Punavankikysymys
Sodan päättyessä vankien lukumäärä oli jo noin 80 000.
Osa vapautettiin välittömästi ja kesäkuun alussa vankien määrä oli 74 000.
Vankien määrä väheni nopeaan tahtiin ja jo syyskuun alussa heitä oli enää 27 000.
Sodan aikana oli lukuisia pieniä vankileirejä, jotka taistelujen päätyttyä keskitettiin muutamiin
suuriin leireihin. Näitä perustettiin usein entisille venäläisen sotaväen kasarmialueille.
Kesäkuun alussa leirejä oli 26, mutta heinäkuun puolivälissä enää 15. Keskityksen tarkoituksena
oli pyrkiä edistämään valtiorikosoikeudenkäyntejä. Suurimpia ja tunnetuimpia vankileirejä
olivat Helsinki, Hämeenlinna, Lahti ja Viipuri, joissa kaikissa oli yli 10 000 vankia. Myös hieman
alle 10 000 vangin leireistä kuuluisaksi tuli Tammisaari, joka tunnettiin sittemmin myös
”Tammisaaren yliopistona”. Tämä aloitti aina 1940-luvulle asti kestäneen poliittisten pakkotyövankien
vaiheen.

Vankileireillä ei ollut ainoastaan miehiä, vaan joukossa oli myös runsaasti naisia. Aseelliseen
toimintaan osallistuneita ja miesten vaatteissa esiintyneitä myös teloitettiin. Naisvankeja arvioidaan
olleen noin 5 000 ja myöhemmin heidät pyrittiin keskittämään pääasiassa Helsinkiin
Santahaminaan ja Hämeenlinnaan. Armeija otti vastatakseen punavangeista, johon vankilaviranomaisten
resurssit eivät olisi riittäneet. Vankilalaitos ei olisi kyennyt majoittamaan ja
vartioi maan näin suurta vankimäärää.

Senaatin omaksuma linja oli, että kaikki punaiset tuomittaisiin laillisissa oikeusistuimissa lain
määräämiin rangaistuksiin. Suuren vankimäärän tutkiminen ja oikeudellinen käsittely oli kuitenkin
varsin hidasta ja vankileiriolot olivat kurjat. Vangit elivät ahtaissa oloissa. Muonitus ja terveystilanne
leireillä oli heikko. Vaikka monesti kuolinsyyksi kirjattiin jokin sairaus, oli todellinen
syy usein nälkä. Pelonaiheena leireillä oli myös terrori ja mielivaltaiset teloitukset. Kevääseen
1919 mennessä kuoli vankileireillä noin 12 500 punaista. Tästä määrästä vain noin 500 kuoli
kulkutauteihin, joista isorokko oli tuhoisin. Kuolleisuus leireillä oli suurinta heti kesän alkukuukausina.
Kesäkuussa kuoli noin 2 400 vankia. Heinäkuussa, jolloin kuolleisuus oli suurinta, heitä
kuoli noin 4 700, mutta elokuussa enää vain noin 1 900 punaista vankia. Kuolleisuuden laskuun
vaikutti ruokatilanteen kohentuminen sekä tutkinnan aikana hallinnollisella päätöksellä
”vähimmin syyllisten” päästäminen kotiin. Heitä oli kesäkuussa noin 6 500 ja heinäkuussa noin
15 000. Vankileirien yleinen kuolleisuusprosentti oli noin 16 %. Pahimmilla leireillä se oli huomattavasti
tätä korkeampi, kuten Tammisaaressa 30,5 % ja Lappeenrannassa 22,1 %



1.Kysymys

Missä oli punavankien vankiloita?

Pohdi omin sanoin
Miksi punavankeja kohdeltiin huonosti?

Entä jos punaiset olisivat voittaneet sodan, minkälainen olisi mielestäsi Suomi nykyään?