sarjamerkinnät

1930-luvulta Iähtien on sarjojen numeroimisesta ja signeeraamisesta tullut vallitseva käytäntö. Sarjan suuruus on päätettävä heti ensimmäistä vedosta signeerattaessa. Laatasta saa ottaa vain yhden sarjan, mutta sen suuruus on vapaasti itse kunkin päätettävissä. 100 vedosta on kuitenkin jonkinlainen rajapyykki, jonka yli mennään harvoin.

Sarjaan kuuluvat vedokset merkitään käyttämällä murtolukua, jossa viivan yläpuolella oleva numero ilmaisee kyseisen vedoksen numeron ja viivan alapuolella oleva kertoo koko sarjan suuruuden (esimerkiksi 1/30, 2/30 jne).

Yleensä vedoksen todellisella ottamisjärjestyksellä ei ole mitään tekemistä numeroinnin kanssa, mutta joissain tapauksissa kun on kysymys helposti kuluvista laatoista kuten kuivaneula tai mezzotinta saattaa sarjan alkupään vedoksissa olla eroja verrattuna loppupäähän.

t.p.l'a

T.p.l'a -merkintää käyttää taiteilija, joka itse vedostaa omat työnsä. Kirjainlyhennelmä voidaan kirjoittaa sarjanumeroinnin kummalle puolelle hyvänsä. useimmiten se kuitenkin tehdään vasemmalle. Merkintä tulee ranskan kielen ilmauksesta tiree par l'artiste, joka tarkoittaa "taiteilijan itsensä vedostama".

monotypia

Monotypia sen sijaan voidaan merkitä sanalla monotypia, joka kirjoitetaan normaalin numeroinnin tapaan vedoksen vasempaan alalaitaan. Monotypian kohdalla käytäntö on kuitenkin aika kirjavaa. Koska varsinainen matriisi puuttuu, voi kuvan signeerata samaan tapaan kuin minkä tahansa paperille tehdyn taideteoksen.

 

Numeroinnin ja signeerauksen sijoittaminen vedokseen on täysin taiteilijan päätettävissä. Tavallisin paikka numeroinnille on kuva-alueen vasen alareuna ja signeeraukselle sen oikea alareuna.