Kaksi tuhatta vuotta sitten ylpeintä, mitä ihminen saattoi sanoa, oli Civis Romanus sum ('olen Rooman kansalainen'). Tänään, vapaassa maailmassa, ylpeimmät sanat ovat Ich bin ein Berliner ('olen berliiniläinen').

On ymmärrettävää, että Rooman kansalaisuus oli tavoiteltava asia. Takasihan se kansalaiselle kuuluvat (sosiaalisen aseman mukaiset) oikeudet: oikeuden osallistua politiikkaan, ryhtyä legioonalaiseksi (tuli mahdolliseksi myös ei-kansalaisille) tai tulla kohdelluksi lain edessä roomalaisena. Vuosi 212 ja keisari Caracalla tuottivat iloa varmasti monellekin aikalaiselle, määräsihän Caracalla kansalaisuuden annettavaksi kaikille vapaille imperiumin asukkaille. Mutta mistä roomalaisten saattoi ylpeillä? Varmasti ainakin seuraavista asioista:

• Kyvystä valloittaa ja hallita
• Kyvystä tuottaa kulttuuria ja nauttia siitä (esim. kirjallisuus ja retorinen lahjakkuus sellaisena kuin esim. Cicero sitä edusti)
• Insinööritaidoista (akveduktit, tiet – katso myös Voxin kartta numero 3) ja kolossaalisista rakennuksista
• Spektaakkelimaisista juhlista (uskonnolliset ja maanviljelyyn liittyvät juhlat, triumfit eli sotilaallisen voiton juhlat, gladiaattoritaistelut)
• Kyvystä kehittää tiedettä (erityisesti Galenoksen nimiin laitettu lääketieteen kehitys kreikkalaisen Hippokrateen pohjalta)
• Lahjakkaista hallitsijoista, kuten Caesar, jonka nimi muistetaan vieläkin juliaanisesta kalenterista, sekä stoalaista filosofiaa edustaneesta keisari Marcus Aureliuksesta, joka teoksessaan Itsetutkiskeluja (Meditations) kirjoittaa mm. näin: "Päätä määrätietoisesti – kuten roomalaisen ja miehen kuuluu – hoitaa aina asiat, jotka kohtaat, asiallisen arvokkaasti, inhimillisesti, itsenäisesti ja oikeudenmukaisesti. Jätä mielestäsi pois muut näkökulmat." (Meditations 1964, s. 46).
• Imperiumin merkittävästä historiallisesta roolista: onhan esim. läntisen imperiumin osan tuho yksi kriteeri antiikin muuttumiselle keskiajaksi. Toinen kriteeri voisi olla Platonin akatemian sulkeminen Itä-Roomassa vuonna 529 ja kolmas viimeiset antiikin olympialaiset vuonna 393.

Mutta entäpä ne ns. hullut keisarit – jos heitä ylipäätään oli – tai usean keisarin valtaannousuun tai vallasta poistumiseen liittyvä väkivalta? Jos esim. keisari Caligula todella halusi nimittää hevosensa Incitatuksen keisariksi, missä mahtoi olla ongelma – senaatissa vai Caligulan ajatusmaailmassa?

On toinenkin kysymys, joka voi askarruttaa: nimittäin naisen asema. Mm. satiiirikko Juvenalis varoitti naimasta naista, joka puhuu kuin reetori tai tuntee läpikotaisin jokaisen historiateoksen. Naisen elämänpiiri rajoittui antiikin Roomassa pääsääntöisesti perheestä huolehtimiseen. Tytöt menivät naimisiin jo 12–13-vuotiaina, ja heidän oli jo varhain opittava käyttäytymään roomalaisen matronan tavoin. (Ks. Kulttuuri antiikin maailmassa 2009, sivut 454–456.)

Päivi Setälä puolestaan toteaa kirjassaan Antiikin nainen (1993, sivut 127–128) näin:

Kirjassaan 'Toinen sukupuoli' Simone de Beauvoir väittää naisen olleen vapaa turhan takia. Siteraan häntä: 'Nainen saa periä, hänellä on isän kanssa sama oikeus vaatia lapsilta tottelevaisuutta, hän saa laatia testamentin, myötäjäisten avulla hän pääsee avioliiton ikeestä, ja hän saa erota ja mennä naimisiin mielensä mukaan. Mutta hänen vapautumisensa jää ainoastaan kielteiseksi, koska hänelle ei tarjota mitään käytännön mahdollisuuksia käyttää voimiaan. Hänen taloudellinen itsenäisyytensä jää paperille, koska se ei luo mitään poliitttista vaikutusvaltaa.' Itse olen sitä mieltä, että liberaali perintö- ja avioliitto-oikeus takasivat naiselle mahdollisuuden toimia ja vaikuttaa yhteisössään. Poliittinen äänioikeus ei suinkaan ole ainut eikä edes keskeinen mittari naisen historiassa. Roomalaisen naisen, lähinnä varakkaan, hyvä asema perustui edellä mainittujen lakien lisäksi vapaaseen testamenttioikeuteen, myötäjäiskäytäntöön ja avioeron helppouteen.

Fasces, joita kuvassa näkyy kolme, oli Rooman imperiumin aikainen, liktorien kantama vallan symboli. Pystytkö lukemaan tunnuksiin liitetyn Mussolinin aikaisen tekstin? Kirjaimet ovat: A VII E F.
Lähde: Flickr (Anthony Majanlahti, CC-BY 2.0)
Kaksituhatta vuotta sitten 20.000 pompeijilaista saattoi kulkea tätä katua. Mitä he mahtoivat miettiä tai mistä jutella?
Lähde: Wikimedia Commons (Paul Vlaar, CC BY-SA 3.0)