Jyväskylä

Jyväskylä
vaakuna	sijainti
www.jyvaskyla.fi
Sijainti	62°14′25″N, 025°44′40″E
Maakunta	Keski-Suomen maakunta
Seutukunta	Jyväskylän seutukunta
Perustettu	1837
Kuntaliitokset	Säynätsalo (1993) Jyväskylän mlk (2009) Korpilahti (2009)
Kokonaispinta-ala	1 466,35 km² 74:nneksi suurin 2016 [1]
– maa	1 170,93 km²
– sisävesi	295,42 km²
Väkiluku	138 780 7:nneksi suurin 31.12.2016 [2]
– väestötiheys	118,5 as./km² (31.12.2016)
Ikäjakauma	2014 [3]
– 0–14-v.	16,2 %
– 15–64-v.	67,3 %
– yli 64-v.	16,5 %
Äidinkieli	2014 [4]
– suomenkielisiä	95,5 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	4,2 %
Kunnallisvero	20 % 234:nneksi suurin 2017 [5]
Kaupunginjohtaja	Timo Koivisto Toimialajohtajat: Kati Kallimo, Eino Leisimo, Erja Saarivaara[6]
Hallituksen puheenjohtaja	Riitta Mäkinen
Kaupunginvaltuusto	67 paikkaa
– puheenjohtaja	Pauli Partanen
2013–2016[7] • SDP • Kok. • Kesk. • PS • Vihr. • Vas. • KD • SKP	17 13 11 8 7 6 4 1

Jyväskylä on Suomen kaupunki ja kunta Päijänteen pohjoisrannalla Keski-Suomen maakunnassa. Jyväskylän väkiluku on 138 780^[2] ja sen pinta-ala on 1 466,35 km², josta 295,42 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 118,52 asukasta/km². Jyväskylä on Keski-Suomen maakuntakeskus, yliopistokaupunki ja väkiluvultaan Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki ja viidenneksi suurin taajama.^[8] Jyväskylä on merkittävä kasvukeskus. Jyväskylän kantakaupunki sijaitsee enimmäkseen Päijänteen pohjoispäähän Äijälänsalmen kautta yhteydessä olevan Jyväsjärven sekä Palokkajärven ja Tuomiojärven välisellä kannaksella, jonka läpi virtaa Tourujoki Palokkajärvestä Jyväsjärveen.

Jyväskylän rajanaapurikunnat ovat Joutsa, Toivakka, Jämsä, Luhanka, Muurame, Petäjävesi, Laukaa ja Uurainen. Vuonna 2009 kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti liittyivät yhteen, minkä seurauksena Muuramen kunta jäi lähes joka puolelta Jyväskylän ympäröimäksi.

Jyväskylässä on yliopisto sekä useita muita oppilaitoksia. Merkittäviä teollisuuden työnantajia ovat Valmet Oyj, Moventas Oy sekä UPM-Kymmene Oyj:n Säynätsalon vaneritehdas.

Maantiede

Jyväskylä sijaitsee eteläisen ja keskisen Suomen rajaseudulla ja on ollut läpi historiansa merkittävä liikenteen risteyskohta. Lähimmät suuret kaupungit ovat Kuopio (144 km), Tampere (149 km) ja Lahti (169 km). Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin Jyväskylästä on matkaa maanteitse 272 km, rautateitse matka on 342 km. Muutamiin muihin suurehkoihin kaupunkeihin kertyy maanteitse matkaa seuraavasti: Mikkeli 113 km, Hämeenlinna 188 km, Kouvola 192 km, Seinäjoki 216 km, Pori 273 km, Vaasa 282 km, Turku 304 km ja Oulu 339 km.

Jyväskylän kaupunki sijaitsee Päijänteen pohjoispäässä. Kantakaupunki on Päijänteen pohjoispäähän Äijälänsalmen kautta yhteydessä olevan Jyväsjärven sekä Tuomio- ja Palokkajärven välisellä kannaksella, jonka lävistää Tourujoki. Päijänteen jälkeen suurimmat alueen järvet ovat Muuratjärvi ja Leppävesi. Suurimpia Jyväskylään kuuluvia saaria ovat Päijänteen Muuratsalo (osa), Vuoritsalo, Iso-Kumina, Lehtisaari, Iso-Lehtisaari ja Iso-Poro ja Leppäveden saari, josta osa tunnetaan nimellä Manunsaari, osa nimellä Oravasaari. Oravasaaren kylä ei nimestään huolimatta pääosin sijaitse tällä saarella.

Jyväskylä ympäristöineen on mäkistä maastoa. Jyväskylän korkein mäki on Korpilahden Moksin kylässä sijaitseva 258 metriä korkea Uutelanmäki.^[9] Ennen vuoden 2009 kuntaliitosta Jyväskylän korkein kohta oli 249 metrin korkuinen Pirttimäki. Tunnetumpia maankohoumia ovat Laajavuori, jolla sijaitsee hiihtokeskus ja Matti Nykäsen mäki sekä Harju (aikaisemmin nimillä Jyväsharju ja Syrjänharju), joka ei nimestään huolimatta ole harju vaan Sisä-Suomen reunamuodostuman osa. Sen laella on Vesilinna, yhdistetty vesi- ja näkötorni, jossa on myös luontomuseo ja ravintola. Ydinkeskusta on Harjun ja Jyväsjärven välissä.

Jyväskylän kaupunginosat

Pääartikkelit: Jyväskylän kaupunginosat ja Luettelo Jyväskylän pienalueista

Jyväskylän kaupunki on jaettu 14 suuralueeseen ja edelleen 86 kaupunginosaan.

Historia

Varhaisvaiheet

Jyväskylän seudulta tunnetaan arkeologisia löytöjä kivikaudelta lähtien. Keskiajalla Keski-Suomi oli Päijännettä ja vesireittejä pitkin liikkuvien hämäläisten metsästys- ja kalastusaluetta, mutta samaan aikaan alueella liikkui myös saamelaista väestöä. Nykyisen Jyväskylän alue kuului Hauhon talollisten nautintaoikeuksien piiriin. Laukaan Vuojärvestä tehty siitepölyanalyysi osoittaa, että alueella on jo 500–700-luvulla alkanut kaskiviljely, sillä erityisesti rukiin siitepölyä on tuon aikaisissa sedimenteissä.^[10] Varhaisin nimeltä tunnettu alueen asukas oli Heikki Ihanninpoika Jyväsjoki, jonka mainitaan vuoden 1506 asiakirjoissa rakentaneen talon Äijälään.^[11]

Jyväskylä kuului uuden ajan alussa Laukaaseen, mutta eteläpuolen Korpilahti, Säynätsalo ja Muurame kuuluvat Jämsään. Tuon aikaisen Jyväskylän alueella oli vanhimman (vuoden 1593) maakirjan mukaan kahdeksan taloa, ja lisäksi Palokassa 5 ja Keljossa 2 taloa.^[11] Näistä Mattilan talo hallitsi yksinään myöhemmän Jyväskylän jakokunnan maita Keljon kylän rajalta Vesangan ja Palokan kylän rajaan. Jyväskylän vanhin saman suvun hallussa jatkunut tila on Lahden talo, joka on vuonna 1600 erotettu Mattilasta.^[12] Lahden talon historia ja sitä hallinnut Lahden suku kietoutuvat merkittävästi Jyväskylän kaupungin alueeseen. Kuitenkin Lahden suku on myöhemmissä vaiheissa haarautunut ja hajaantunut pitkälti ympäri Suomea, ja nykyään suvun edustajia tunnetaan asuvan Lapissa asti. Lahdenrinne Jyväsjärven lounaisnurkassa on Lahden talon vanhaa ydinaluetta.

Nykyisen Jyväskylän alueella oli vuoteen 1593 mennessä perustettu myös (Vaajakosken suunnan) Oravasaaren, Haapaniemen, (Palokan suunnan) Mankolan, Rutalan, Mikkolan, (Tikkakosken suunnan) Tikkamannilan, Puuppolan, Kuikan, Nyrölän sekä (Vesangan) Siekkilän, Soikkalan, Yrjölän ja Sipilän talot.^[10] Vanhan Korpilahden alueella oli runsaasti taloja: Maahi, Kurkela, Ekonen, Tissola, Hurttia, Härkölahti, Ahvenus, Puolakka, Leustu, Oittila, Putkilahti, Könnö, Raidanlahti, Moksi, Kopiseva, Lehtimäki, Rutalahti, Särkijoki, Saukko, Painaja, Veijo, Maatia ja Uittime sekä nykyisen Muuramen alueen talot.^[13]

Taloista esimerkiksi Kekkolan, Kuokkalan, Äijälän, Mattilan ja Tourulan nimet ovat säilyneet nykyaikaan asti kaupungin asuinalueiden niminä. Nykyinen Kekkola sijaitsee kuitenkin hieman eri paikassa kuin tuolloin Kuokkalassa Päijänteen rannalla ollut Kekkolan talo. Myöhemmin Mattilasta erotettu Taavettila sijaitsi nykyisen kaupungin keskustan paikalla. Huikko ja Tourula olivat Tourujoen itärannalla. Taloja syntyi tulevina vuosisatoina niin, että Jyväskylästä tuli Laukaan pitäjän suurin kylä. Hyvien vesiyhteyksien ja maanteiden vuoksi Jyväskylästä kehittyi pieni kauppapaikka. Vuonna 1801 sille myönnettiin markkinaoikeudet. Kun Jyväskylälle pyydettiin kaupunginoikeuksia 1820-luvulla, vedottiin kappelikirkonkylän "vilkkauteen"; sinne oli nimittäin asettunut värjäri, nahkuri, kultaseppä sekä kupari- ja läkkiseppä ja siellä oli aina auki oleva ruokapaikka.^[11]

Kaupunkioikeudet

Jyväskylä irrottautui Laukaasta anomalla kaupunkioikeuksia. Hankkeen aloitti majuri Carl Christian Rosenbröijer esittämällä sitä 1823 Laukaan pitäjänkokouksessa. Kaupunginoikeudet saatiin 1837, ja nykyisen kaupungin alueen ydinalueella sijainneiden Taavettilan ja Mattilan talojen isännät joutuivat myymään maitaan kaupunkia varten. Heitä uhattiin pakkolunastuksella. Vain pieni osa tuosta kaupungille saadusta alueesta asemakaavoitettiin, mutta alueen oli pakko olla huomattavasti laajempi, jotta kaupungin lehmille riitti laidunmaata – tuolloin Suomen kaupungeissakaan ei ollut epätavallista, että asukkaat omistivat lehmiä.^[14]

Kirkon alue (markkinapaikka) olisi ollut kaupungille luontevin paikka. Se ei kuitenkaan ollut ainoa vaihtoehto. Suomen senaatti lähetti Jakob Leonard Boringhin, päämittauskonttorin insinöörin etsimään sopivinta kaupunginpaikkaa. Hän löysi sopivat paikat myös Kuokkalasta ja Keljosta, mutta paikaksi valittiin lopulta markkinapaikka, jonne kaupunkia oli suunniteltukin. Nykyään myös kaksi muuta ehdotettua paikkaa kuuluu kaupungin alueeseen.^[15]

Lähes kaikki kaupungin ensimmäiset asukkaat tulivat Jyväskylän seudun ulkopuolelta. Asemakaavan uudelle kaupungille suunnitteli ensin Boringh. Siinä oli viisitoista korttelia, joissa kussakin oli kahdeksan tonttia lukuun ottamatta keskimmäistä korttelia, joka oli tori. C. L. Engel muutti kaavaa lisäämällä kaavan kumpaankin päähän pienempiä tontteja, suurentamalla torin ympäristön tontteja ja poistamalla poikittaiset palokujat eli tulipaloja ehkäisevät lehtipuurivit. Nykyisen kaupungin ydinkeskusta on tuo Engelin asemakaavan alue. Vuonna 1838 kaupungissa oli vain 189 asukasta.^[16]

1800-luvun liikenne

Säännöllinen höyrylaivaliikenne alkoi 1850-luvulla. Se, että kaupunki rakennettiin kappelikirkonkylään, joka ei ollut Päijänteen rannalla, oli vesiliikenteen kannalta huono ratkaisu, sillä suurilla sisävesialuksilla ei päässyt suoraan kaupunkiin, vaan laivat jätettiin ulkosatamaan Päijänteen rannalle, mutta ongelma poistui, kun Äijälänjokea ruopattiin niin, että se muuttui Äijälänsalmeksi. Silloin Jyväsjärven ja Päijänteen välille avautui suurillekin sisävesialuksille kelpaava laivayhteys. Kun Vääksyn kanava vuonna 1871 valmistui, päästiin toiseen merkittävään asutuskeskukseen (nykyiseen kaupunkiin) Lahteen asti. Pian valmistui toinenkin kanava, Kalkkisten kanava, joka mahdollisti laivaliikenteen Heinolaan. Kanavat paransivat Jyväskylän, Heinolan ja Lahden yhteyksiä olennaisesti. Merkittävä oli myös Jyväskylän ja Haapamäen välisen rautatien valmistuminen.^[17]

Suomalaisuuden edistäminen

1800-luvulla Jyväskylän seudun huomattavimpia vaikuttajia oli piirilääkäri Wolmar Schildt, yksi huomattavimmista suomalaisasian kannattajista. Suureksi osaksi hänen ansiostaan Jyväskylästä kehittyi suomenkielisen kulttuurin edelläkävijä. Jyväskylään perustettiin 1858 suomenkielinen lyseo (nyk. Jyväskylän Lyseon lukio), valtakunnallisesti ensimmäinen laatuaan, 1863 suomenkielinen opettajaseminaari, josta valmistuivat ensimmäiset kansakoulunopettajat kolme vuotta myöhemmin, sekä suomenkielinen tyttökoulu 1864. Nämä koulut toivat Jyväskylään runsaasti sivistyneitä ihmisiä opettajien ja koko valtakunnan alueelta tulleiden oppilaiden muodossa. Jyväskyläläisiä opettajia olivat esimerkiksi kirjankustantajiksi ryhtyneet Kaarle Jaakko Gummerus, Karl Gustav Göös ja Alexander Georg Weilin.^[18]

Teollisuuden alku

1800-luvun loppupuolella kaupunki ja sen ympäristö vaurastuivat mm. metsien arvonnousun takia. Tänä aikana kaupunkiin rakennettiin monia merkittäviä, vieläkin käytössä olevia julkisia rakennuksia. Vähitellen Jyväskylään nousi teollisuutta; ensimmäiset merkittävät tehtaat olivat Lohikosken paperitehdas ja Schaumanin vaneritehdas, joka perustettiin 1912. Myöhemmin, 1920- ja 1930-luvulla Jyväskylän seudulle, vihollisen lentokoneiden ulottumattomiin, sijoitettiin runsaasti Puolustusvoimien aseteollisuutta, suurimpina Valtion Kivääritehdas ja Valtion Tykkitehdas.^[19]

Suomen Ateena

Jyväskylän sivistys- ja koulukaupunkimaine synnytti aikoinaan kaupungille lempinimen Suomen Ateena. Kaupungissa oli jo ensimmäisten koulujen perustamisen aikoihin haaveiltu yliopiston saamisesta kaupunkiin. Ensimmäinen merkki haaveen täyttymisestä saatiin, kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1912 Suomen ensimmäinen kesäyliopisto. Opettajaseminaari muuttui 1934 Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi, jolla oli jo oikeus myöntää tohtorin tutkintoja. Varsinaista yliopistoa saatiin odottaa vuoteen 1966 asti, jolloin Kasvatusopillinen korkeakoulu monialaistui ja sen nimeksi muutettiin Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä on edelleen merkittävä opiskelukaupunki ja sen asukkaat keskimääräistä korkeammin koulutettuja. Jyväskylä kuitenkin menetti varsinaisen erityisasemansa itsenäisyyden ajan alulla koulutuksen ja kirjasivistyksen koko Suomen laajuisen edistymisen vuoksi.^[20]

Kaupungin rakentaminen

Jyväskylän lyseon kasvatti Alvar Aalto perusti arkkitehtitoimistonsa Jyväskylään syksyllä 1923 ja suunnitteli siitä lähtien kaupunkiin ja sen ympäristöön lukuisia rakennuksia. Jyväskylä pysyi melko hiljaisena koulukaupunkina 20. vuosisadan alkuvuosiin asti, mutta se alkoi vähitellen kasvaa ja teollistua. OY Wilh. Schauman AB:n ja puolustuslaitosten valmistuminen Jyväskylään teollistutti kaupunkia jo ennen toista maailmansotaa, mutta vasta sotien jälkeen alkoi kaupungin nopea kasvu eikä se enää ollut pelkästään Suomen Ateena. Jyväskylästä tuli yksi Suomen merkittävimmistä teollisuuskeskuksista. 40 vuodessa kaupungin väkiluku kuusinkertaistui, kaupunkiin tehtiin mittavia alueliitoksia (tärkeimmät vuosina 1941 ja 1965) ja uusia asumalähiöitä kaavoitettiin. Samalla lähes kaikki keskustan historialliset puutalot väistyivät uudisrakennusten tieltä. Tämä purkuvimma oli valtakunnallinen ilmiö, mutta Jyväskylässä se oli erityisen paha, ainakin osittain tonttipulan vuoksi.^[21]

Jyväskylään tuli talvi- ja jatkosodan jälkeen Sortavalan maalaiskunnan siirtoväkeä.^[22][23]

1960-luvulla saivat alkunsa kulttuuritapahtumat Jyväskylän kesä ja Jyväskylän talvi. Vuonna 1951 järjestettiin ensimmäiset Jyväskylän suurajot, nykyiseltä nimeltään Neste Ralli.

Keski-Suomen lääni

Paitsi että Jyväskylä on Keski-Suomen maakunnan keskus, se oli Keski-Suomen läänin pääkaupunki läänin olemassaolon ajan, vuosina 1960–1997.^[24] Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Keski-Suomesta tuli yhdessä Turun ja Porin ja Vaasan läänien sekä Hämeen läänin pohjoisosien kanssa osa Länsi-Suomen lääniä, jonka pääkaupunki on Turku. Aiempina vuosisatoina Jyväskylä kuului muun Laukaan kunnan osana ensin Hämeen lääniin aina vuoteen 1775 asti, jonka jälkeen se kuului Vaasan lääniin aina Keski-Suomen läänin perustamiseen saakka.

Alueliitokset

Kun Jyväskylän kaupunki vuonna 1837 perustettiin, sen alue oli maanomistuskiistojen vuoksi pieni ja epäkäytännöllisen muotoinen. Sen pinta-ala oli vain 6,2 km², ja se käsitti kaksi kapean käytävän kautta yhteydessä toisiinsa ollutta aluetta, joista toinen oli Jyväsjärven ja toinen Köhniönjärven rannalla ja lisäksi pienen erillisen osan Jyväsjärven Korkeakoskenlahden perukassa.^[25][26] Ensimmäisen kerran Jyväskylän kaupungin aluetta laajennettiin vuonna 1860, kun siihen liitettiin niin sanottu Ramoisen osa, pieni Tourujoen suulla sijaitseva alue, joka oli kuulunut Taavettilan tilaan ja jota kaupunki oli jo kauan havitellut itselleen. Sen pinta-ala oli 0,2 km².^[25]

Vuonna 1908 kaupunki osti Syrjälän ja Mustamäen tilat, ja vuonna 1914 niiden alueet liitettiin Jyväskylän maalaiskunnasta kaupunkiin. Liitosalue käsitti Mäki-Matin esikaupungin sekä Köhniönjärvestä Ruokepuoliseen ulottuvan maakaistaleen. Mäki-Matti lisättiin viime hetkellä vuonna 1910 vahvistettuun Jyväskylän kaupungin uuteen asemakaavaan kuudenneksi kaupunginosaksi.

Vuoden 1941 liitokset

Vuonna 1941 Jyväskylän kaupunkiin liitettiin Tourulan, Nisulan ja Halssilan esikaupungit, osa Keljosta ja Viitaniemi. Liitoksen piti toteutua jo 1940, mutta sitä lykättiin talvisodan syttymisen takia. Maalaiskuntien oli tuolloin yleensäkin hyvin vaikea huolehtia kaupunkimaisesti rakennetuista alueista, esim. niiden kunnallistekniikasta. Jyväskylän maalaiskunta olikin vapaaehtoisesti valmis luovuttamaan esikaupungit Jyväskylän kaupungille, mutta liitoksen valmistelu ei sujunut sulassa sovussa, sillä kaupunki halusi itselleen muitakin alueita eikä maalaiskunta halunnut niitä luovuttaa. Kaupunki olisi halunnut itselleen muun muassa Kuokkalan, joka oli siihen aikaan maalaiskunnan tärkein viljelysalue. Sitä ei vielä liitettykään kaupunkiin. Alun perin esikaupunkilaiset itse pyysivät liitosta, mutta myöhemmin he vastustivat sitä.^lähde? Asia oli ollut vireillä vuosikausia, ja esikaupunkien asukasluku oli asiaa valmisteltaessa nopeasti kasvanut.

Vuoden 1941 alueliitoksesta seurasi kunnallinen ja seurakunnallinen erikoisuus, sillä maalaiskunnan kunnantalo sekä maaseurakunnan kirkko sijaitsivat kaupunkiin ja kaupunkiseurakunnan alueeseen liitetyllä Taulumäellä vuoden 2009 kunta- ja seurakuntaliitokseen saakka. Seurakuntaliitoksessa tuosta maaseurakunnan kirkosta tuli uuden Jyväskylän seurakunnan pääkirkko.

1948 liitettiin kaupunkiin Lahjaharju. Maalaiskuntakin oli enimmäkseen liitoksen kannalla. Maalaiskunta esitti jopa kaupungin esittämää liitosta laajempaa liitosaluetta, jotta rajasta tulisi luonnollisempi. Samalla Tyyppälänpohjan niittypalsta siirrettiin takaisin kaupungista maalaiskuntaan, koska se oli siirretty kaupunkiin erehdyksessä. Samana vuonna kaupunki esitti hyvin laajaa liitosta maalaiskunnasta kaupunkiin, mutta se ei toteutunut selvitysmies Kalle Tarkan hidastelun takia.

Vuoden 1965 liitokset

Vuonna 1965 tehtiin liitos, joka yli kolminkertaisti Jyväskylän kaupungin pinta-alan: kaupunkiin siirrettiin Kuokkala, Äijälä, lähes koko maalaiskuntaan kuulunut osa Keljosta, Seppälänkangas, Mannila ja Tuomiojärvestä Ruokepuoliseen ulottuva maakaistale. Alueliitoksessa kaupungin pinta-ala kasvoi 36 neliökilometristä 116 neliökilometriin. Alueliitos oli pitkälti sama kuin vuonna 1948 esitetty; kuitenkin Ritoniemi ja Jyskä, jotka olivat kuuluneet vuoden 1948 liitosanomukseen ja joista 1960-luvullakin haaveiltiin, jäivät maalaiskunnalle. Lähes kaikki liitosaluelaiset vastustivat alun perin liitosta, mutta pian, kun liitos toteutui, he huomasivat, ettei liitos ollutkaan niin paha asia kuin he luulivat. Tästä kertoo Keskisuomalaisen vuoden 1965 ensimmäinen numero. Liitoksessa Jyväskylä ohitti asukasluvussa Kuopion, mutta Kuopio ohitti Jyväskylän vuoden 1969 alussa, kun pääosa Kuopion maalaiskunnasta liitettiin Kuopioon.

1968 toteutettiin pieni liitos, joka johtui siitä, että toinen vuoden 1965 liitoksessa syntyneistä pohjoisista rajoista tuli eräässä kohdassa epäkäytännölliseen paikkaan. 1978 kaupunkiin liitettiin pieni Heinälammella sijaitseva alue. Viimeinen osaliitos maalaiskunnasta kaupunkiin tehtiin vuonna 1990, jolloin kaupunkiin siirrettiin pieni alue Väinölässä tai Äijälässä.

Maalaiskunnan ja kaupungin liitoshankkeet

Valtakunnallisen kuntauudistushankkeen yhteydessä 1968 laadittiin lääneittäin kuntauudistussuunnitelmat. Tällöin tuli esille myös maalaiskunnan ja kaupungin liitoshanke, joka kariutui. Liitoksesta keskusteltiin sekä virallisesti että epävirallisesti 1970-luvulla, mutta käytännöllisiin toimenpiteisiin ei ryhdytty. 1982 Jyväskylän kaupunginvaltuusto teki kuntaliitosaloitteen valtioneuvostolle, mutta se kaatui maalaiskunnan vastustukseen. Vuonna 1988 kaupunki teki sisäministeriölle pakkoliitosaloitteen, jota myös lääninhallitus tuki. Sen lisäksi kaupunki esitti 1991 vapaaehtoista kuntaliitosta. Kuntaliitosselvitys tehtiin 1990, mutta maalaiskunnan valtuusto äänesti 1992 liitosta vastaan ja valtioneuvosto päätti että pakkoliitosta ei tehdä.

Maalaiskunnan valtuustossa tehtiin 1994 uusi aloite liitosneuvottelujen käynnistämisestä ja Jyväskylän kaupunginhallitus hyväksyi esityksen. Selvitysmiehenä toimi tällöin Kalevi Kivistö. Kuntien välille syntyi kuitenkin erimielisyyksiä ja maalaiskunnan valtuusto keskeytti prosessin muutaman äänen enemmistöllä. Viimeisen epäonnistuneen liitosyrityksen jälkeen Jyväskylän seudulla alettiin liitoksen sijaan puhua verkostokaupungista. Sitä varten seudun kunnanhallitukset tekivät aluekeskusohjelmaa ohjaavan sopimuksen. Vuoden 2004 alusta vuoden 2008 loppuun Jyväskylän seutu muodostui yhdeksästä kunnasta ja sen asukasmäärä oli 161 500. Seudun kunnat olivat Hankasalmi, Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta, Korpilahti, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Uurainen.

Keväällä 2007 keskustelut kuntien yhdistämisestä käynnistyivät uudelleen, tällä kertaa maalaiskunnan valtuustosta johtavien virkamiesten vastustuksesta huolimatta. Jyväskylän maalaiskunnan valtuusto päätti 18.6.2007 ja Jyväskylän valtuusto 25.6.2007 esittää sisäasiainministeriölle uuden kunnan perustamista koskevan erityisselvityksen tekemistä. Hallinto- ja kuntaministeri nimitti Jarmo Asikaisen kuntajakoselvittäjäksi 14.8.2007. Hän jätti raporttinsa sekä ehdotuksen yhdistämissopimukseksi 15.12.2007 valt

Varoitus: sisältö oli liian pitkä, ja sen loppu on poistettu. Koko sisältö näkyy vain muokkausnäkymässä.