Vuorovaikutusosaaminen ja moninaisuuteen liittyvä osaaminen:

Yksi mielekkäimpiä asioita elämässä on mielestäni, kun pääsen tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan lisää mielen kiemuroista. Opetustyössä tulee jatkuvasti kohdata erilaisia ihmisiä. Moderni elämäntapamme rakentuu kohtaamisille (Sallinen, 2005). Vaikka yhteiskuntamme onkin hyvin yksilökeskeinen ja individualistinen, emme pärjää ilman toinen toistamme. Koen olevani lähtökohtaisesti hyvä vuorovaikutusosaaja, sillä olen päässyt kohtaamaan erilaisia ihmisiä elämäni aikana. Olen saanut myös positiivista palautetta harkka-opelta siitä, kuinka keskustelen oppilaiden kanssa ja tuon asiani esille. Lähtökohtaisesti puhetapani on rauhallinen, mutta pyrin pitämään sen tarpeeksi vaihtelevana ja mielenkiintoisena, jotta sitä on kiva ja selkeä kuunnella. Olen toiminut lasten kanssa, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Opetusharjoitteluluokassa oli muutama lapsi, jotka olivat todennäköisesti perhetaustaltaan muun kielen ensisijaisia osaajia. Tämä näyttäytyi esimerkiksi siinä, että yleisest suomalaiset kasvit tai hyönteiset eivät olleet nimeltään ollenkaan tuttuja heille. Moninainen ja suomalainen kulttuuriperintö toimii perusopetuksen rakentumiselle pohjana. Se muodostuu ja muotutuu eri kulttuureiden vuorovaikutuksessa, jolloin opetuksen on tarkoitus tukea jokaisen oppilaan omaa kulttuuri-identiteetin kasvua. (Opetushallitus, 2014).

Oppilastuntemus on noussut tärkeäksi keskusteluissa opiskelukavereideni kanssa. Toivon, että opetustyössä pääsen tekemään yhteistyötä oppilaiden vanhempien kanssa, sekä keskustelemaan lasten elämästä niin, että vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä. Tähän tarvitaan koko koulun tukea, että lapsen identiteetti rakentuu terveelle itsetunnolle ja yhteisön arvostamiselle. Otan mielelläni vastaan apua eri osaajilta, kuten puheterapeuteilta, erityispedagogeilta ja rinnakkaisluokan opettajilta. Pidän siitä, että voin opettaa yksin luokassa, sillä silloin olen ainnut ohjeiden antaja ja uskallan kenties vetää rajoja selkeämmin. Kun luokassa on monta aikuista yhtä aikaa, tulee heidän tehdä yhteistyötä ilman epäkunnioitusta, tai oppilaiden luottamus saattaa säröillä. Etenkin suuremmissa luokissa useamman aikuisen läsnäolo on joskus välttämätöntä, jotta kaikki pääsisivät etenemään oppimisessaan.

Jyväskylän yliopisto on tukenut kielen opetuksen kehittymistä. Merkittäviä historiallisia päätöksiä puheviestinnän koulutuksesta tehtiin 1980- ja 1990-luvuilla, kun koulutus muutettiin yliopistotasoiseksi ja syntyi tarve perustaa oma tieteellinen ja valtakunnallinen yhdistys puhealalle (Sallinen, 2005). Olen saanut hyvää tukea, kuinka kehittää kielellistä osaamistani opinnoissani. Esimerkikis opetusharjoittelun aikana saimme ryhmässä oppia erilaisten kysymysten merkityksistä. Kielivalinnoilla voin vaikuttaa paljon halutun viestin ymmärtämiseen. Jossain kohtaa huomasin, että puhun kenties liian nopeasti. Olen kotoisin Porista, jossa sanoja lyhennetään. Olen tietoisesti muuttanut opintovuosieni aikana puhetapaani leveämmäksi ja kirjakielellisemmäksi. Se ei ole aina onnistunut ja toisaalta, haluan säilyttää myös murteeni piirteitä. Koen välillä olevani sujuvampi kommunikoija sanallisesti, kuin tekstillä.

Pyrin kommunikoinnissa ymmärtämään aina eri perspektiivejä. Tämän takia koen olevani hyvä kuuntelija, sillä haluan ymmärtää toista ihmistä. Minulle on jaettu luottamuksellisia tietoja, koska tiedetään, etten vie niitä eteenpäin. Olen kuluneen vuoden aikana pohtinut, saanko vastaavaa kuuntelua aina takaisin. Minun on helpompi asettua auttajan rooliin, kuin autettavan. Koen, että tämä on tärkeä tiedostaa tulevaisuuden työssä, jotta minulla voi olla tarvittavat voimavarat työn tekemiseen. Pyrin ilmaisemaan rauhallisuutta ja rentoutta non-verbaalisella viestinnällä, kuten sopivalla katsekontaktilla, olkapäätä koskien, nyökkäämällä, päätä pudistamalla, hymyllä, tai paikallaan pysymisellä. Kun hallitsen tunteitani, voin viestiä selkeämmin. Vällillä impulsiivisuus voi olla hyvä asia, mutta en halua jäädä isoihin tunteisiin jumiin. Opetustyössä on ajoittain hetkiä, kun pitää ohittaa omat tunteensa, jotta voi luoda turvaa lapsille ja antaa tilaa heidän tunteiden käsittelylleen. Olen huomannut, että sillä on iso merkitys, kuinka puhun itselleni tai itsestäni. Olen opettajana jatkuvana esimerkkinä lapsille siitä, kuinka kohtelemme itseämme ja toisiamme.

Alkukurssista oli hyödyllistä seurata luokan toimintaa ennen opetusta. Minusta on ihanaa, kun ensimmäisen luokan oppilaat kommunikoivat avoimesti vielä ilman isoa häpeää tai vaivaantuvuutta. Havaitsin joitain kaveriporukoita, sekä muuten kaverillista toimintaa luokassa. Oppilaat esimerkiksi auttoivat toisiaam matematiikan tehtävissä ilman, että heitä kehoitettiin siihen. Oppilaat myös kertoivat, jos joku toinen teki vastoin sääntöjä. Heillä on rehellinen kommunikaatio opettajan kanssa.

Antaisin arvosanaksi itselleni 5.


Pedagoginen osaaminen:

Pedagogina minun tulee olla tietoinen arvoistani. Opetussuunnitelman mukaan jokaisella oppilaalla on oikeus kasvaa ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä. Perusopetus pohjautuu arvoon, jossa jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas sellainaan kuin hän on. Arvokasvatus on olennainen osa maailmassa, jossa sosiaalinen media. globaalit tietoverkostot ja vertaissuhteet muokkaavat lasten ajatuksia ja arvomaailmaa. (Opetushallitus, 2014). Ajattelen, että eettinen ja sitä kautta pedagoginen osaaminen pohjautuu vahvasti omiin arvoihin ja moraalikäsityksiin. Koen mukavana asiana kaivautua arvoihini ja miettiä, miten ne näkyvät käytännössä. Yksi esimerkki eettisestä toiminnasta ja valintojen tekemisestä opetuksessa tapahtuu, kun pitää miettiä missä järjestyksessä autan oppilaita. Kenen luokse menen ensin, kun pyydetään opea? Kenelle annan vuoron kertoa vastauksen kysymykseen? Toivoisin olevani opettaja, joka osaa antaa huomiota jokaiselle. Huomasin, että osan oppilaiden kanssa huomiota täytyy antaa enemmän, jotta työrauha säilyy.

Olen mielestäni hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia, mutta välillä tarkkojen yksittäisten tietojen muistaminen on vaikeaa. Etsin jokaiselle pitämälleni oppitunnille uutta tietoa. Haluan kehittyä opettajana niin, että kerrytän sekä taitoja opettaa, mutta myös kattavaa tietosisältöä eri aiheista. Oli mukavaa päästä hyödyntämään oppiaineisiin luotuja valmiita materiaaleja Sanoma Pron avulla. Tällaista mahdollisuutta ei oikein ole musiikin opetuksessa. Siellä lähes kaikki materiaali luodaan valmiiksi itse. Harjoittelussa esimerkiksi matematiikan tunneilla hyödynsin sekä valmista materiaalia, että keksin omaa. Oli mukavaa päästä käyttämään luovuutta ulkona tapahtuvien tehtävien kautta, mutta saada myös jo valmista ja varmaa tietoa siitä, kuinka johonkin uuteen aiheeseen kannattaa tutustua ensimmäistä kertaa oppilastasoisesti.

Opettajan tietopohja rakentuu sisältötiedon, pedagogisen tiedon ja pedagogisen sisältötiedon yheispelistä. Opettajan antama kannustus oppilaita kohtaan lisää sitoutumista opeteltavaa aihetta kohtaan, sekä luottamusta ja omiin taitoihin oppimista motivoiden. (Leino, ym., 85; Shulman 1986 & 1987). Käytin aikaa tuntisunnitelmien tekoon. Mietin, kuinka paljon aikaa kestää suurin piirtein minuutilleen yhdessä osiossa. Aloitin tunnit aina aivoja herättelevällä toiminnolla, kuten kirjan kuviin tutustumisella, tai pienellä liikeharjoituksella. Tämän jälkeen tuntikohtaisesti rakensin tietoa teoriatiedosta soveltaen harjoituksiin ja lopun kertaukseen. Jokaisessa oppiaineessa on tärkeää jakaa oikeaa tietoa. Eityisesti äidinkielen oppimisessa se on tärkeää, sillä oppilaat jakaantuvat siinä osaamistaidoissaan paljon. Rättyän mukaan opetuksessa tulee antaa oppilaille ensinnäkin mahdollisuus lukukokemuksiin ja lupa valita luettava materiaali (Leino, ym., 2018, 91). Sen sijaan, että olisin opetuksessa aina lukenut itse diojen tekstejä ääneen, pyysin oppilaita lukemaan. Uskon, että tämä oli hyödyllistä lukutaidon ja ääneen lukemisen uskaltamisen kehittämisessä.


Koen, että pedagoginen vahvuuteni on löytää hyviä tapoja rohkaista ja kannustaa oppilaita henkilökohtaisesti ja ryhmänä. Itseään toteuttava ennuste, jossa ihminen alkaa toimia jo ennalta puhutun perusteella, voi olla ratkaisevaa oppimisessa. Haluan kiinnittää huomiota siihen, mitä sanoja ja lauseita käytän kuvaamaan oppilaita oppijoina. Opetustapa, jossa opettaja ja oppilas ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa edistää myönteistä asennetta oppimista kohtaan ja oppilaiden osaamista (Leino ym., 2018, 83; Freiberg 2013). Opin opetusharjoittelussa jälleen erilaisten oppilaiden kohtaamisesta ja eriyttämisen tärkeydestä. Haluan kiinnittää eriyttävien tehtävien tekemiseen ja löytämiseen huomiota vielä jatkossa. Ohjaava opettaja antoi läpi kurssin tarvittaessa hyvää palautetta, sekä kehitettäviä kommentteja. Koen pystyväni soveltamaan hyvin tiedollisesta sisällöstä käytäntöön sopivia harjoitteita. Kiinnitän paljon huomiota itsereflektioon ennen ja jälkeen optettavan tunnin. Koen, että minulla riittää opittavaa vielä pedagogisessa osaamisessa opetukseni selkeyttämisessä ja materiaalien teon laajuudessa.

Antaisin arvosanaksi itselleni tästä 4.

Lähteet:
Sallinen, A. (2005). Pro logos vai prologos. Jyväskylän yliopisto.
https://journal.fi/prologi/article/view/95937/54333

Kulju, P., Leino, K., & Nissinen, K. (2021). Opettaja äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla: Pedagoginen toiminta eritasoisten lukijoiden arvioimana. Lukutaito - tie tulevaisuuteen : PISA 2018 Suomen pääraportti.

Opetushallitus & Opetushallitus. (2015). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus.