Taidehistoria

Ekspressionismi



1900-luvun alussa subjektiivinen eli omakohtainen todellisuus alkoi kiinnostaa taiteilijoita. Taiteilijat kuvasivat sisäistä maailmaansa ja ulkoisen maailman heissä herättämiä tuntemuksia. Hyvä taideteos herättää katsojassa samanlaisia mielialoja kuin taiteilija on kokenut.Ekspressionistille välineen ja materiaalin ilmaisuvoima on tärkeämpää kuin tekninen taitavuus.






















Formalismi

Formalismi eli muotoon perustuva taide syntyi taiteen vastauksena luonnontieteellisen tutkimuksen nousuun 1900-luvun alkupuolella. Tieteen kaavojen ja käsitteiden taiteelliseksi vastineeksi nostettiin värit ja abstraktit muodot. Formalistiseen taidekäsitykseen kuuluu osata taiteen kieltä, jossa puhutaan kuvan perustekijöistä ja kuvallisista muuntujista. Kuvallisetperustekijät ovat piste, viiva, pinta, volyymi, rytmi, tasapaino ja jännite. Kuvallisetmuuntujat ovat elementtien muoto, asento, paikka, suunta, lukumäärä, välimatka jatiheys.

Lisää tietoa kuvallisista perustekijöistä ja muuntujista löydät Serlachiuksen taidemuseonTaidekoulusta.

Taiteilija muuttaa sisäisen ja ulkoisen kokemusmaailmansa ei-esittävään muotoon. Väriopin ja sommittelun hallitseminen on tärkeää formalistisen taiteen tekijälle.

Hyvän esimerkin tästä taidekäsityksestä saa tutustumalla vaikkapa taiteilija Wassily Kandinskyn tuotantoon.













Lähteet: Tabletkoulu - kuvataide; Wikiart.org; kansallisgalleria.fi; wikipedia.org; serlachius.fi