Opettajan sensitiivisyys ja myönteinen ilmapiiri

Opetustilanteissa on kiinnitetty lähiaikoina huomiota yhä enemmän motivaation kannalta tärkeiden piirteiden tunnistamiseen koulussa. Tähän vaikuttaa esimerkiksi mitä tavoitteita ja työskentelytapoja opettaja painottaa, sekä kuinka tämä ohjaa oppimisprosessia palautteen avulla. (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, 2). Olen opetellut opettajana kertomaan oppilaille tunnin tavoitteet selkeästi ääneen. En aikaisemmin aina ajatellut sen olevan niin tärkeää, kunnes ymmärsin sen helpottavan oppilaiden keskittymistä ja tietoa tulevasta. Pitämälläni ympäristötiedon tunnilla kerroin kotitehtävien tarkistamisen jälkeen heille tulevan tunnin rakenteesta, sekä osasta oppimistavoitteista. Olin kirjoittanut itselleni myös selkeän suunnitelman, jota voisin seurata ja tarpeen tullen muokata. Suunnitelmasta poikkeaminen edellyttää sensitiivistä osaamista ja tarkkailukykyä. Pyrin seuraamaan oppilaiden ilmeitä, kehonkieltä sekä verbaalista ilmaisua. Jos oppilas esimerkiksi ei jaksanut istua penkillä paikoillaan, vaan kiemurteli tai nousi seisomaan, en viipynyt enää kauaa samassa aiheessa vaan siirryin pian eteenpäin. Välillä oppilaat nousivat kävelemään ilman lupaa luokassa toistensa, tai jonkin aiheeseen kuulumattoman asian luo. Tällöin sanoin heille, että täytyy mennä takaisin omalle paikalleen.

Opettajajohtoiset käytänteet opetuksessa ja ohjauksessa noudattelevat perinteisempää käsitystä, jossa opettaja jakaa tietoa välillä oppilailta kysyen pääsääntöisesti yksisuuntaista lähestymistapaa käyttäen (Lerkkanen & Pakarinen, 2018, 3). Koen, että tällainen malli on erityisesti nuorempien lasten kanssa välillä välttämätöntä. Pienet lapset tarvitsevat turvaa ja rajoja. En kuitenkaan ajattele, että opettajan tulisi jatkuvasti toimia tällä tyylillä, jossa hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle tai pelkästään antamaan käskyjä tai kysymyksiä. Opettajan tulee sensitiivisesti lukea tilannetta ja rajojen asettamisen tärkeyttä siihen hetkeen. Koin, että lopputunnista minun oli välttämätöntä vaatia hiljaisuutta ja perustella työrauhan tärkeyttä oppilaille, jotta ilmapiiri säilyisi turvallisena. Ajattelen, että myönteiseen ilmapiiriin sisältyy myös negatiivisten tunteiden ja tilanteiden kohtaaminen turvallisesti. Myönteisyys ei ole negatiivisuuden kieltämistä, vaan oikeanlaista käsittelyä. Tunnekasvatus onkin isossa roolissa nykyopetuksessa.

Välillä kävi niin, että oppilas ei omien sanojensa mukaan löytänyt oppikirjaansa mistään. Pyrin myönteisen ilmapiirin mukaan kannustamaan etsimistä. Usein kirja löytyikin oppilaan repusta tai laatikosta. Joskus kirjaa ei kuitenkaan löytynyt, jolloin en halunnut toimia syyttävästi, vaan tarjosin toisen ratkaisumallin tulostamalla tarvittavat tehtävät. Kun oppillasta ohjaa toistamaan jo tekemänsä asian, saattaa teko muuttua ja siitä oppia kärsivällisyyttä. Myös oppilaan luottamus omiin taitoihin ei ole aina ensimmäisellä kerralla helppoa. Tällöin haluan toistojen kautta auttaa lasta kasvattamaan luottoa omiin taitoihinsa ja kykyihinsä. Opetussuunnitelma on koottu oppimiskäsityksen kautta, jossa oppilas on aktiivinen toimija. Oppimista ei voi erottaa yksilön kasvusta ihmisenä ja hyvän elämän rakentamisesta yhteisössä. Myönteiset tunnekokemukset, uutta luova toiinta ja oppimisen ilo innostavat oppilasta kehittämään omaa osaamistaan. (Opetushallitus, 2014).

Rastikierroksella kehotin heitä miettimään vielä uudelleen vastauksia niihin kohtiin, joissa he epäröivät tai kiirehtivät. POM-opinnoissa on mainittu, kuinka nopea oppiminen ei ole aina tehokkainta. Erityisesti pienten oppilaiden kanssa koen, että koulu on olennaisessa osassa lapsen kärsivällisyyden ja keskittymiskyvyn kasvatttamisen suhteen. Näen myönteisen ilmapiirin keskeisenä tekijänä onnistuneessa opetuksessa. Vaikka yhden oppitunnin aikana sattuisi ja tapahtuisi vaikka mitä, on isossa kuvassa olevalla ilmapiirillä tärkeämpi rooli oppilaille. Mielestäni pitämäni viimeinen oppitunti ei ollut paras pitämäni, mutta lähdettyäni koulusta oppilaat tervehtivät minua iloisesti ja jäivät hetkeksi juttelemaan. Pyrin muistamaan siis kokonaisuuden, yksityiskohtien kauneutta ja tärkeyttä unohtamatta.





Lähteet:
Lerkkanen, M.-K., & Pakarinen, E. (2018). Opettajan merkitys oppimismotivaatiolle. In K.
Salmela-Aro (Ed.), Motivaatio ja oppiminen (pp. 181-196). Jyväskylä, Finland: PS-kustannus.

Opetushallitus & Opetushallitus. (2015). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.