"Huokaisu"
Kirjan lähestyessä loppuaan meinasi loppua myös minun mielenkiintoni. Kirjassa oli monta kappaletta, jotka pitivät sisällään pelkkää ryypiskelyä, vittuilua, ja sikailua. Mielestäni se ei vaan oikei nappaa. Sodan aikana oli tietysti hermot kireällä ihan oikeastikin ja pitihän hauskuuttakin olla taistelutahdon ylläpitämiseksi. Sitä paitsi kaiken kurjuuden pois jättäminen sotakirjasta veisi mennessään myös sen uskottavuuden. Kaikkihan me tiedämme, että ei se ole kovin kivaa pamautella pyssyillä toisia otsaan, joten täytyihän silloin keksiä jotain tekemistä, jolla saisi ajatukset muualle. Kun eräässä kirjan kohdassa kokonainen joukkue oli päissään, toivoin vihollisen hiipivän mehuhetkelle mukaan. Suoraan sanottuna olin raivoissani. Mietin vain, että "Ei kai me suomalaiset oikeasti tuollaisia olla?".
Olen ollut huomaavinani sellaisen seikan, että aivan kuin kirjan kappaleet hyppisivät ajassa aivan älyttömästi. Ainakin 30 sivun verran luulin olleeni talvimaisemissa, koska aiemmassa luvussa puhuttiin ensilumesta, mutta sitten tajusinkin, että olikin jo alkukesä. Ehkä minulta vain jäi huomaamatta talven tulo tai sitten kirjassa ei oikeastaan kuvata ympäristöä sen kummemmin. Voihan myös olla, että olin niin uppoutunut tunnelmaan, ettei mikään keli jäänyt mieleen. Kieltämättä kolmevuotta 350 sivussa tuntuu aika lyhyeltä pätkältä, mutta en voi sanoa, etteikö se toimisi.
Tilanne on se, että olen lukenut kirjasta 3/4. Tarina lähti käyntiin hyvinkin voimakkaasti ja nopeasti läpi monien taisteluiden sekä käveltyjen kilometrien. Alku oli paljon jännittävämpi kuin tämä loppupätkä. Silloin näin jopa painajaisia, kun taas nyt ei oikein tunnu missään. Asiahan on hyvin paljon lukijasta kiinni eikä makuasioista kannata väitellä, vaan pitää väitellä. Loistava kirja, en voi muuta sanoa jännittävyystason romahtamisesta huolimatta.
Olen ollut huomaavinani sellaisen seikan, että aivan kuin kirjan kappaleet hyppisivät ajassa aivan älyttömästi. Ainakin 30 sivun verran luulin olleeni talvimaisemissa, koska aiemmassa luvussa puhuttiin ensilumesta, mutta sitten tajusinkin, että olikin jo alkukesä. Ehkä minulta vain jäi huomaamatta talven tulo tai sitten kirjassa ei oikeastaan kuvata ympäristöä sen kummemmin. Voihan myös olla, että olin niin uppoutunut tunnelmaan, ettei mikään keli jäänyt mieleen. Kieltämättä kolmevuotta 350 sivussa tuntuu aika lyhyeltä pätkältä, mutta en voi sanoa, etteikö se toimisi.
Tilanne on se, että olen lukenut kirjasta 3/4. Tarina lähti käyntiin hyvinkin voimakkaasti ja nopeasti läpi monien taisteluiden sekä käveltyjen kilometrien. Alku oli paljon jännittävämpi kuin tämä loppupätkä. Silloin näin jopa painajaisia, kun taas nyt ei oikein tunnu missään. Asiahan on hyvin paljon lukijasta kiinni eikä makuasioista kannata väitellä, vaan pitää väitellä. Loistava kirja, en voi muuta sanoa jännittävyystason romahtamisesta huolimatta.
Kommentit
Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin