3. Suomen metsissä on monia lehtipuita
Koivulla on valkoinen runko
Koivu on helppo tuntea talvellakin puun valkean rungon ansiosta. Koivuja kasvaa monenelaisilla paikoilla ja se on maamme yleisin lehtipuu. Koivuja on kahta lajia. Rauduskoivun lehdet ovat kolmiomaisia. Hieskoivun lehdet ovat pyöreämpiä.
Vasemmalla rauduskoivu ja oikealla hieskoivu. Lehti kiinnittyy ohuella ruodilla oksaan. Lehtilavassa näkyvät "viivat" ovat lehtisuonia, joita pitkin vesi kulkee lehden soluihin.
Koivun tuohi on pääosin valkoinen, mutta varsinkin vanhempien rauduskoivujen tyven tuohi muuttuu röpelöisen mustaksi.
Koivu lisääntyy siemenillä. Siemenen syntyminen vaatii pölytyksen. Oksasta roikkuvasta hedenorkosta vapautuu siitepölyä, jota kulkeutuu tuulen mukana lähes kaikkialle. Osa siitepölystä päätyy koivujen emikukkiin. Tapahtuu hedelmöitys, ja siemen alkaa kehittyä. Syksyllä valmistuneet siemenet varisevat maahan.
Hede- ja eminorkot ilmaantuvat samoihin aikoihin kuin lehdet puhkeavat. Eminorkkoihin muodostuvat siemenet. Vanhat eminorkot säilyvät talven yli.
Koivun puu on vahvaa, sitkeää ja taipuisaa. Koivu sopiikin hyvin huonekalujen, lattioiden ja vanerin raaka-aineeksi.
Haapa
Haavan lehdet ovat pyöreät. Haapa on nopeakasvuinen lehtipuu. Se pystyy levittäytymään nopeasti juurivesojen avulla: juurista kasvaa uusia taimia! Niinpä pieni metsä voikin olla tavallaan yhtä haapayksilöä. Haavan puu on melko pehmeää. Tästä syystä tikat hakkaavat pesäkolonsa usein juuri haapaan.
Haavan lehti on pyöreähkö.
Haavan runko on harmahtava. Rungolla kasvaa usein keltaista haavankeltajäkälää.
Tuomi
Tuomen valkoiset, tuoksuvat kukat kukkivat usein toukokuun lopussa, kun oppilaat odottavat kesäloman alkua. Tämän jälkeen tuomi on huomaamaton puu, sillä se ei kasva kovinkaan isoksi.
Tuomi.
Tuomen marjat ovat mustia.
Lepän lehdet eivät vaihda väriä syksyllä
Kuten koivuja, niin myös leppiä on kahta lajia: harmaaleppä ja tervaleppä. Kun puun lehdet eivät pysty enää syksyllä yhteyttämään, puu ottaa viherhiukkaset talteen oksiin. Tämän seurauksena lehden muut väriaineet alkavat näkyä punaisen eri sävyinä: on alkanut ruska-aika. Leppä on poikkeuksellinen puu, sillä sen ei tarvitse kerätä viherhiukkasia talteen. Leppä pudottaa lehtensä maahan vihreinä.
Harmaalepän lehdet ovat teräväkärkiset, lisäksi harmaalepän runko on vanhanakin sileä ja harmahtava.
Tervalepän lehden kärkiosassa on selkeä lovi, lisäksi vanhemman tervalepän runko on ruskea.
Pihlajalla on punaiset marjat
Pihlaja poikkeaa muista metsien puista kolmella tavalla: Se kukkii keväällä isoin valkein kukin. Sen lehti koostuu monesta pienestä lehdykästä. Loppukesästä ja syksyllä pihlajat on helppo tunnistaa kauniin punaisista marjoista.
Pihlajan kukinto.
Pihlajan marjat ovat tärkeää ravintoa rastaille ja tilhille.
Jalot lehtipuut ovat metsissä harvinaisia
Tammi, vaahtera ja lehmus ovat Suomen metsissä melko harvinaisia. Tämä johtuu siitä, että nämä jalot lehtipuut vaativat hyvin suotuisia oloja kasvaakseen. Jalot lehtipuut ovat yleisimipiä Lounais-Suomessa, mutta pieniä metsiköitä kasvaa muuallakin. Jalot lehtipuut ovat puistojen yleisiä puita.
Metsälehmuksen lehti on herttamainen. Sen levinneisyys rajoittuu eteläiseen Suomeen.
Tammi.
Vaahtera.