Minja ja Maisa leikkivät pihalla piilosta. Minja alkoi laskea: Yy, kaa, koo, nee, vii, kuu... Sillä välin Maisa meni etsimään piiloa. Au! Maisa huudahti. Jalkani osui johonkin kovaan, mutta samalla pehmeään. Maisa!! Maisa!! Anna äänimerkki, minä en löydä sinua! Minja huuteli. Olen täällä! Maisa huusi pensaan takaa. Olitpa hyvässä piilossa, en meinannut löytää sinua. Minja totesi. Katso mitä minä löysin tuolta pensaiden seasta! Maisa sanoi pidellen paperilappua kädessään. Minä luen sen sinulle tämän lappusen. Minja lupasi. Siinä luki vähän huonolla käsialalla: "Hei Maan asukkaat! Olen Sisilia Saturnukselta. Auttakaa minua kokoamaan Saturnuksen renkaiden kivet paikoilleen. Ne ovat vaaraksi astronauteille ja sateliiteille jotka ovat avaruudessa. Auttakaa minua! Tässä on puvut joilla pärjäätte täällä." Samassa Minjan ja Maisan päälle ilmestyi astronautti puvut. Ei kun Saturnuksen renkaita korjaamaan! Maisa huusi. Minja ja Maisa alkoivat nousta yhä korkeammalle ja korkeammalle. Pian he olivatkin Saturnuksen päällä seisomassa ja ihmettelemässä sitä ihmeellistä paikkaa, missä he nyt olivat. Heippa! Sanoi tyttö joka oli juuri ilmestynyt heidän eteensä kuin tyhjästä. Tytöllä oli pitkät ruskeat hiukset, ja valkoinen varpaisiin asti oleva kaunis mekko. Olen Sisilia. Tyttö sanoi. Tulitteko tänne kirjeeni takia? Sisilia kysyi vakavan näköisenä. Kyllä tulimme, Minja vastasi varmasti ja asiallisesti. Aletaan hommiin! Sisilia määräsi. Saturnuksen renkaiden kivet leijuvat aina vain kauemmaksi enkä tiedä mitä tekisin. Me autamme kyllä, Maisa sanoi iloisesti hymyillen. Kiitos paljon. Sisilia sanoi nyyhkien. Minja, Maisa ja Sisilia lähtivät ottamaan kiviä kiinni. Kun työ oli tehty, niin Sisilia alkoi itkemään onnen kyyneleitä. Kiitos hyvin paljon teille! Ilman teitä en olisi onnistunut. Pian näämme taas. Sisilia sanoi ja laski Minjan ja Maisan pehmeästi takaisin maanpinnalle. Mitäköhän Sisilia tarkoitti kun sanoi että "Pian näemme taas"??