AITAJUOKSIJA Oskari Mörö jakaa Viestikapula-blogissa kunniaa Suomen antidopingtyölle, mutta muistuttaa siitä, että kaikkialla kehuihin ei ole aihetta.

”Jos antidopingtyössä järjestettäisiin maiden välisiä mestaruuskisoja, Suomi olisi mestarisuosikkien joukossa, ellei peräti ykkössuosikki. Tuosta on syytä olla ylpeä, vaikka samalla toivonkin, että testaaminen toimisi yhtä hyvin kaikkialla maailmassa”, 400 metrin aitajuoksun EM-neloseksi tänä kesänä yltänyt ja Rion olympialaisissa välieriin juossut Mörö kirjoittaa.

Mörön blogikirjoitus on julkaistu otsikolla ”Suomessa huijarit eivät menesty”, ja aitajuoksijan mukaan yleisön käsitys doping-ongelman kansainvälisestäkin laajuudesta on väärä.

”Kuluneen vuoden dopinguutisissa yleisurheilu on ollut isosti esillä, mikä on kaksiteräinen miekka. Urheilijan silmin on hienoa, että oma laji puhdistuu, mutta kun yleisurheilu on lajina noussut ylikorostuneeseen asemaan kaikessa doping-uutisoinnissa, se vie fiilistä urheilijoita ja katsojilta. Ajatellaan, että monet käyttävät aineita, vaikka totuus lienee päinvastainen. Minä uskon, että nykyinen testausjärjestelmä on aito pelote”, Mörö korostaa.

MAAILMAN antidopingtoimisto Wadan ylläpitämään järjestelmään on ilmoitettava joka päivälle yksi tunti, jolloin urheilija on testaajien tavattavissa hänen antamassaan osoitteessa.

”Täytän järjestelmään yöpaikat etukäteen, ja se kieltämättä joskus stressaa, kun ei meinaa muistaa käydä vaihtamassa sitä silloin, kun suunniteltu yöpaikka vaihtuu. En silti pidä käytäntöä riesana vaan osana ammattiurheilijan arkea”, Mörö kertoo.

MÖRÖ muistuttaa, että urheilijoiden on oltava tarkkana myös lisäravinteiden kanssa.

”Jos omat lisäravinteet sattuisivat ulkomaan reissulla loppumaan, en lähtisi lähimpään kauppaan ostamaan mitä sattuu tuotteita. Konsultoin tuollaisessa tilanteessa ADT:n asiantuntijaa. Näin teen myös, jos minulle määrää lääkettä joku muu kuin oma lääkärini”, Mörö selvittää.

”Näin minusta on urheilijana toimittava. Ei sitä kukaan kuitenkaan uskoisi, jos kroppaani joutuisi kiellettyä ainetta ja selittäisin, etten tiennyt, että sitä oli lääkkeessä tai lisäravinteessa”, Mörö päättää.