Olipa kerran Emmi. Emmi pelkää pimeää. Emmi ja hänen veljensä Eetu menivät luistelemaan. Emmi sanoi Eetulle:
- Lähdetään sitten ennen pimeää.
- Hyvä on, Eetu sanoi, koska tiesi että Emmi pelkäsi pimeää.

Tunnin kuluttua...

- Lähdetään jo! Emmi huutaa jään toiselta puolelta.
Emmille alkoi tulla kylmä.
- Hetki tulen pian! Eetu huusi.
Emmi huomasi että alkoi hämärtää.
-Nopeasti Eetu! Emmi kiljuu pelästyneenä.
Eetu oli pukukopin ovella. Emmi luisteli kovaa pukukopin ovelle.
- Lähdetäänkö jo? Emmi kysyi.
- Kyllä, mutta matkalla käydään kaupassa, Eetu sanoi.

Kaupassa...

- Ostetaan tikkarit, Eetu sanoi.
Emmi mietti.
- Ei! Emmi sanoi.
- Miksi? Eetu kysyi.
- No kun olen vähän niin kuin allerginen joillekkin niistä, Emmi sanoi.
Emmi yritti saada Eetun pois kaupasta, koska alkoi tulla jo liian pimeä.

Klo 17:30
- Katso ulkona on jo noin pimeää! Emmi nyyhkytti.
- Joo auta vain ostosten kanssa niin päästään nopeammin, Eetu sanoi.

Emmi ja Eetu pääsivät kotiin. Kokoajan vain pimeni. Oli kamala hiljaisuus, kunnes Emmi rikkoo hiljaisuuden ja huutaa:
- Apua, minun pupu-pehmoleluni jäi ulos!
- Minä haen sen, Eetu sanoi.
- Varo! Siellä on pimeää! Emmi huutaa Eetulle.
- Ei täällä ketään ole, Eetun naurahti pienesti.
- Tule voin pitää sinusta vaikka kiinni! Eetu huuttaa. Emmi mietti taas hetken ja vastasi:
- Hyvä on, mutta vain tämän kerran.
Emmi asteli ulos ja otti Eetun kädestä kiinni. Emmiä hieman pelotti.
- Hei tämä on hauskaa! Emmi huutaa.
Emmi otti pupunsa käteensä.

Siitä lähtien Emmi ei enää pelännyt pimeää.🙅💫 LOPPU!