Väri

Värejä käytetään tiedottamiseen, symboleina ja erilaisina tunnuksina. Olemme tottuneet vesihanan siniseen ja punaiseen lämpötilan symboleina, musta väri assosioituu lakritsiin ja salmiakkiin karkkihyllyllä, toivon ja kasvun väri vihreä ohjaa hätäuloskäynnille koululuokasta. Kulttuurimme väri-ilmaisu on edelleen vahvasti sukupuolittunut: vastasyntyneen sukupuolta korostetaan värivalinnoin ja eri sukupuolille markkinoidaan jopa samoja tuotteita eri väriversioina. Väri on taiteen tärkeä ilmaisuväline.

Väri syntyy sähkömagneettisesta säteilystä, ihmissilmälle näkyvästä valosta, spektristä - pimeässä ei värejä voi erottaa toisistaan. Ihmissilmä erottaa väreinä spektrin alueen (760-380 nanometrin pituiset) aallot. Ihmisillä värinäkö perustuu silmän tappisolujen värierottelukykyyn. Värisokealla värierottelukyky on häiriintynyt tavalla tai toisella. Värierottelukyvyn ongelmat seulotaan ishihara-testillä.

Värisymboliikka vaihtelee aikakausittain ja eri kulttuureissa. Kokemus väristä vaikuttaa ihmisen viihtymiseen, tunteisiin ja mielialaan. Värin kokeminen on toisaalta yksilöllistä, mutta myös ympäröivän kulttuurin opettamaa.

Lähde: Tabletkoulu.fi (Aki Pulkkanen)

 

Väriteorioiden kirjo

Värin ominaisuuksia ovat sävy eli paikka spektrillä, valööri eli tummuusaste ja kylläisyys eli mm. värin pigmenttipitoisuus. Subtraktiivisia päävärejä ovat punainen, sininen ja keltainen.

1. Subtraktiivinen värinmuodostus on maalaustaiteesta tuttu järjestelmä, jossa punainen, sininen ja keltainen ovat päävärejä. Värejä sekoittaen saadaan välivärit eli violetti, vihreä ja oranssi.
2. Additiivinen värinmuodostus (RGB-värit) tarkoittaa värillisten valojen sekoittamista. Kun additiivisia päävärejä eli punaista, sinistä ja vihreää sekoitetaan, valon voimakkuus kasvaa. Päävärien yhteissummana on valkoinen valo.
3. Optinen värinmuodostus tarkoittaa värien sekoittumista ihmisen näkökentässä. Pieninä pisteinä olevat värihiukkaset antavat kokonaisvaikutelman värisävystä ja sekoittuvat siis optisesti näköhavainnossa. Erityisesti pointillisti-tyylisuunnan käyttämä maalaustekniikka.

Vastaväriparit ovat subtraktiivisen värinmuodostuksen mukaan punainen-vihreä, sininen-oranssi ja keltainen-violetti. Vastavärit korostavat toisiaan sopivissa suhteissa. Sinisessä huoneessa oranssi hehkuu, punaisiin pukeutuneen henkilön vihreät silmät korostuvat ja violetin yhdistäminen keltaiseen sopivassa suhteessa näyttää energiseltä, jopa levottomalta.

Värit koetaan yleisesti lämpiminä tai kylminä. Valo- ja videokuvauksessa valon värilämpötila tulee selkeästi esille.

 

Subtraktiiviset päävärit painotalossa.
Lähde: Tabletkoulu.fi (Aki Pulkkanen)