Sarjakuva on kuvan ja tekstin yhdistämistä. Teksti ilmaisee sarjakuvassa esimerkiksi:

• vuoropuhelua puhekuplissa
• äänitehosteita (Ääntä ja liikettä voidaan kuvata visuaalisilla vihjeillä. Nämä vihjeet voivat olla eri kulttuureissa erilaiset.)
• kertojan ääntä
• selittäviä tekstejä
• otsikkoa

Suuri teksti: kovempi ääni, huuto

Pieni teksti: hiljainen ääni, kuiskaus

Luettavuus

– tekstin tulee olla helppolukuista
(suorat rivit, koko 1 cm, tilavat puhekuplat)

– kuvien tulee olla tarpeeksi suuret, ei liikaa yksityiskohtia

– lukujärjestyksen tulee olla looginen: kuva luetaan ensin, sitten tekstit

– tekstiä mahdollisimman vähän, pääviesti visuaalinen

Tavoite: Osallistujat ymmärtävät että sekä kuvat että teksti luetaan, ja
että sarjakuvalla tulee olla looginen järjestys.

Kuinka teksti kirjoitetaan ja sijoitetaan sarjakuvassa

– tekstiä ei tarvita, jos asia tulee ilmi jo kuvasta
(tekstin tulee aina tuoda jotain uutta tarinaan)

– tekstin koko on tärkeä, varsinkin, jos siitä myöhemmin tehdään strippi (lehteen),
suositeltu tekstin korkeus on 1 cm

– piirrä tekstiviivat ensin (viivoittimella) ja kirjoita teksti lyijykynällä

– vältä tavutusta

– piirrä seuraavaksi puhekuplan muodot:
selityslaatikot, puhekuplat, ajatuskuplat, mekaaninen ääni

– puhekupla on parasta sijoittaa ruudun yläosaan puhuvien henkilöiden yläpuolelle

– puhekuplien muodon avulla ilmaistaan puhetapoja:
normaali puheääni, ajatus, huuto, kuiskaus

Tavoite: Osallistujat ymmärtävät, että tekstin työstäminen vie aikaa ja monta asiaa pitää ottaa huomioon

Sarjakuvan otsikko on tärkeä, koska se luetaan ensin.

Otsikon ei pidä paljastaa jutun pointtia, pointin paljastuminen aiheuttaa lukijalle pettymyksen.
Otsikon pitää olla niin kiinnostava, että lukija on innokas saamaan selville, mitä juttu sisältä.
Otsikkoa voi koristella visuaalisilla elementeillä, joilla on joku yhtymäkohta tarinaan.

Tavoite: Osallistujat ymmärtävät, että otsikolla kiinnitetään lukijan huomio tarinaan.