OHJEITA KUVA-ANALYYSIIN

Nykyisestä informaatiosta ainakin 80 prosenttia on tutkimusten mukaan kuvallista. Olet joka päivä tekemisissä kuvien kanssa - ne muokkaavat minäkuvaasi, maailmankuvaasi ja mielikuvitustasi. Mielikuvitus on koko sen havaintovaraston käyttöä, jonka olet elämäsi aikana kerännyt. Sinulla on käytössäsi valtava kovalevy, joka on kuvia täynnä - niitä käytät aina kun muodostat uutta tietoa ja uusia näkemyksiä maailmasta.

Kuvien analysointi ja tulkinta kehittää kuvanlukutaitoa ja kuvallista ajattelua. Kuva-analyysiä tarvitset myös monissa aineissa kuvataiteen lisäksi: mm. äidinkielessä, historiassa ja uskonnossa tutkitaan kuvia. Ylioppilaskirjoituksissa kuva-anyysivaihtoehto on aina äidinkielessä, usein myös historiassa ja muissakin reaaliaineissa.

Kuvan analyysi tarkoittaa kuvan tarkkaa havainnointia ja tarkastelua eri näkökulmista. Tämän avulla päädytään tulkintaan eli käsitykseen kuvan sisällöstä ja sen viesteistä. Tulkintaan vaikuttavat teos, sen tekijä ja katsoja.

Taiteeseen tutustumisen voi aloittaa ihan hyvin omista mieltymyksistä ja yhden teoksen tarkastelusta. Kaikkea taidetta ei välttämättä tarvitse "ymmärtää" eikä kaikesta tarvitse pitää. Taiteen viestejä voi kuitenkin oppia tulkitsemaan eli lukemaan kuvan kieltä.


Erilaisia analyysi- ja tulkintatapoja:

1. FORMALISTINEN analyysi lähtee liikkeelle kuvan muotoseikoista, joita ovat esim. sommittelu, väri ja tila.

2. HISTORIALLINEN analyysi asettaa kuvan ajalliseen kontekstiin eli hakee merkityksiä ja sisältöjä kuvan tekoajasta.

3. BIOGRAFINEN tulkinta on suhteessa taiteilijan elämäkertaan ja muuhun tuotantoon.

4. SEMIOOTTINEN analyysi etsii teoksesta symbolisia merkityksiä ja viittauksia muihin teoksiin (intertekstuaalisuus)

5. IKONOGRAFINEN analyysi keskittyy kuvan sisältämiin elementteihin, asioihin, hahmoihin, esineisiin jne.

6. RESEPTIOANALYYSI keskittyy teoksen ja katsojan suhteeseen, kuvan herättämiiin ajatuksiin, mielikuviin ja tunteisiin.