Ääni on ilman värähtelyä. Myös ihmisääni syntyy, kun keuhkoista ulos virtaava ilma saadaan värähtelemään. Värähtelyn aiheuttavat äänihuulet, jotka painetaan kurkun lihaksilla yhteen. 
Äänihuulet sijaitsevat kurkunpäässä, jonka voi tuntea kaulassa kovana rustona, jota myös aataminomenaksi kutsutaan. 

Äänihuulet saavat siis ilman värähtelemään, mutta ääni tarvitsee kaikukopan voimistuakseen. 
Pään ontelot; suu, poski-, nenä- ja otsaontelot toimivat ihmisäänen kaikukoppana. 
Eri äänteiden muodostamisessa tarvitaan suuta, kieltä ja huulia. 

Laulamisessa korostuu uloshengityksen hidastaminen samalla kun äänihuulilla tuotetaan eri korkuisia ääniä. Mitä suuremmalla alalla ja hitaammin äänihuulet värähtelevät yhteen, sitä matalampi ääni syntyy. 
Kun äänihuulia puristetaan tiukemmin yhteen, ilma värähtelee nopeammin ja syntyy korkeampi ääni. 
Naisilla on siis yleensä korkeampi ääni kuin miehillä, koska heidän äänihuulensa ovat lyhyemmät ja pienemmät. 

Äänenmurros tulee sekä pojille että tytöille. Äänenmurroksen aikana äänihuulet kasvavat nopeasti, yleensä pojilla enemmän. Äänenhallinta on hankalampaa, koska muutos kurkunpäässä on raju. 
Äänen sortuminen ja "korkeat ulahdukset" ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, että puhuja ei vielä hallitse äänihuulia säätelevää lihaksistoaan. 
Puhumista ei kannata varoa, vaan harjoittelemalla lihakset oppivat hallitsemaan ääntä. 
Myös laulaminen äänenmurroksen aikana on suotavaa, kunhan vain välttää liian kovia huudahduksia ja liian korkealle tai matalalle puskemista.