Hei, olen Santeri! Matkustin tänä perjantaina aikakoneella renessanssin ajan Italiaan. Menin kylään erääseen perheeseen. Perheeseen kuuluu isä, äiti ja kolme lasta. Perheen isä on nerokas keksijä. Hän suunnittelee työhuoneessaan lentolaitetta, ja ilahtuu kovasti kun kerron että minun aikanani lentokoneita osataan jo rakentaa. Huoneessa on esillä hänen tekemiään kauniita maalauksia ja veistoksia.

Perheen äiti harrastaa cembalon soittoa. Cembalo on melkein kuin piano. Hänen ei tarvitse laittaa ruokaa niinkuin minun äitini, sillä heillä on kotona palvelijoita. Palvelijat valmistivat perheelle monipuolista ruokaa.

Perheen lapset harrastavat maalaamista ja musiikkia. Heidän äitinsä opettaa heille musiikkia, mutta maalaamista käy opettamassa kotona taideopettaja. Heidän talonsa oli aika iso ja hienon näköinen, mutta siellä haisi vähän pahalta. He kertoivat minulle, että heillä ei ole tapana käydä suihkussa. He vain peittävät pahat hajut hajuvesillä.

Sitten menin kylään toiseen perheeseen. He asuvat maalla. Perheeseen kuuluu isä ja äiti, sekä neljä lasta. Perhe ei omista itse maatilaansa, vaan se kuuluu kirkolle. Äiti, isä ja lapset joutuvat kaikki työskentelemään kovasti. Heillä ei ole aikaa eikä rahaa harrastaa mitään. Heillä on aika likaista ja lapset ovat usein sairaina. Naapurissa kuoli lapsi tavalliseen kuumetautiin, koska tauteihin ei vielä silloin oltu keksitty lääkkeitä. Sunnuntaisin he eivät tee töitä, vaan käyvät kirkossa ja lepäävät. Heidän kirkossaan puhutaan nykyään erilaisia asioita kuin viime vuonna, koska uskonpuhdistuksen tultua kirkko on muuttunut.

Söin heidän kanssaan päivällistä, joka oli valmistettu heidän itse viljelemistään kasviksista. Lihaa he syövät vain harvoin.