti-metsä-441089/
kuva 3 https://pixabay.com/fi/photos/fly-agaric-sienen-myrkkysieni-2854/
kuva 4 https://pixabay.com/fi/photos/korvasieni-sieni-myrkkysieni-344379/
kuva 5 https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Sphagnum.jpg
kuva 6 https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Polytrichum_sp.jpg
kuva 7 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Cetraria_islandica.jpg
kuva 8 https://www.flickr.com/photos/15113531@N02/29315617305
Mänty ja kuusi
Mäntyn ja kuusi ovat havupuita. Kuusi ja mänty kuuluu Suomen yleisipien puiden joukkoon. Näitä puita on lähes koko Suomessa. Näillä puilla on neulaset. Neulaset pysyvät läpi talven. Männyssä ja kuusessa on molemmissa käpyjä.
kuuset:
Kuusen latinan kielinen nimi on Picea.Kuuset ovat moni käyttöisiä puita. Niitä käytetään esim. joulukuusina. Kuuset ovat yleisiä koska ne eivät kaipaa paljoa valoa. Kuuset sen sijaan tarvitsevat paljon enemmän ravinteita eli vettä kuin männyt. Kuusessa on käpyjä. Kuusen kävyt ovat suippoja ja kiinni olevia. Kuusia on kahta eri lajiketta kuten ajanikuusi ja metsä kuusi. Metsä kuusi tunnetaan myäs nimellä näre. Suomessa metsä kuusi on ainut luonnon varainen kuusilaji, joka kasvaa koko suomessa. Metsä kuusi on siis Suomen yleisin kuusilaji. Myös kuuset yhteyttävät. Yhteytämsessä syntyneen sokerin kuusi varastoi käpyihinsä. Kuusen kävyt ovat monen pikku eläimen herkkua, kuten: oravan ja käpylinnun.
Männyt:
Männyissäkin on käpyjä. Männyn kävyt ovat pieniä ja pyöreitä. Männyn kävyt aukeavat myös enemmän kuin kuusen kävyt. Mänty ei tarvitse paljoa vettä. Sen siujaan se tarvitsee auringon valoa. Männyt uu kasvaa vaikka minne jos siellä on aurinkoista. Hauskimpia paikkoja ovat kalliot ja hiekkaiset paikat. Valon tapeen vuoksi männyn alimmat oksat kuolevat yleensä nopeasti. Männy tunnistaa oranssista rungosta ja vähäisestäoksa määrästä. Männystä tehdään esimerkiksi huonekaluja. Ennen kun Suomessa oli sotien aikaan pula ruoasta männyostä saatiin nilaa joka kuivatuksen ja jauhannan jälkeen oli kuin jauhoa. Tästä nila jauhosta yehtyä leipää kutsuttiin paltuksi. Männystä on myös tehty päreitä joita polttamalla syntyi valoa.
kuuset:
Kuusen latinan kielinen nimi on Picea.Kuuset ovat moni käyttöisiä puita. Niitä käytetään esim. joulukuusina. Kuuset ovat yleisiä koska ne eivät kaipaa paljoa valoa. Kuuset sen sijaan tarvitsevat paljon enemmän ravinteita eli vettä kuin männyt. Kuusessa on käpyjä. Kuusen kävyt ovat suippoja ja kiinni olevia. Kuusia on kahta eri lajiketta kuten ajanikuusi ja metsä kuusi. Metsä kuusi tunnetaan myäs nimellä näre. Suomessa metsä kuusi on ainut luonnon varainen kuusilaji, joka kasvaa koko suomessa. Metsä kuusi on siis Suomen yleisin kuusilaji. Myös kuuset yhteyttävät. Yhteytämsessä syntyneen sokerin kuusi varastoi käpyihinsä. Kuusen kävyt ovat monen pikku eläimen herkkua, kuten: oravan ja käpylinnun.
Männyt:
Männyissäkin on käpyjä. Männyn kävyt ovat pieniä ja pyöreitä. Männyn kävyt aukeavat myös enemmän kuin kuusen kävyt. Mänty ei tarvitse paljoa vettä. Sen siujaan se tarvitsee auringon valoa. Männyt uu kasvaa vaikka minne jos siellä on aurinkoista. Hauskimpia paikkoja ovat kalliot ja hiekkaiset paikat. Valon tapeen vuoksi männyn alimmat oksat kuolevat yleensä nopeasti. Männy tunnistaa oranssista rungosta ja vähäisestäoksa määrästä. Männystä tehdään esimerkiksi huonekaluja. Ennen kun Suomessa oli sotien aikaan pula ruoasta männyostä saatiin nilaa joka kuivatuksen ja jauhannan jälkeen oli kuin jauhoa. Tästä nila jauhosta yehtyä leipää kutsuttiin paltuksi. Männystä on myös tehty päreitä joita polttamalla syntyi valoa.
Puut ovat tuottajia
Puut
Puu on kasvi,joka tuottaa yhteyttämisen avulla sokeria ja happea. Myös muut kasvit kuten kielot ja mustikat yhteyttävät. Puulajeja on erilaisia, kuten koivu ja mänty. Jokaisella puulajilla on omanlaisensa lehdet. Suomessa olevista puulajeista männyllä ja kuusella on neulaset. Puulajeista, joilla on neulaset käytetään nimitystä havupuut. Puulajeista, joilla on lehdet käytetään nimitystä lehtipuut. Puut kasvavat paikoissa, jossa on vettä, koska puu ottaa ravintonsa vedestä. Ei vettä, ei puita.
Puunosat:
Puulla on kolme eri osaa: juuret, runko ja lehdet. Jokaisella osalla on oma, jos jotakin näistä osista ei olisi ei puu selviäisi.
Puunosat juuret:
Puun juuret pitävät puun maassa. Juuret ulottuvat maan alla monien metrien syvyyteen. Juuret ottavat myös maassa olevasta vedestä ravintoa. Puun ravintoa ovat typpi ja fostori sekä kalium. Ravinto liukenee veteen josta sen ottavat juuret. Puulla voi olla juuret, jotka ylettyvät monien metrien syvyyteen silloin voi puuta kaadettaessa tulla ongelmia. Puu kaatuu, mutta sen juuret ovat edelleen maassa. Jos puuta tällöin alkaa sahaamaan voi puun tyvi heilahtaa suoraksi ja aiheuttaa jopa sairaala reissun. Kuvassa 1 puun juuret.
Kuva 1.
Puunosat runko:
Runko kasvaa koko ajan ylemmäs ja ylemmäs, jotta lehdet saisivat valoa. Jotta runko voi kasvaa pitkäksi pitää sen olla kestävää ainetta. Puun rungon sisällä on mehupilliä ohuempia putkia joita pitkin ravinto pääsee rungosta lehtiin.
Puun osat lehdet:
Puun lehdet ovat tärkeä osa puulle, koska yhteyttäminen tapahtuu lehdissä. Lehdet tarvitsevat auringonvaloa ja raivinteita. Runko ja oksat auttavat lehdet ylös lähemmäs aurinkoa.
Yhteyttäminen:
Yhteyttäminen on reaktio, johon tarvitaan vettä, auringon valoa ja hiilidioksidia. Yhteyttäminen tapahtuu jokaisen kasvin soluissa. Puussa nämä solut ovat lehdissä. Voit nähdä nämä solut mikroskoopin avulla. Solujen sisällä on viherhiukkasia. Yhteyttäminen alkaa, kun viherhiukkasiin kulkeutuu hiilidioksidia. Seuraavaksi pitää vettä kulkeutua juurista runkooon ja sitä kautta lehtiin ja viherhiukkasiin, jossa on hiilidioksidia. Tämän jälkeen solu valmistaa hiilidioksidista ja vedestä auringon valon avulla sokeria ja happea. Yhteyttäminen on siis hiilidioksidi+vesi+auringn valo=sokeri ja happi. Jokaisessa kasvissa sokeri menee eri paikaan. Osan sokerista kasvikäyttää itse, mutta osan se laittaa marjoihinsa, lehtiinsä tai kukkasiinsa. Kuvassa 2 yhteyttäminen.
Ravintoketju:
Kuten jo tiedämme yhteyttämisessä syntyy sokeria. Sokeri on ihmisille ja eläimille elintärkeää. Me ihmiset saamme sokerin kasveista, hedelmistä ja lihasta. Ravintoketjussa on tuottajia, kasvinsyöjiä, lihansyöjiä ja hajottajia. Tuottajia ovat kaikki kasvit. Kasvit tuottavat yhteyttämällä sokeria. Kun me syömme esim. kurkkua saamme siitä sokeria. Ne kasvit, joita emme syö, kuten: ruoho ja lehdet kasvinsyöjät syövät nämä. Kasvinsyöjiä taas ovat esimerkiksi pupu, jänis, kana ja lehmä. Kasvinsyöjät syövät siis kasveja. Eli ensin kasvi tekee sokeria sitten kasvinsyöjä tai ihminen syö sen. Sen jälkeen tulee lihansyöjä. Tämä eläin, kuten kettu saa sokerinsa syömällä toista eläintä, kuten jänistä, joka on saanut sokerinsa kasvista. Ihminenkin saa sokeria metsästämällä. Sitten ovat vielä hajottajat. Ne lihansyöjät ja kasvinsyöjät, joita ei syödä lopulta kuolevat,, jolloin hajottavat hajottajat ne mullaksi. Hajottajia ovat esimerkiksi muurahaiset ja madot. Eli ravintoketju on tuottaja-kasvisyöjä-lihansyöjä-hajottaja. Kuvassa 3 ravintoketju.
_________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Lähteet:
https://peda.net/kuopio/p/pihkainmaki/luokkien-sivut/5/bjm5/e5o/e5/metsat2/puut_tuottajia?session-tdid=a60ddb06-f371-4957-ba34-5d7012d54c2b
kuvat:
1. http://www.jiipeenetti.fi/luojan-lahella/pieni-pyha-hetki/1471-puun-juuret
2. http://kaikkiravinnosta.blogspot.com/p/yhteyttaminen.html
3. http://www.student.oulu.fi/~jonnaka/Ekologia/Ravintoketju.htm
Puu on kasvi,joka tuottaa yhteyttämisen avulla sokeria ja happea. Myös muut kasvit kuten kielot ja mustikat yhteyttävät. Puulajeja on erilaisia, kuten koivu ja mänty. Jokaisella puulajilla on omanlaisensa lehdet. Suomessa olevista puulajeista männyllä ja kuusella on neulaset. Puulajeista, joilla on neulaset käytetään nimitystä havupuut. Puulajeista, joilla on lehdet käytetään nimitystä lehtipuut. Puut kasvavat paikoissa, jossa on vettä, koska puu ottaa ravintonsa vedestä. Ei vettä, ei puita.
Puunosat:
Puulla on kolme eri osaa: juuret, runko ja lehdet. Jokaisella osalla on oma, jos jotakin näistä osista ei olisi ei puu selviäisi.
Puunosat juuret:
Puun juuret pitävät puun maassa. Juuret ulottuvat maan alla monien metrien syvyyteen. Juuret ottavat myös maassa olevasta vedestä ravintoa. Puun ravintoa ovat typpi ja fostori sekä kalium. Ravinto liukenee veteen josta sen ottavat juuret. Puulla voi olla juuret, jotka ylettyvät monien metrien syvyyteen silloin voi puuta kaadettaessa tulla ongelmia. Puu kaatuu, mutta sen juuret ovat edelleen maassa. Jos puuta tällöin alkaa sahaamaan voi puun tyvi heilahtaa suoraksi ja aiheuttaa jopa sairaala reissun. Kuvassa 1 puun juuret.
Kuva 1.
Puunosat runko:
Runko kasvaa koko ajan ylemmäs ja ylemmäs, jotta lehdet saisivat valoa. Jotta runko voi kasvaa pitkäksi pitää sen olla kestävää ainetta. Puun rungon sisällä on mehupilliä ohuempia putkia joita pitkin ravinto pääsee rungosta lehtiin.
Puun osat lehdet:
Puun lehdet ovat tärkeä osa puulle, koska yhteyttäminen tapahtuu lehdissä. Lehdet tarvitsevat auringonvaloa ja raivinteita. Runko ja oksat auttavat lehdet ylös lähemmäs aurinkoa.
Yhteyttäminen:
Yhteyttäminen on reaktio, johon tarvitaan vettä, auringon valoa ja hiilidioksidia. Yhteyttäminen tapahtuu jokaisen kasvin soluissa. Puussa nämä solut ovat lehdissä. Voit nähdä nämä solut mikroskoopin avulla. Solujen sisällä on viherhiukkasia. Yhteyttäminen alkaa, kun viherhiukkasiin kulkeutuu hiilidioksidia. Seuraavaksi pitää vettä kulkeutua juurista runkooon ja sitä kautta lehtiin ja viherhiukkasiin, jossa on hiilidioksidia. Tämän jälkeen solu valmistaa hiilidioksidista ja vedestä auringon valon avulla sokeria ja happea. Yhteyttäminen on siis hiilidioksidi+vesi+auringn valo=sokeri ja happi. Jokaisessa kasvissa sokeri menee eri paikaan. Osan sokerista kasvikäyttää itse, mutta osan se laittaa marjoihinsa, lehtiinsä tai kukkasiinsa. Kuvassa 2 yhteyttäminen.
Ravintoketju:
Kuten jo tiedämme yhteyttämisessä syntyy sokeria. Sokeri on ihmisille ja eläimille elintärkeää. Me ihmiset saamme sokerin kasveista, hedelmistä ja lihasta. Ravintoketjussa on tuottajia, kasvinsyöjiä, lihansyöjiä ja hajottajia. Tuottajia ovat kaikki kasvit. Kasvit tuottavat yhteyttämällä sokeria. Kun me syömme esim. kurkkua saamme siitä sokeria. Ne kasvit, joita emme syö, kuten: ruoho ja lehdet kasvinsyöjät syövät nämä. Kasvinsyöjiä taas ovat esimerkiksi pupu, jänis, kana ja lehmä. Kasvinsyöjät syövät siis kasveja. Eli ensin kasvi tekee sokeria sitten kasvinsyöjä tai ihminen syö sen. Sen jälkeen tulee lihansyöjä. Tämä eläin, kuten kettu saa sokerinsa syömällä toista eläintä, kuten jänistä, joka on saanut sokerinsa kasvista. Ihminenkin saa sokeria metsästämällä. Sitten ovat vielä hajottajat. Ne lihansyöjät ja kasvinsyöjät, joita ei syödä lopulta kuolevat,, jolloin hajottavat hajottajat ne mullaksi. Hajottajia ovat esimerkiksi muurahaiset ja madot. Eli ravintoketju on tuottaja-kasvisyöjä-lihansyöjä-hajottaja. Kuvassa 3 ravintoketju.
_________________________________________________________________________________________________________________________________________________
Lähteet:
https://peda.net/kuopio/p/pihkainmaki/luokkien-sivut/5/bjm5/e5o/e5/metsat2/puut_tuottajia?session-tdid=a60ddb06-f371-4957-ba34-5d7012d54c2b
kuvat:
1. http://www.jiipeenetti.fi/luojan-lahella/pieni-pyha-hetki/1471-puun-juuret
2. http://kaikkiravinnosta.blogspot.com/p/yhteyttaminen.html
3. http://www.student.oulu.fi/~jonnaka/Ekologia/Ravintoketju.htm
Suot
Tähtään tasoon 3.
Synty
Suot ovat ihmiskunnalle tärkeitä paikkoja historiallisesti ja taloudellisesti, mutta mitä suot oikein ovat? Tämän tiedon kertoakseni meidän täytyy hypätä ajassa taaksepäin viimeisen jääkauden loppuun.
Viimeisen jääkauden jälkeen alkoi soita vasta syntyä maailmalle. Suot syntyivät kolmella eri tavalla, joko merestä kohoava maa soistu, tai metsämaa soistui. Metsämaa soistuu kun veden pinta nousee lähelle maan pintaa. Kolmas vaihtoehto on järvien umpeekasvu. Ennen suot peittivät noin kolmas osan Suomesta. Nykyäänkin suot vievät ison osan pinta-alastamme, mutta eivät enää niin paljoa. Nyt tiedämme siis miten suot syntyvät, mutta emme tiedä vielä mitä kaikkea tuo sana suo oikein tarkoittaa? Minkälainen paikka suo oikein on? Kuvassa 1 suo.
kuva 1.
Suot
Soilla tarkoitetaan kaikkia elinalueita, joita peittää turvekerros. Suo on siis suokasveista ja turpeesta muodostuva eliöyhteisö. Se on kostea ja vetinen kasvupaikka, jossa lähinnä rahkasammal menestyy. Vetisyys haittaa monien kasvien kasvua, jonka takia vain harvat kasvit selviävät soilla. Soissa voi olla myös kuivempia kohtia, joissa myös jotkin vaivaiskasvuiset puut selviävät. Kuvassa 2 rahkasammalta.
kuva 2.
Turve
Ainoastaan soilla syntyy turvetta. Turve alkaa syntyä, kun jokin kasvi kuolee. Kuoltuaan kasvin pitäisi alkaa maantua, mutta soiden vetisyyden ja vähähappisuuden takia eivät kasvia hajottavat bakteerit pääse toimimaan täydellä teholla, jolloin syntyy turvetta. Turve sitoo itseensä hiilidioksidia, joka hillitsee ilmaston lämpenemistä ja on siksi maailmalle todella tärkeää. Kuvassa 3 turvetta.
kuva 3.
Eläimistö
Soilla saatat nähdä monenlaisia eläimiä, kuten suopöllöjä, teeriä, metsoja, kurkia ja metsähanhia. Kaikki edellä mainituista linnuista liikkuvat päivisin. Myös suopöllö toisin kuin pöllöt yleensä liikkuu päivisin. Suopöllön herkkua ovat myyrät ja hiiret. Kurjet ovat pitkäkaulaisia auralentäjiä, joita näet usein pelloilla. Silti nämä yksilöt viihtyvät yhtä hyvin myös soilla. Suo viehättää kurkia runsaan ravinnon takia. Kurjet ovat melkein kaikkiruokaisia, joille maistuu kaikki sammakoista aina marjoihin asti. Mitenkähän ne veitikat saavat edes sammakon nielaistua, kun niillä on niin pitkä ja ohut kaula. Kuvassa 4 kurki.
Kuva 4.
Kasvit
Soilla kasvaa erilaisia marjoja sekä joitakin muita kasveja. Siksipä suot ovatkin marjastajan unelmapaikkoja. Soiden yleisimpiä marjoja ovat mustikka, karpalo, lakka ja juolukka. Muita kasveja ovat esim. kanerva, rahkasammal ja suopursu. Yleisimpiä soilla kasvavia puita ovat hieskoivut, männyt ja kuuset. Kuvassa mustikan varpuja ilman mustikoita.
Suo tyypit.
Soita on erilaisia. Suot voidaan luokitella kasvillisuuden perustella neljään eri päätyyppiin: korpi, neva, räme ja letto. Kerron näistä lisää seuraavissa kappaleissa. Suot voidaan myös luokitella pinnanmuotojen perusteella kolmeen eri yhdistelmätyyppiin: keidas, aapa ja palsa. Edellä mainituista valitsin tarkempaan tutkiskeluun aapasuo tyypin. Kaikkia suotyyppejä ei esiinny joka puolella Suomea. Suomessa eniten soita on Pohjois-, Etelä- ja Keski-Suomessa.
Suo tyypit: Korvet
Korpi on puustoinen suo. Suurimmaksi osaksi kopisoilla kasvaa kuusia ja hieskoivuja. Myös erilaiset sammaleet, kuten rahkasammal nauttii olostaan korvessa. Marjoja ei kasva juurikaan korvessa. Mustikka on korpisoiden päämarja. Korpia voidaan luokitella kasvupaikkatyypin mukaan, kuten lehtokorpi ja . Kuvassa 5 korpi.
Kuva 5.
Suo tyypit: Neva
Nevat ovat todella vetisiä soita, jonne voi oikeasti jopa upota. Vaikka nevoilla on vähän ravintoa ne ovat silti hyviä marjasoita. Nevoilla kasvaa lakkaa ja karpaloita. Vähäisestä ravinnosta johtuen nevat ovat puuttomia soita. Rahkasammal selviää myös tällä suolla. Neva on puuton ja siksi tasainen ja avara. Kuvassa 6 neva.
kuva 6
Suo tyypit: Letto
Letoissa on paljon ravinteita. Sen takia letoilla elää monia uhanalaisia kasveja. Letoilla kasvaa erityisesti suovehkaa ja kämmeköitä. Letto on Suomessa harvinaisin suotyyppi. Sitä esiintyy lähinnä Pohjois-Suomessa. Myös lettoja voidaan luokitella kasvupaikkatyypin mukaan. Letolla on vain kaksi kasvupaikkatyyppiä: varsinainen letto ja rimpiletto. Kuvassa 7 letto.
Kuva 7.
Suotyypit: Räme.
Räme on puustoinen suo, jossa on vähän ravintoa. Tämän vuoksi siellä kasvaa lähinnä vain kitukasvuisia mäntyjä. Männyt kasvavat hitaasti, johtuen vähäisestä ravinnosta. Varmaankaan ei yllätä että rahkasammal menestyy myös tälläkin suolla. Rämeen kuivissa kohdissa kasvaa lakkaa ja juolukkaa. Myös kanerva ja suopursu selviävät vähäravinteisella rämeellä. Kuvassa 8 räme.
Kuva 8.
Yhdistelmäsuotyyppi: aapa.
Aapa on suuri avosuo, joka tunnetaan myös nimellä aapasuo. Aapasoita on eniten Pohjois-Suomessa. Aapa on yhdistelmäsuo eli siinä yhdistyvät monta eri suotyyppiä. Yleensä aapasuon "reunat" ovat, joko korpea tai rämettä ja "keskusta" joko nevaa tai lettoa. Kuvassa 9 aapasuo.
kuva 9.
Soiden virkistyskäyttö:
Virkistyskäytöllä tarkoitetaan että soilla marjastetaan tai retkeillään. Minä olen käynyt suolla, joka oli ampumaradalla, mutta se ei ollut mielestäni ”kunnollinen” suo. Siellä oli kuitenkin pitkospuita, joita pitkin pääsin kävelemään. Pitkospuut ovat laudoista ja tukeista tehtyjä "teitä". Näitä "teitä" tehdään soille, jotta kävely olisi vaivattomampaa ja turvallista. Olen nähnyt mielestäni hyvän ja oikean suon. Tullessasi Kuopiosta Pihkainmäkeen päin niin kannattaa tiirata lähteen jälkeen oikealle ja vasemmalle. Molemmilla puolilla tietä on suota. Epäilisin että näiden soiden tyyppi on joko korpi tai räme. Kuva tästä suosta.
Soiden käyttö:
Soita kuivataan jatkuvasti, jotta ”oikeaa” metsää pääsisi kasvamaan niiden tilalle tai suon tilalle saadaan peltoja. Ne suot, jotka kasvavat vapaasti ovat tärkeitä hiilinieluja. Soiden kuivatus edistää ilmastonmuutosta, koska turpeessa ollut hiilidioksidi vapautuu ja suuntaa ilmakehään. Suomessa on soidensuojeluohjelma, joka yrittää säilyttää erityyppisiä soita.
Löysin tälläisen todella hyvän videon soiden synnystä ja turpeen kehittymisestä:
videoon: https://www.youtube.com/watch?time_continue=2&v=YGfSLIqWbtw
_________________________________________________________________________________________________________________________________________________
lähteet:
Kokkonen, S., Nowak, A., Veistola, S. ja Vilkki, J. 2009. Suot. Lukion biologia. Ympäristöekologia. 1-5 painos. Otava. Keuruu. s. 91-97.
Aarnipuro, M. (toim.) 2019. Suo säilöö historiaa. Apu Junior-lehti. Uniprint. Helsinki. s.12.
Turveinfo.fi internet sivut. Turve ja turvemaat. Bioenergia Ry. www.turveinfo.fi
Luonnontila.fi internet sivut. Suot. Ympäristöministeriö. Päivitetty 16.10.2013. www.luonnontila.fi
Wikipedia. Suot. Päivitetty 13.8.2019. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suo
Opinaika internet sivut. Biologia ja maantieto 5-6. Suomen metsien ja soiden elämä. Suot. www.opinaika.fi/opinaika/
Ylen internet sivut. Suon elämää-video. www.yle.fi./aihe/artikkeli/2012/09/05/elamaa-suolla
kuvat:
kuva 9 https://fi.wikipedia.org/wiki/Aapasuo
kuva 8 https://www.vaasa.fi/rame
kuva 7 https://fi.wikipedia.org/wiki/Letto
kuva 6 https://fi.wikipedia.org/wiki/Neva_(suotyyppi)
kuva 5 https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpi
kuva 4. Kurki – Wikipedia
kuva 3.Mitä on turve ja turvemaa - Turveinfo
kuva 2. Rahkasammalet – Wikipedia
kuva 1. Suo – Wikipedia
Synty
Suot ovat ihmiskunnalle tärkeitä paikkoja historiallisesti ja taloudellisesti, mutta mitä suot oikein ovat? Tämän tiedon kertoakseni meidän täytyy hypätä ajassa taaksepäin viimeisen jääkauden loppuun.
Viimeisen jääkauden jälkeen alkoi soita vasta syntyä maailmalle. Suot syntyivät kolmella eri tavalla, joko merestä kohoava maa soistu, tai metsämaa soistui. Metsämaa soistuu kun veden pinta nousee lähelle maan pintaa. Kolmas vaihtoehto on järvien umpeekasvu. Ennen suot peittivät noin kolmas osan Suomesta. Nykyäänkin suot vievät ison osan pinta-alastamme, mutta eivät enää niin paljoa. Nyt tiedämme siis miten suot syntyvät, mutta emme tiedä vielä mitä kaikkea tuo sana suo oikein tarkoittaa? Minkälainen paikka suo oikein on? Kuvassa 1 suo.
kuva 1.
Suot
Soilla tarkoitetaan kaikkia elinalueita, joita peittää turvekerros. Suo on siis suokasveista ja turpeesta muodostuva eliöyhteisö. Se on kostea ja vetinen kasvupaikka, jossa lähinnä rahkasammal menestyy. Vetisyys haittaa monien kasvien kasvua, jonka takia vain harvat kasvit selviävät soilla. Soissa voi olla myös kuivempia kohtia, joissa myös jotkin vaivaiskasvuiset puut selviävät. Kuvassa 2 rahkasammalta.
kuva 2.
Turve
Ainoastaan soilla syntyy turvetta. Turve alkaa syntyä, kun jokin kasvi kuolee. Kuoltuaan kasvin pitäisi alkaa maantua, mutta soiden vetisyyden ja vähähappisuuden takia eivät kasvia hajottavat bakteerit pääse toimimaan täydellä teholla, jolloin syntyy turvetta. Turve sitoo itseensä hiilidioksidia, joka hillitsee ilmaston lämpenemistä ja on siksi maailmalle todella tärkeää. Kuvassa 3 turvetta.
kuva 3.
Eläimistö
Soilla saatat nähdä monenlaisia eläimiä, kuten suopöllöjä, teeriä, metsoja, kurkia ja metsähanhia. Kaikki edellä mainituista linnuista liikkuvat päivisin. Myös suopöllö toisin kuin pöllöt yleensä liikkuu päivisin. Suopöllön herkkua ovat myyrät ja hiiret. Kurjet ovat pitkäkaulaisia auralentäjiä, joita näet usein pelloilla. Silti nämä yksilöt viihtyvät yhtä hyvin myös soilla. Suo viehättää kurkia runsaan ravinnon takia. Kurjet ovat melkein kaikkiruokaisia, joille maistuu kaikki sammakoista aina marjoihin asti. Mitenkähän ne veitikat saavat edes sammakon nielaistua, kun niillä on niin pitkä ja ohut kaula. Kuvassa 4 kurki.
Kuva 4.
Kasvit
Soilla kasvaa erilaisia marjoja sekä joitakin muita kasveja. Siksipä suot ovatkin marjastajan unelmapaikkoja. Soiden yleisimpiä marjoja ovat mustikka, karpalo, lakka ja juolukka. Muita kasveja ovat esim. kanerva, rahkasammal ja suopursu. Yleisimpiä soilla kasvavia puita ovat hieskoivut, männyt ja kuuset. Kuvassa mustikan varpuja ilman mustikoita.
Suo tyypit.
Soita on erilaisia. Suot voidaan luokitella kasvillisuuden perustella neljään eri päätyyppiin: korpi, neva, räme ja letto. Kerron näistä lisää seuraavissa kappaleissa. Suot voidaan myös luokitella pinnanmuotojen perusteella kolmeen eri yhdistelmätyyppiin: keidas, aapa ja palsa. Edellä mainituista valitsin tarkempaan tutkiskeluun aapasuo tyypin. Kaikkia suotyyppejä ei esiinny joka puolella Suomea. Suomessa eniten soita on Pohjois-, Etelä- ja Keski-Suomessa.
Suo tyypit: Korvet
Korpi on puustoinen suo. Suurimmaksi osaksi kopisoilla kasvaa kuusia ja hieskoivuja. Myös erilaiset sammaleet, kuten rahkasammal nauttii olostaan korvessa. Marjoja ei kasva juurikaan korvessa. Mustikka on korpisoiden päämarja. Korpia voidaan luokitella kasvupaikkatyypin mukaan, kuten lehtokorpi ja . Kuvassa 5 korpi.
Kuva 5.
Suo tyypit: Neva
Nevat ovat todella vetisiä soita, jonne voi oikeasti jopa upota. Vaikka nevoilla on vähän ravintoa ne ovat silti hyviä marjasoita. Nevoilla kasvaa lakkaa ja karpaloita. Vähäisestä ravinnosta johtuen nevat ovat puuttomia soita. Rahkasammal selviää myös tällä suolla. Neva on puuton ja siksi tasainen ja avara. Kuvassa 6 neva.
kuva 6
Suo tyypit: Letto
Letoissa on paljon ravinteita. Sen takia letoilla elää monia uhanalaisia kasveja. Letoilla kasvaa erityisesti suovehkaa ja kämmeköitä. Letto on Suomessa harvinaisin suotyyppi. Sitä esiintyy lähinnä Pohjois-Suomessa. Myös lettoja voidaan luokitella kasvupaikkatyypin mukaan. Letolla on vain kaksi kasvupaikkatyyppiä: varsinainen letto ja rimpiletto. Kuvassa 7 letto.
Kuva 7.
Suotyypit: Räme.
Räme on puustoinen suo, jossa on vähän ravintoa. Tämän vuoksi siellä kasvaa lähinnä vain kitukasvuisia mäntyjä. Männyt kasvavat hitaasti, johtuen vähäisestä ravinnosta. Varmaankaan ei yllätä että rahkasammal menestyy myös tälläkin suolla. Rämeen kuivissa kohdissa kasvaa lakkaa ja juolukkaa. Myös kanerva ja suopursu selviävät vähäravinteisella rämeellä. Kuvassa 8 räme.
Kuva 8.
Yhdistelmäsuotyyppi: aapa.
Aapa on suuri avosuo, joka tunnetaan myös nimellä aapasuo. Aapasoita on eniten Pohjois-Suomessa. Aapa on yhdistelmäsuo eli siinä yhdistyvät monta eri suotyyppiä. Yleensä aapasuon "reunat" ovat, joko korpea tai rämettä ja "keskusta" joko nevaa tai lettoa. Kuvassa 9 aapasuo.
kuva 9.
Soiden virkistyskäyttö:
Virkistyskäytöllä tarkoitetaan että soilla marjastetaan tai retkeillään. Minä olen käynyt suolla, joka oli ampumaradalla, mutta se ei ollut mielestäni ”kunnollinen” suo. Siellä oli kuitenkin pitkospuita, joita pitkin pääsin kävelemään. Pitkospuut ovat laudoista ja tukeista tehtyjä "teitä". Näitä "teitä" tehdään soille, jotta kävely olisi vaivattomampaa ja turvallista. Olen nähnyt mielestäni hyvän ja oikean suon. Tullessasi Kuopiosta Pihkainmäkeen päin niin kannattaa tiirata lähteen jälkeen oikealle ja vasemmalle. Molemmilla puolilla tietä on suota. Epäilisin että näiden soiden tyyppi on joko korpi tai räme. Kuva tästä suosta.
Soiden käyttö:
Soita kuivataan jatkuvasti, jotta ”oikeaa” metsää pääsisi kasvamaan niiden tilalle tai suon tilalle saadaan peltoja. Ne suot, jotka kasvavat vapaasti ovat tärkeitä hiilinieluja. Soiden kuivatus edistää ilmastonmuutosta, koska turpeessa ollut hiilidioksidi vapautuu ja suuntaa ilmakehään. Suomessa on soidensuojeluohjelma, joka yrittää säilyttää erityyppisiä soita.
Löysin tälläisen todella hyvän videon soiden synnystä ja turpeen kehittymisestä:
videoon: https://www.youtube.com/watch?time_continue=2&v=YGfSLIqWbtw
_________________________________________________________________________________________________________________________________________________
lähteet:
Kokkonen, S., Nowak, A., Veistola, S. ja Vilkki, J. 2009. Suot. Lukion biologia. Ympäristöekologia. 1-5 painos. Otava. Keuruu. s. 91-97.
Aarnipuro, M. (toim.) 2019. Suo säilöö historiaa. Apu Junior-lehti. Uniprint. Helsinki. s.12.
Turveinfo.fi internet sivut. Turve ja turvemaat. Bioenergia Ry. www.turveinfo.fi
Luonnontila.fi internet sivut. Suot. Ympäristöministeriö. Päivitetty 16.10.2013. www.luonnontila.fi
Wikipedia. Suot. Päivitetty 13.8.2019. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suo
Opinaika internet sivut. Biologia ja maantieto 5-6. Suomen metsien ja soiden elämä. Suot. www.opinaika.fi/opinaika/
Ylen internet sivut. Suon elämää-video. www.yle.fi./aihe/artikkeli/2012/09/05/elamaa-suolla
kuvat:
kuva 9 https://fi.wikipedia.org/wiki/Aapasuo
kuva 8 https://www.vaasa.fi/rame
kuva 7 https://fi.wikipedia.org/wiki/Letto
kuva 6 https://fi.wikipedia.org/wiki/Neva_(suotyyppi)
kuva 5 https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpi
kuva 4. Kurki – Wikipedia
kuva 3.Mitä on turve ja turvemaa - Turveinfo
kuva 2. Rahkasammalet – Wikipedia
kuva 1. Suo – Wikipedia