”- Äiti, kuiskasi Muumipeikko. - Mitä hänelle on oikein tapahtunut? Miksi hänestä on tullut niin ilkeä?

- Kenestä?

- Möröstä. Onko joku tehnyt hänelle jotakin ja siksikö hänestä on tullut sellainen?

- Sitä ei voi tietää, sanoi äiti ja veti häntänsä ylös vanavedestä.

- Pikemminkin on niin, ettei kukaan ole tehnyt hänelle mitään. Välittänyt hänestä, tarkoitan.

Muumipeikko makasi selällään ja katseli myrskylyhtyä, mutta hän ajatteli mörköä.

Jos on olemassa joku, josta ei koskaan puhuta ja jolle ei koskaan puhuta, tämän täytyy varmaan vähitellen hävitä olemattomiin.

Hänhän ei tohdi uskoa olevansa olemassa. ”

- Tove Jansson, Muumipappa ja meri