No niin, tulihan sitä ytyä tähän loppuunkin. Juuri kun pääsin sanomasta.. :D Nyt sitä sitten ollaan kotimatkalla. Perääntyminen alkoi ja kaikki henkilöt masentuivat. Tunnelma on helposti aistittavissa. Yksi minun suosikkihahmoista kuoli taistelussa pelastaessaan alokasta tai oikeastaan sen tapahtuman jälkiseurauksiin. Eikä hän ollut ainoa. Niinhän se on oikeassakin elämässä, että jos autat toista, saatat kärsiä itse.

Jäljellä on enää yksi kappale ja that's it. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tai oikeastaan voisi ajatella myös siten, että juonen kannalta mitään "hyvää" ei ole vielä tapahtunutkaan. Hyvä, että loppuu. Pojat pääsevät kotiin, tosin jotkut puisessa arkussa. Sota ei ole kaunista. Kyllä tää rauha on vaan hieno juttu. Yleensä sotajutut ei ole mitenkään sen ihmeellisempiä kuin mitkään muutkaan, mutta kirjan sisältämä tarina kertoo meistä, joten sillä on merkitystä. Viimeisimmästä sodasta eli jatkosodasta ei ole montaa vuotta. Tuskin seuraavakaan kovin kaukana häämöttää. Monelle rauha on itsestäänselvyys, monelle se on utopia. Siitä kannattaa pitää kiinni, mutta ei ajatusta katastrofistakaan saa unohtaa.